Taloyhtiöiden jätemaksut jatkavat nousuaan, ja uusi jätelaki tuo niille lisää velvoitteita. Säästöjä voi silti syntyä, jos sekajätettä saadaan vähennettyä ja asukkaat lajittelevat jätteensä huolellisemmin.
Taloyhtiöiden jätehuollon maksut jatkavat nousuaan. Euroja on tullut laskuihin lisää edellisestä vuodesta, mutta suunta on ollut ylöspäin läpi 2000-luvun.
Tilastokeskuksen vuoden 2024 tietojen mukaan kerrostaloyhtiö maksaa jätehuollosta kuukaudessa keskimäärin 20 senttiä huoneistoneliömetriä kohti. Sentit tarkoittavat esimerkiksi 60 neliön asunnossa vuodessa 144 euroa.
Summa ei hätkäytä – äkkiseltään jätehuollon kustannukset voivat tuntua varsin pieniltä. Niistä kertyy kerrostaloyhtiön hoitokustannusten kokonaispotista 3,5 prosenttia. Eniten taloyhtiöt maksavat lämmityksestä, vedestä ja sähköstä. Laskuja tulee myös korjaamisesta ja taloyhtiön hallinnosta.
Jos jätemenoissa tavoittelee säästöjä, ne kertyvät yleensä pienistä puroista. Helsingin Sanomat kertoi keväällä taloyhtiön aktiivista, joka oli tyhjennysvälejä pidentämällä saanut aikaan kiinteistön jätekustannuksissa tuhannen euron säästön vuodessa.
Hän laski, että jos taloyhtiön elinkaari on 50 vuotta, tonni vuodessa nousee elinkaaren aikana 50 000 euroon.
Hyvin toimivassa jätehuollossa on kyse myös muusta kuin euroista. Aktiivinen lajittelu on ekoteko. Lisäksi huolellinen jätteiden lajittelu ja siisti jätekatos viestivät hyvin toimivasta taloyhtiöstä.
Jätekustannusten nousu nopeaa vuonna 2025
- Perusmaksut nousivat 38 prosenttia edellisvuodesta.
- Lasikustannus nousi 5,5 prosenttia.
- Sekajätteen kustannus nousi 4,8 prosenttia.
- Muovipakkausten kustannus nousi keskimäärin 3,1 prosenttia.
- Biojätteen kustannus nousi 2,1 prosenttia.
- Poikkeus nouseviin kustannuksiin: kartongin kustannus laski keskimäärin 6,1 prosenttia.
- Vaihtelu kaupunkien välillä on suurta.
Lähde: Kiinteistöliiton indeksitalon vertailukustannukset 2025
Erot kaupunkien välillä isot
Jätekustannukset ja niiden nousu vaihtelevat eri puolilla Suomea. Suomen Kiinteistöliitto kerää kiinteistökustannusten tietoja vuosittain indeksitalovertailuunsa, jossa on mukana yhteensä 59 kaupunkia ja kuntaa.
Vertailun mukaan jätekustannukset nousivat 2025 edelliseen vuoteen verrattuna eniten Vaasassa ja Mustasaaressa (17 prosenttia), mutta lähes yhtä reipasta nousua oli Oulussa ja Kempeleellä.
Hyviä uutisia saatiin Kokkolasta ja Pietarsaaresta, joissa jätekustannukset laskivat peräti 11 prosenttia.
Jätehuoltokustannukset olivat viime vuonna suurimmat Sastamalassa (0,36 euroa neliötä kohti) ja pienimmät Varkaudessa (0,17 euroa neliöltä).
Mikä näin suuria eroja selittää?
Kiinteistöliiton Jukka Keron mukaan syitä on useita, joista yksi ovat jätteiden kuljetusmatkat. Myös jäteyhtiöiden tehokkuus vaihtelee.
”Taloyhtiöiden koolla on merkitystä, samoin käytössä olevilla ratkaisuilla. On tärkeää valita oikeat lajittelukäytännöt, astioiden lukumäärä ja tyhjennysvälit sekä noudattaa lajittelumääräyksiä.”
