Siniristilipun nostaminen salkoon on arvokas tapa juhlistaa elämän käännekohtia. Liputtamiseen liittyy joukko sääntöjä, mutta toisaalta liputtaa saa aina kun siihen on aihetta.
Suomen siniristilippu on pysynyt samanlaisena vuodesta 1918, jolloin eduskunta hyväksyi perustuslakivaliokunnan antaman ehdotuksen lipusta. Nykyisen muotoinen laki Suomen lipusta säädettiin vuonna 1978. Lakiin on kirjattu tietoja esimerkiksi lipun mittasuhteista sekä valtiollisten tahojen liputuskäytännöistä. Tarkempia säännöksiä lain soveltamisesta, kuten yksityisten kansalaisten liputusta koskevista käytännöistä, on annettu kyseisen lain asetuksella.
”Lakiin on tehty joitakin pieniä muutoksia. Esimerkiksi isänpäivästä tuli 2019 virallinen liputuspäivä. 1990-luvulla, kun Suomesta tuli EU:n jäsen, lisättiin virallisiin liputuspäiviin Europarlamenttivaalien äänestyspäivä”, sisäministeriön asiantuntija Aino Tuovinen kertoo.
Virallisia ja vakiintuneita liputuspäiviä
Liputuspäiviä on kahdenlaisia: virallisia ja vakiintuneita. Kaikki liputuspäivät löytyvät perinteisestä Yliopiston almanakasta. Helsingin Yliopiston almanakkatoimisto ylläpitää yleisemminkin suomalaista merkkipäiväkulttuuria.
Vuotuisia virallisia liputuspäiviä, jolloin valtion laitokset ja virastot on velvoitettu liputtamaan, on yhteensä seitsemän. ”Myös vaalipäivät ja tasavallan presidentin virkaanastujaispäivä ovat virallisia liputuspäiviä. Virallisten liputuspäivien ohella on vakiintuneita liputuspäiviä, joita on tällä hetkellä viisitoista. Sellaisia ovat esimerkiksi Aleksis Kiven päivä 10.10. ja Minna Canthin päivä 19.3.”
Yleinen kansalaismielipide painaa ehdotuksissa
Liputuspäiviä saa ehdottaa sisäministeriölle. ”Ehdotuksia tulee hyvin monipuolisesti.” Usein ehdottajana on yhdistys, kuten Miina Sillanpään Seura, mutta ehdotuksia saapuu myös yksityishenkilöiltä.
Ministeriössä arvioidaan, onko liputuspäiväksi ehdotettu päivä sellainen, että sitä vietetään yleisesti tai onko siihen liittyvä asia tai ihminen muuten laajalti tunnettu ja kansalaisten kannatusta nauttiva. ”Sisäministeriö suositteli esimerkiksi lasten oikeuksien päivää liputuspäiväksi ensimmäisen kerran vuonna 2013.”
Suomen luonnon päivä elokuun viimeisenä lauantaina ja Miina Sillanpään päivä 1.10., jolloin juhlistetaan kansalaisvaikuttamista, ovat tänä vuonna ensimmäistä kertaa almanakasta löytyviä, vakiintuneita liputuspäiviä.
”Tällä hetkellä ollaan vakiinnuttamassa kolmea liputuspäivää.” Näitä ovat Tove Janssonin päivä 9.8, Alvar ja Aino Aallon päivä 3.2. sekä Romanien kansallispäivä 9.4. Sisäministeriö on myös laajemmin ryhtynyt suosittelemaan liputusta Saamelaisten kansallispäivänä 6.2., joka on pitkään ollut saamen lipun liputuspäivä.
EU-lipun liputuskäytännöt vaihtelevat
Entäpä sitten Euroopan Unionin lippu? ”EU-lipulla liputtamisesta ei ole olemassa yhteistä, virallista suositusta.” Suomessa EU-lipun näkee verrattain harvoin salossa. Näin tapahtuu esimerkiksi Eurooppa-päivänä sekä silloin, kun valtiojohto ottaa vastaan vieraita. ”Myös Suomen EU:n ulkorajoilla, eli Venäjän ja Norjan rajoilla, liputetaan EU-lipulla.”
Tuovinen kertoo, että tämän vuoden toukokuussa käynnistyi vuoden mittainen kokeilu, jossa Euroopan Unionin lippu nostetaan salkoon valtioneuvoston rakennuksissa kaikkina liputuspäivinä, paitsi itsenäisyyspäivänä ja juhannuspäivänä. ”Ajatuksena on tuoda esille Suomen asema Euroopan Unionin jäsenmaana ja osana Euroopan Unionin arvoyhteisöä.”
”Naton lipusta on tullut kyselyitä, mutta siihen liittyvästä liputuksesta ei ole vielä olemassa valtion tason ohjausta. Lähinnä sitä käyttää puolustusvoimat, joko harjoituksissa tai vieraita vastaanottaessaan.”
