Kukkia rakastava William Morris (1834–1896) oli tekstiilisuunnittelija, sosialistinen ajattelija, kirjailija, liikemies ja kirjapainon perustaja. Hänen ansiostaan käsityön merkitystä korostava Arts and Crafts -liike nousi kukoistukseensa Isossa-Britanniassa.
Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä on parhaillaan esillä upea William Morris -näyttely. Useimmille suomalaisille taiteilija William Morris on tuntematon, joskin hänen tapettinsa ja tekstiiliensä kukkakuosit moni tunnistaa. Olikin siis jo aika, että hänestä kertova näyttely saatiin Suomeen.
Frederick Hollyer: Taiteilija William Morris. Kuva: William Morris Gallery, London Borough of Waltham Forest.
William Morris: Daisy, käsinpainettu tapetti 1862. Kuva: Katja Weiland-Särmälä
Museokaupassa yksi kävijä kertoi tulleensa näyttelyyn nähdäkseen, millainen mies oli hänen kotiinsa ostamiensa serviettien takana. Morris-tekstiilejä sekä juuri niitä serviettejä voi hankkia museokaupasta.
Morris oli kuitenkin paljon muutakin kuin tekstiilisuunnittelija: hän oli sosialistinen ajattelija, kirjailija, liikemies ja kirjapainon perustaja. Hänen ansiostaan käsityön merkitystä korostava liike nousi kukoistukseen.
Morrisin ajatukset eivät syntyneet tyhjiössä. Häneen vaikuttivat voimakkaasti ystävyys Edward Burne-Jonesin (1833–1898) kanssa, filosofi John Ruskinin (1819–1900) aatteet sekä taiteilija Dante Gabriel Rossettin taide. Heidän ajatuksensa historian – erityisesti keskiajan taiteen ja arkkitehtuurin – merkityksestä näky Morrisin tuotannossa.
Historismi ja ajatus vanhojen rakennusten suojelemisesta olivat Morrisille tärkeää. Morris perusti Philip Webbin kanssa vuonna 1877 SPAB:n, maailman ensimmäisen järjestön, jonka tarkoitus oli valistaa vanhojen rakennusten arvosta sekä konservoinnin ja suojelun merkityksestä.
Morris oli monella tapaa radikaali ajattelija ja vapaa sielu. Morrisin avioliitto Jane Burdenin (1839–1914) kanssa sekä taide kietoutuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen. Jane Burden oli sekä miehensä että muidenkin taiteilijoiden muusa.
Janen kasvot henkivät ajatonta kauneutta, jota prerafaeliitti-taiteilijat, kuten Rossetti, ihailivat ja tämä ikuistikin hänet lukuisiin maalauksiinsa. Taiteilija ja malli myös rakastuivat toisiinsa, kuten usein käy. Morris oli kuitenkin vapaamielinen puoliso ja salli vaimonsa syrjähypyt.
John Robert Parsons: Jane Morris , 1865. William Morris Gallery, London Borough of Waltham Forest
Dante Gabriel Rossetti & H. T. Dunn: The Loving Cup (1867). William Morris Gallery, London Borough of Waltham Forest
Lumoava Red House henkii mennyttä aikaa
Philip Webbin vuonna 1860 suunnittelemassa Janen ja William Morrisin Red Houseksi nimetyssä kodissa punatiiliarkkitehtuuri, tornit sekä monimuotoiset, sisätilojen käyttötarkoitusten mukaan epäsymmetrisesti sijoitetut lasi-ikkunat henkivät menneiden aikojen lumoa.
Talo sai inspiraationsa historiasta, mutta toisaalta juuri tätä taloa on kutsuttu ”historian ensimmäiseksi moderniksi taloksi”, jolla oli valtava vaikutus brittiläiseen arkkitehtuuriin.
Rakennuksesta tuli kokonaistaideteos, johon taiteilijat suunnittelivat huonekaluja, tekstiilejä, kuten kirjailtuja seinävaatteita, seinämaalauksia, keraamisia laattoja, lasimaalauksia ja metallitöitä.
William Morris kuvailee Red House -taloaan seuraavasti: ”Jos minun pitäisi sanoa, mikä on yhtä aikaa taiteen tärkein saavutus ja kaikkein tavoiteltavin asia, vastaisin: kaunis talo.”
Rakennuksen puutarhan istutukset innoittivat Morrisia ja taiteilijoita suunnittelemaan hienoja kuoseja, joissa luonto rönsyili, kietoutui ja täytti kuvapinnan.
William Morris, Trellis, 1862. Kuvioissa näkyy, kuinka luonnosta on haettu inspiraatiota. Kuva: Katja Weiland-Särmälä.
William Morrisin Medway-kuosissa (1885) näkyy vaikutteita Lähi-idän ja ottomaanien taiteesta. Kuva: Wikimedia Commons
William Morris: Fruit, 1862. Kuva: Katja Weiland-Särmälä
William Morris: Membland Hall, kaakelipaneeli, 1876. Kuva: Katja Weiland-Särmälä.
William Morris: Luonnos Membland Hallin kaakelipaneeliksi, 1876. Kuva: William Morris Gallery, London Borough of Waltham Forest
Sussex-tuoli, valmistaja Morris & Co., taustalla Daisy-tapetti. Kuva: Katja Weiland-Särmälä.