Taloyhtiölle voi tulla ylimääräisiä kustannuksia jätehuoltomääräysten vastaisesta toiminnasta, kuten astioihin kuulumattomien jätteiden jättämisestä jätekatokseen.
Sekajätteen määrällä merkitystä
Hyvällä lajittelulla ja sekajätteen vähentämisellä laskujaan voi pienentää.
”Hieman paradoksaalista on, että jos käyttöön on otettu korkea perusmaksu, laskujen suuruuteen on aiempaa vaikeampi vaikuttaa”, Kero huomauttaa.
Kiinteistöliiton vertailussa perusmaksun osuus on suurimmillaan jopa yli puolet jätekustannuksista. Perusmaksu on noussut vuodesta 2020 vuoteen 2025 keskimäärin peräti 113 prosenttia.
Kaikki jäteyhtiöt, esimerkiksi HSY (Helsingin seudun ympäristöpalvelut), eivät peri perusmaksua lainkaan. Yhä useampi yhtiö on kuitenkin alkanut lisätä sen laskuunsa.
Kasvussa on myös sekajätteen keräysmaksu, jossa nousu tällä vuosikymmenellä on ollut lähes 28 prosenttia. Biojätteellä lukema on vajaat 2 prosenttia.
Keron mukaan sekajätteen ja biojätteen keräysmaksujen muutos vaikuttaa järkevältä, mutta hän pohtii, riittääkö se kannustamaan aktiiviseen lajitteluun, etenkin kun kiinteähintaisen perusmaksun osuus kasvaa.
Taloyhtiön on kuitenkin mahdollista säästää, jos asukkaat saadaan lajittelemaan jätteensä huolellisesti ja sen ansiosta voidaan vaihtaa toinen sekajäteastioista esimerkiksi keräysmuoville.
Jos jätteen määrää kaiken kaikkiaan onnistutaan vähentämään, tyhjennysväliä voidaan pidentää ja säästää lisää.
Putkikeräysjärjestelmä maksaa
Putkikeräysjärjestelmä on tullut monelle taloyhtiölle kalliiksi. Tämä on huomattu esimerkiksi Tampereen Ranta-Tampellassa, jossa jätetaksat nousivat jopa yli 450 prosenttia putkikeräyksen käyttöönoton jälkeen.
Sikäläiset taloyhtiöt ovat vaatineet kaupungilta korvauksia putkikeräysjärjestelmän kuluista.
Tampereen Vuoreksessa putkikeräys loppui, kun taloyhtiöiden asukkaat nousivat kapinaan. Pienissä taloyhtiöissä putkikeräys olisi nostanut jätemaksua vuodessa 360 eurosta 760 euroon.
Tamperelaisten kapinasta on aiemmin kertonut muun muassa Yle.
Kiinteistöliitolla ei ole vertailutietoa putkikeräyksestä. Jukka Keron oma tuntuma tukee tamperelaisten kokemuksia: putkikeräysjärjestelmä tulee valtavan kalliiksi.
Jos asuinalue rakennetaan hyvin tiiviiksi, isot autot eivät välttämättä mahdu ahtaisiin kortteleihin jäteastioita tyhjentämään. Taloyhtiöllä on tuolloin vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin valintoihinsa.
Taloyhtiöille tulossa uusia velvoitteita
Uusi jätelain muutos on tarkoitus saada voimaan syksyllä 2027. Hallituksen muutosesitys tietää toteutuessaan uusia velvoitteita kunnille ja taloyhtiöille.
Lainsäädäntöneuvos Jussi Kauppila ympäristöministeriöstä summaa, että taloyhtiöille on tulossa käytännössä kaksi uutta velvoitetta.
