Herukat ja karviaiset ovat monelle tuttuja hyötypensaita omasta lapsuudesta. Niistä saa ämpärikaupalla ihania marjoja, kun pensas on terve ja hyvinvoiva. Joskus on kuitenkin aika korvata väsähtänyt tai tuholaisten vaivaama yksilö nuorella taimella. Olisitko rohkea ja istuttaisit erilaisen lajikkeen? Tarjolla on monta pohjoisessa viihtyvää ihanuutta.
Suosituista marjapensaslajikkeista kertoi Kaisu Pajari puutarhamyymälä Muhevaisesta.
1. Makea sinikuusama
Tätä elinvoimaista pensasta kutsutaan myös hunajamarjaksi tai haskapiksi. Haskap-nimeä käyttivät ensin ainut, japanilainen alkuperäiskansa. Nimi tarkoitti ”paljon oksan päädyssä” ja se kuvaa hyvin pensaan runsasta, pitkulaisten sinisten marjojen satoa.
Marjoissa on runsaasti elimistöä suojaavia antioksidantteja sekä vitamiineja. Maku muistuttaa mustikkaa ja hiukan vadelmaa.
Hunajamarjaa jalostetaan Itä-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi ’Vojtek’, ’Zojka’, ’Aurora’ ja ’Honey Bee’ ovat helppohoitoisia ja viihtyvät jopa savimaassa. Istuta kaksi eri lajiketta lähekkäin pölytyksen tehostamiseksi.
Talvehtiminen sujuu jopa Etelä- ja Keski-Lapissa. Satoa saa kesäkuussa, kun taimi on 4–5-vuotias. Varoitus: on vaikeaa erottaa toisistaan hunajamarja ja tavallinen, myrkyllinen sinikuusama.
2. Karhunvatukka
Vanhojen pisteliäiden karhunvatukkaköynnösten pikkusisarukset, kuten ’Little Black Prince’ tai ’Navaho’, ovat piikittömiä. Ne kiertyvät kiltisti ritilää, katosta tai puunrunkoa vasten aurinkoisella seinustalla.
Karhunvatukan vuoden ikäisistä versoista saat muhkeita, mustansinisiä marjoja sekä syötäväksi, hilloihin, piiraisiin että pakastimeen. Lehdistä voit keittää teetä.
Karhunvatukka pitää vettä läpäisevästä kasvualustasta. Yksikin taimi riittää, sillä kukat pölyttyvät omalla siitepölyllään.
Piikittömät lajikkeet talvehtivat Etelä-Suomen vyöhykkeillä I ja II. Köynnöstä voi kasvattaa myös ruukussa ja siirtää kasvin talveksi viileään kellariin.
3. Viiniköynnös
Jos parvekkeella tai pihassa on lämmin soppi, voit kokeilla kasvattaa viinirypäleitä syötäväksi. Esimerkiksi siemenetön ’Somerset Seedless’ on suosittu. Tämä talvenkestävä lajike tuli Suomeen vuonna 2002 Wisconsinista Yhdysvalloista. Sen rypäleet ovat vaalean punavioletteja. Suotuisassa paikassa ne kypsyvät ennen syyshallaa makean mansikkaisiksi.
Viiniköynnös on hiekka- ja sorapitoisten vuorenrinteiden kasvi. Istuta se kuivahkolle kumpareelle, parikymmentä senttiä syvemmälle kuin myyntiruukussa.
Katko kesäkuussa kukinnan jälkeen ylimääräiset versot pois, jotta tertut saavat valoa. Sivuversoja leikataan voimakkaasti myös syksyllä. Taudit eivät vaivaa köynnöksiä, mutta rastaat ja varikset ovat persoja rypäleille.
4. Suklaakirsikka
Mantelinen ja tumma suklaakirsikka ’Chokoladnaja’ kuuluu hapankirsikoihin, mutta lajike on silti hyvänmakuinen ja suosittu. Voit hankkia joko rungollisen taimen tai pensaan, joka mahtuu myös pieneen pihaan.
Itä-Euroopasta kotoisin oleva kasvi puolustaa luumarjojaan ovelasti: kypsät tummanruskeat herkut jäävät linturosvoilta huomaamatta.
Istuta suklaakirsikka aurinkoiselle paikalle, jossa juuret eivät likoa kosteudessa. Toinen lajike, esimerkiksi ’Schedraja’, on pölyttämisessä hyödyksi, mutta ei välttämätön. Poista nurmikko juurineen ainakin metrin halkaisijalta ja peitä suojavyöhyke viher- tai kuorikatteella.
Kirsikka ei pidä oksien leikkelystä. Laita talveksi vahva verkko pitämään rusakot loitolla.
5. Hinnat ja hoito
Hunajamarjan ja karhunvatukan taimet maksavat kesäkaudella noin 17–20 euroa, ’Somerset Seedless’ -viiniköynnös hiukan yli 20 euroa ja suklaakirsikka 30–40 euroa. Syksyllä voit yrittää etsiä alennuslöytöjä.
Pidä istutettu pensas kosteana. Syyssateilla se on yleensä hiukan helpompaa. Kuivuminen voi tuoda lehtiin sienitaudin aiheuttamaa härmää. Riittävä kastelu ja liiallisen typpilannoituksen välttäminen auttavat härmän torjunnassa.
Elo-syyskuun vaihteessa annettu syyslannoite vahvistaa pensaan talvehtimiskykyä.
Jutun kirjoittaja istutti hunajamarjan taimia viljelypalstalleen Vantaalla.
Satu Alavalkama