Yhteinen yritys elvytti vanhoja käsityötaitoja
William Morris unelmoi käsityöläisten ja taiteilijoiden yhteisöstä. Vuonna 1861 hän perusti yhdessä taiteilijatovereidensa, muun muassa Dante Gabriel Rossettin ja Edward Burne-Jonesin, kanssa yrityksen Morris, Marshall, Faulkner & Co., josta myöhemmin tuli Morris & Co.
Yrityksen alkuvuosina lasimaalaukset olivat keskeinen osa sen menestystä. Niiden aiheet ammensivat ritariromantiikasta.
Edward Burne-Jones: Lasimaalaus, 1878. Kuva: Katja Weiland-Särmälä
Yritys kantaa Morrisin nimeä, mutta kuoseja suunnittelivat myös muut taiteilijat. Yritys sai mainetta myös merkittävällä tilaustyöllä: kuningatar Victoria tilasi yritykseltä tapetteja ja silkkidamasteja St Jamesin palatsiinsa.
Yritys halusi elvyttää vanhaa käsityötaitoa. Morris halusi opetella itse vanhat kirjonta-, kutomis- ja puupainotekniikat. Hän käytti myös paljon aikaa saadakseen väreistä toiveidensa mukaisia.
Tekstiilivärjääjä- ja painaja Thomas Wardlen (1831–1909) kanssa Morris pyrki elvyttämään vanhoja tekniikoita, kuten tuolloin jo unohduksiin painuneen indigonvärjäystaidon. Se onnistuikin lopulta, ja lopputulos näkyy 1883 suunnitellussa indigonsinisessä Strawberry Thief -kankaassa. Kangas on nykyään yksi tunnetuimmista Morrisin kuoseista.
William Morris: Strawberry Thief, 1883. Kuva: Wikipedia
Tapetit painettiin käsityönä puulaatoilla, jotka ammattilaiset olivat kaivertaneet mallin mukaan, ja ne painettiin väri kerrallaan. Painaminen oli hidasta ja kallista verrattuna tuolloin jo yleistyneisiin höyrykäyttöisiin painoteloihin.
Painolaatat ovat esillä Didrichsenin taidemuseossa. Kuva: Katja Weiland-Särmälä
Porvarisperheessä varttuneesta Morrisista tuli sosialisti
William Morris oli syntynyt lontoolaiseen varakkaaseen porvarilliseen perheeseen. Iso-Britannia oli tuolloin maailmanmahti, jonka vaurastuminen kytkeytyi voimakkaasti sekä teollistumiseen että siirtomaakauppaan. Myös perheen varallisuus kytkeytyi välillisesti teollistumiseen, kun isä sijoitti muun muassa kuparikaivoksiin.
Myöhemmin Morrisista tuli sosialisti, joka vastusti voimakkaasti toisten työllä vaurastumista. Teollistumisessa häntä huolestuttivat sekä perinteisten työn tekemisen tapojen katoaminen että sen synnyttämä kurjuus. Lisäksi Morris halusi elää sopusoinnussa luonnon kanssa.
Hän oli 1884 perustamassa ja rahoittamassa radikaalia vallankumouksellista Socialist League - liittoumaa, mutta erosi siitä myöhemmin. Sosialismista hän ei kuitenkaan aatteena luopunut.
Morrisilta ilmestyi vuonna 1894 teos How I Became a Socialist sekä vuonna 1890 tulevaisuuden yhteiskunnasta kertova utopistinen romaani News from Nowhere.
William Morrisin Socialist Leaguen jäsenkortti. Kuva: Katja Weiland Särmälä
Morrisin sosialistiseen tasa-arvon sanomaan liittyi ajatus siitä, että kauneutta ja taidetta tuli jakaa kaikille, ei vain eliitille. Tämä ei kuitenkaan toteutunut yrityksen omassa tuotannossa. Kalliit, laadukkaat materiaalit ja käsityön vahva osuus nostivat tuotteiden hinnat tavallisen kuluttajan ulottumattomiin.
Monet taiteilijat toivat Pohjoismaissa esiin Morrisin ajatuksia 1800-luvun lopulla. Erityisen voimakkaasti niitä toi esiin kirjailija ja yhteiskunnallinen ajattelija Ellen Key.
Arts and Crafts -liikkeellä vaikutusta Suomessakin
Arts and Crafts -liikkeen jälkimainingeista Suomessa 1900-luvun alussa kertoo näyttelyn toinen osio, joka käsittelee porvoolaista Iris-tehdasta sekä Suur-Merijoen kartanoa.
Arkkitehtikolmikko Geselius-Lindgren-Saarisen suunnittelema Suur-Merijoen kartano (1904) Viipurin läheisyydessä oli Red House -henkinen kokonaistaideteos. Se vaurioitui toisessa maailmansodassa. Kuva: Katja Weiland-Särmälä
Lähteet: Morris, William: News from Nowhere. 1890. Markkola, Iris & Selen, Otto, toim.: William Morris. Didrichsenin taidemuseo, 2026. Didrichsenin taidemuseon näyttelytekstit
Näyttely on esillä Didrichsenin taidemuseossa 30.8.2026 asti.
Jutun aloituskuvassa on yksityiskohta William Morrisin Artichoke-seinävaatteesta, yksityiskohta Edward Burne-Jonesin lasimaalauksesta ja William Morrisin Fruit-kuosista.
Katja Weiland-Särmälä
Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija
