Verotuksen tulevaisuutta koskeva keskustelu käy kuumana jo reilusti ennen ensi kevään eduskuntavaaleja. Puolueet kilvan esittelevät kesäkokouksissaan kehittämiään ratkaisuja julkisen talouden tasapainottamiseksi ensi vaalikauden aikana.
Keskustelussa on vilahdellut lukupareja, kuten 100–0 ja 50–50. Luvuilla tarkoitetaan sitä, kuinka suuri osa parlamentaarisessa velkajarrutyöryhmässä sovitusta 8–11 miljardin euron tasapainotuksesta tulisi hoitaa menoleikkauksina ja kuinka suuri osa puolestaan veronkiristyksinä.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten lähtökohta on, että koko tasapainotus toteutetaan leikkaamalla valtion budjetin menopuolesta. Aivan yhtä ehdottomia eivät ole kristillisdemokraatit, joiden mukaan sopeutuspaketissa voisi olla 10–15 prosentin osalta myös veronkiristyksiä.
Keskusta ja sosialidemokraatit ovat veronkiristyksille hieman suopeampia. Keskustasta on viestitty mallia yksi kolmannes veronkiristyksiä, kaksi kolmannesta menoleikkauksia. SDP:n tasapainotusohjelma puolestaan lähtee siitä, että jopa puolet velkajarrutavoitteesta katettaisiin veronkiristyksillä.
Kokonaan omassa sarjassaan painii Vasemmistoliitto, joka ainoana puolueista ei ole sitoutunut velkajarruun, mutta joka esitti sopeutustoimina peräti 9,4 miljardin euron listan veronkiristyksiä.
Muut eduskuntapuolueet eivät toistaiseksi ole julkistaneet yhtä selviä lukuja omien sopeutusohjelmiensa jakautumisesta veronkiristyksiin ja menoleikkauksiin.
Veronmaksajien näkökulmasta kaikkien puolueiden tulisi huolehtia julkisten menojen kestävästä tasosta.
Suomen julkiset menot suhteutettuna bruttokansantuotteeseen ovat EU-maiden joukossa kaikista korkeimmat. Suomi sai vuonna 2024 ykkössijan ohittamalla Ranskan, joka on perinteisesti pitänyt itsellään tätä kyseenalaista kunniasijaa.
Julkisten menojen ja bruttokansantuotteen suhde on korjattavissa kahdella tavalla. Yksi vaihtoehto on, että julkisista menoista leikataan. Toinen vaihtoehto on taas se, että kansantalous kasvaa. Veronkiristykset ovat kumpaakin näitä vastaan.
Veronmaksajissa näemme, että julkisen talouden sopeutuspaine on nimenomaan menopuolella. Vertailukohtaa voi hakea Ruotsista, jossa julkisten menojen suhde kansantalouden kokoon on jopa 15 prosenttia parempi kuin meillä.
Suomen heikko tilanne johtuu siitä, että meillä julkiset menot ovat koko ajan kasvaneet viimeisen 20 vuoden aikana mutta kansantalous ei. Tässä tilanteessa julkisen talouden sopeuttaminen tulopuolella – eli veroja kiristämällä – vain pahentaisi tilannetta.
Veronkiristykset ovat omiaan saattamaan lakoon sen talouskasvun, joka viime vuosina on noussut oraalle.
Erityisen haitallista on, jos tuleva hallitus päättää korottaa ansiotuloveroa tai yhteisöveroa. Tuloveronkorotukset ovat pois kaikesta kulutuksesta, säästöistä ja investoinneista – ja sitä kautta pois muualta tulevista verotuotoista.
Jussi Junni
Kommentoi