Aamukahdeksasta auringonlaskuun
Liputtaminen alkaa aamulla kello kahdeksan. ”Hyvän tavan mukaisesta ajasta voi joustaa, jos liputtamisesta vastaavan on esimerkiksi lähdettävä töihin ennen kello kahdeksaa. Tavallista on myös, että yksi huoltoyhtiö vastaa esimerkiksi kahdenkymmenen taloyhtiön liputtamisesta, jolloin ei voida vaatia, että kaikissa olisi lippu ylhäällä tasan aamukahdeksalta.”
Lippu pidetään liehumassa aina auringonlaskuun tai korkeintaan kello 21 saakka. Kaamosalueilla aurinkoa ei taivaalla näy, joten kaamosalueiden liputtamisajaksi on sovittu kello 8 ja 16 välinen aika. Öisin ei ole sopivaa liputtaa, ei edes silloin kun peräkkäin osuu kaksi liputuspäivää, kuten joinakin vuosina toukokuussa, mikäli äitienpäivä ja Snellmanin päivä sattuvat peräkkäin.
”Poikkeus tähän on juhannus. Lippu nostetaan salkoon kello 18 juhannusaaton iltana ja lippu saa olla ylhäällä läpi yön juhannuspäivän iltaan kello 21 saakka.”
Öiseen aikaan liputtamista pidetään lippua kohtaan epäkunnioittavana. ”Tavalla on pitkät juuret historiassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Ruotsissa on samanlainen lähestyminen asiaan”, Tuovinen valottaa taustaa. ”Ylipäänsä liputtamiseen liittyvät käytännöt perustuvat pitkän ajan kuluessa kehittyneeseen tapakulttuuriin.”
Suruliputuksessa noudatetaan kahden liputuspäivän tapaa. Lippu nostetaan puolisalkoon sinä päivänä, kun suruviesti saadaan sekä hautajaispäivänä. ”Muistotilaisuuden jälkeen lippu nostetaan puolisalosta ylös vainajan kunnioittamisen merkiksi.”
Käsittely ja huolto hyvän tavan mukaisesti
Suomen lippuun liittyy arvokkuus, ja arvokkuudella sitä on myös käsiteltävä.
”Lipun mukana tulee yleensä pesuohje ja säilytyspussi. Hyvän tavan mukaista ei ole kuivata lippua ulkona pyykkinarulla, eli se on suositeltavaa kuivattaa sisätiloissa. Näin myös silloin, kun liputuspäivä on ollut sateinen ja lippu on syytä kuivata.”
Mikäli lippu repeytyy, sen saa korjata itse, jos korjauksen saa tehtyä huomaamattomasti.
Lakiin Suomen lipusta sisältyy tarkka kuvaus lipun mittasuhteista sekä värisävyistä. Lipun materiaalia ei ole laissa säädetty, joten periaatteessa lipputankoon nostettavan Suomen lipun voi valmistaa itse, kunhan se täyttää tarvittavat mittasuhteet ja värisäännökset.
Lakiin Suomen lipusta on kirjattu myös, että lipun turmelemisesta, lippuun liittyvästä epäkunnioittavasta käytöksestä ja luvaltaan paikaltaan ottamisesta tuomitaan sakkorangaistukseen.
Jos lipun sininen väri on haalistunut, lippu on repeytynyt tai lippu on muuten kehnossa kunnossa, se kuuluu hävittää. Lippua ei saa haudata mereen tai maahan. Hyvän tavan mukaisesti tapahtuva hävittäminen tehdään polttamalla tai leikkaamalla lippu pieniksi palasiksi sekajätteen mukaan. ”Lippu on leikattava siten, ettei sitä voi enää tunnistaa Suomen lipuksi. Sen voi laittaa sekajätteeseen vaikkapa muutaman erilliseen erään”, Tuovinen suosittelee.
”Suomessa on liputtamisvapaus, eli vapaasti saa liputtaa silloin kun kokee että on pientäkin aihetta juhlaan. Me sisäministeriössä toivomme, että kansalaiset ottaisivat liputuksen omakseen. Se on hieno tapa juhlia itsenäistä maatamme. Liputtamisen kanssa ei tarvitse arkailla, eikä virheiden tekemistä pidä pelätä”, Tuovinen kannustaa. Liput siis korkealle!
Kunnioita, juhlista ja iloitse liputtamalla
- Helsingin yliopiston toimittamaan almanakkaan on merkitty sekä viralliset että vakiintuneet liputuspäivät, joita on vuoden aikana yhteensä 22. Lippu nostetaan salkoon myös vaalipäivinä sekä presidentin virkaanastujaispäivänä.
- Liputus tapahtuu kello 8 ja auringonlaskun välisenä aikana. Lippu on laskettava salosta viimeistään kello 21.
- Yöaikaan ei kuulu liputtaa. Mikäli liputuspäivä osuu kahdelle peräkkäiselle päivälle tai juhlat kestävät monta päivää, lippu on laskettava yöksi salosta.
- Suomessa saa liputtaa vapaasti. Lippu on arvokas tapa juhlistaa ja kunnioittaa elämän merkittäviä kohtia. Meillä on myös upea, itsenäinen maa jota sopii juhlistaa. Lippu siis liehumaan aina, kun siihen löytyy aihetta.
Minna Hiidensaari