Ensinnäkin niiden on jaettava asukkailleen erilliskeräyksestä ja jätteiden lajittelusta tehtyä materiaalia. Taloyhtiöiden ei kuitenkaan tarvitse alkaa valmistaa infopaketteja itse, vaan materiaalin tuottaminen on kuntien vastuulla.
”Lisäksi on tulossa pieni byrokraattinen lisävelvoite, sillä taloyhtiöiden on tiedotettava lajittelun taloudellisista vaikutuksista esimerkiksi tilinpäätöksensä yhteydessä.”
Ympäristöministeriö perusteli muutosta muun muassa muistuttamalla, että Suomessa tuotetaan runsaasti jätettä. Osaa EU:n lainsäädännön kierrätystavoitteista ei ole saavutettu.
Kuinka paljon kierrätystavoitteiden alittumisessa on sitä, että lajittelusta ei ole tietoa? Vai onko kyse pikemminkin siitä, että lajittelu koetaan vaivalloiseksi?
Tätä ei tiedetä, mutta Kauppila arvelee, että taustalla on kumpaakin. Näin veikkaa myös Kero.
Taloyhtiössä jätehuollon järjestäminen on käytännössä hallituksen ja isännöitsijän vastuulla. Jäteastioiden on oltava asianmukaiset ja kierrätyspisteiden jätehuoltomääräysten mukaiset.
Taloyhtiön asukkaiden puolestaan kuuluu noudattaa taloyhtiönsä sääntöjä.
Arkitodellisuutta on, että osa ihmisistä on hyvinkin tarkkoja, kun taas osa hädin tuskin litistää tyhjät pahvilaatikkonsa ja käyttää niille kuuluvaa kartonkiastiaa.
Kero huomauttaa, että taloyhtiön hallituksen kannattaa kirittää asukkaita aktiiviseen lajitteluun.
Taloyhtiön hallitus voisi sopia, että joku sen jäsenistä ottaa jätepuolen haltuunsa ja pohtii, millaisista asioista tiedottaminen ja missä kanavissa tepsisi oman talon porukkaan. Kannattaako korostaa euroja, ekologisuutta vai viihtyisyyttä? Tai kenties niitä kaikkia?
Ei uusia jäteastioita
Näköpiirissä ei ole, että taloyhtiöiden olisi järjestettävä uusia jäteastioita vaikkapa tekstiilejä varten.
EU hyväksyi vuosi sitten syyskuussa jätedirektiivin muutoksen, jolla pyritään vähentämään elintarvikejätettä sekä luomaan tekstiilien, jalkineiden ja asusteiden tuottajavastuujärjestelmä.
Tuottajavastuujärjestelmässä vaatteiden ja jalkineiden valmistajat ja maahantuojat velvoitetaan vastaamaan tuotteiden uudelleenkäytöstä ja kierrätyksen kustannuksista.
Kyseessä on samantapainen järjestelmä kuin se, joka nykyisin koskee sähkö- ja elektroniikkaromua: esimerkiksi rikki menneen kahvinkeittimen voi viedä elektroniikkaa myyvään liikkeeseen ilman uuden laitteen ostopakkoa.
”Aika monia asioita uudessa direktiivissä on vielä auki, ja niitä täydennetään komission täytäntöönpanosäädöksillä”, Jussi Kauppila ympäristöministeriöstä kertoo.
Hän arvioi, että kansalliselle täytäntöönpanolle annetaan tilaa.
Tekstiilien kierrätys on takkuillut, eikä sitä ole viime aikoina ainakaan merkittävästi vauhditettu investoinneilla. On ollut epäselvää, kuka tekstiilikierrätyksen kulut lopulta maksaa.
Nykyinen jätelaki velvoittaa kunnat vastaamaan tekstiilien erilliskeräyksestä.
Jukka Kero Kiinteistöliitosta muistuttaa, että tekstiilien kierrätys on globaalisti vaikeaa. Ratkaisematta on, millaista käyttöä valtaville vaateröykkiöille lopulta löytyy.
Kirsi Riipinen
Kuva: Tommy Kankkonen, Vastavalo
