Elämme epävarmoja aikoja. Geopoliittiset kriisit, äkkiväärä kauppapolitiikka, tekoälyn aiheuttama murros, ilmastonmuutos, valtioiden velkaantuminen ja väestön ikääntyminen ovat kaikki asioita, jotka muuttavat yhteiskuntia nyt ja tulevina vuosina. Sijoittajalle ne ovat myös riskitekijöitä, joiden taloudellisia vaikutuksia on vaikea ennakoida.
Epävarmuustekijöiden pitkää listaa lukiessa alkaa helposti kaivata takaisin 2010-luvulle, jolloin maailma oli yksinkertaisempi ja epävarmuutta oli vähän.
Vai oliko?
Epävarmuus ei ole epänormaalia
Kun itse aloitin työurani, maailmantalous toipui vielä finanssikriisistä. Päällä oli voimakas keskuspankkielvytys, mutta eurokriisi oli jo kulman takana. Sen jälkeen sijoitusmarkkinat ovat hermoilleet ainakin seuraavien asioiden vuoksi:
- USA:n keskuspankkielvytyksen loppuminen vuodesta 2013 alkaen
- Öljyn hinnan voimakas lasku ja huoli energiasektorin luottotappioista 2014–2015
- Pelot Kiinan talouskasvun hyytymisestä 2015–2016
- Brexit 2016
- Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasota 2018–2019
- Koronapandemia 2020
- Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022
- Inflaatiopiikki ja sitä seurannut korkojen nousu 2022–2023
- Kauppasodan toinen kierros vuodesta 2025 alkaen.
Viimeisimpänä listaan voidaan lisätä Iranin sota, sitä seurannut energian kallistuminen ja markkinakorkojen nousu.
Pitkä lista, mutta ei mitenkään poikkeuksellinen. Vastaavanlaisen saisi muodostettua myös muilta vuosikymmeniltä. Epävarmuus on pikemminkin pysyvä olotila eikä hetkellinen poikkeus.
Työurani aikana sijoitusmarkkinat ovat myös olleet pääosin noususuunnassa. Siinäkään ei ole mitään epänormaalia, sillä historiassa sijoitusmarkkinoiden kehitys on ollut pääsääntöisesti positiivista huolimatta erilaisista kriiseistä.
Yleinen harhaluulo on, että hyvät tuotot edellyttävät ennustettavan maailman. Historia kertoo toista.
Kun tapahtumia tarkastelee riittävän pitkältä aikaväliltä, yksittäiset kriisit alkavat näyttää kohinalta, joka peittää alleen pitkän aikavälin trendin.
Taloudessa tämä trendi on talouskasvu, joka perustuu tuottavuuden asteittaiseen paranemiseen. Tuottavuus puolestaan paranee suurelta osin teknologisen kehityksen ansiosta. Pitkällä aikavälillä talous kasvaa, mikä kasvattaa yritysten tuloksia.
Tieto maksaa, mutta jälkiviisaus se vasta kallista onkin
Historia on opettavaista, mutta se sairastuttaa helposti jälkiviisauden harhaan.
Historiankirjoitus saa tapahtumienkulun vaikuttamaan loogiselta jatkumolta, jossa yksi tapahtuma johti vääjäämättä toiseen – ikään kuin toisin ei olisi voinut käydä. Näkemättä jäävät ne lukuiset mahdolliset kehityskulut, jotka syystä tai toisesta jäivät toteutumatta.
Tapahtumien keskellä eläneet ihmiset näkivät maailman hyvin eri tavalla kuin jälkikäteen historiaa tarkastelevat. He eivät nähneet loogista jatkumoa tai vääjäämätöntä lopputulemaa. Sen sijaan heidän edessään oli useita mahdollisia kehityspolkuja, aivan kuten meilläkin tänään.
Vasta jälkikäteen eri tapahtumien välille on helppoa vetää yhteys ja todeta, että näinhän sen totta kai kuuluikin mennä.
Sijoittajan ongelma on yksinkertainen: tieto maksaa. Markkinat hinnoittelevat jatkuvasti eri tapahtumien todennäköisyyksiä.
Jos negatiivisen tapahtuman todennäköisyys kasvaa, hinnat todennäköisesti laskevat. Vastaavasti jos positiivisen lopputuleman todennäköisyys paranee, hinnat todennäköisesti nousevat. Jos epävarmuus on suurta ja kaksi ääripäätä näyttää yhtä aikaa mahdolliselta, hinnat heiluvat todennäköisesti villisti.
Tuottoisimmat sijoitukset tehdäänkin usein silloin, kun epävarmuus on suurta ja näkyvyys sumea. Jos jää odottamaan merkkejä paremmasta, hinnat ovat jo ehtineet nousta jonkin verran. Tieto mahdollisesta käänteestä maksaa.
Ja jos jää odottamaan varmuutta hyvästä lopputulemasta, markkinat ovat jo ehtineet hinnoitella kaiken hyvän. Jälkiviisaus tulee kalliiksi.
Hajauta, kun epävarmuus on suurta
Entä miten sijoittajan sitten kannattaisi toimia? Epävarmalta vaikuttavassa tilanteessa monen selkäydinreaktio on ensin vetäytyä ja odottaa sitten lisätietoja ennen päätösten tekemistä. Arkielämässä tämä toimintatapa onkin usein toimiva, mutta sijoitusmarkkinoilla se voi käydä kalliiksi, koska tieto maksaa.
Toimivampi tapa on sen sijaan pyrkiä hallitsemaan riskejä hajauttamalla sijoitussalkkua riittävästi eri omaisuuslajeihin, eri toimialoille ja eri maantieteellisille alueille. Hajauttaminen ei poista kaikkea riskiä salkusta, mutta se rajaa yksittäisiin yhtiöihin tai yksittäisiin tapahtumiin liittyviä riskejä. Tasapainoisessa, riittävästi hajautetussa salkussa on todennäköisesti kohteita, jotka tuottavat erilaisissa mahdollisissa skenaarioissa. Järkevä sijoittaja ei yritä arvata tulevaisuutta, vaan rakentaa salkun, joka kestää eri skenaarioita.
Kun hajautus on kunnossa, on helpompi tehdä kuten englantilaiset tekevät: keep calm and carry on.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi