Missä piilee esineiden salaisuus? Näin kysyy Gunnel Nyman usein siteeratussa artikkelissaan ”Lasi”, joka on yksi harvoista taiteilijan itsensä tallentamista pohdinnoista taiteesta ja sen merkityksestä. Artikkelissa hän kirjoittaa lasista ja sen maagisesta tenhovoimasta kuin siihen rakastunut nainen.
Gunnel Nyman oli lasitaiteilijana monella tapaa edelläkävijä ja vaikutti muotoilullaan seuraaviin polviin.
Gunnel Gustafsson syntyi vuonna 1909 Turussa. Hänet hyväksyttiin huonekalupiirtäjän linjalle Taideteollisuuskouluun eli Ateneumiin vuonna 1928, josta hän valmistui vuonna 1932.
Birgitta Mathiesen, joka on tehnyt Nymanista uraauurtavan perustutkimuksen, mainitsee Nymanin taiteilijauran alkumetrien tärkeänä kokemuksena vierailun Tukholmassa vuonna 1930. Nyman vieraili silloin funktionalismia ja modernia lasimuotoilua esittelevässä Taideteollisuusnäyttelyssä.
Tämän rinnalla Mathiesen nostaa esiin opettaja Arttu Brummerin merkityksen Gunnel Nymanin taidekäsityksen taustalla: Brummer oli Nymanille tärkeä esikuva ja innoittaja.
Tässä kohtasivat kaksi osin vastakkaista taidenäkemystä: järkeistys ja intuitio. Brummerin tulkinnassa funktionalismista käytännöllisyys ei kuitenkaan koskaan syrjäyttänyt subjektiivisuutta. Tämä ajattelutapa vaikutti epäilemättä vahvasti myös Nymanin taiteeseen.
Kipänä uralle Riihimäeltä
Kenties opiskeluaikainen yritysvierailu Riihimäen tehtaille innosti Gunnel Nymania (joka tuolloin vielä oli nimeltään Gustafsson) kiinnostumaan lasista materiaalina. Vierailu tehtiin Arttu Brummerin johdolla, ja opettaja lienee kannustanut oppilastaan lasimuotoilun pariin.
Nymanin Riihimäen Lasi Oy:n tehtaalle suunnittelema ns. antiikkilasinen mehuastiasto (1932) oli hänen ensimmäisiä tuotantoon tulleita mallejaan.
Nyman loi nimeä ottamalla menestyksekkäästi osaa useaan eri kilpailuun ja näyttelyyn.
Osittain tehtaiden suunnittelukilpailujen kautta ovet aukenivat eri tehtaille, kun voitokkaita astiastoja tai näyttelyesineitä otettiin niihin tuotantoon.
Nykytermein hänen työnkuvaansa voisi luonnehtia freelanceriksi. Gunnel Nyman tunnetaan ennen kaikkea lasiesineistään, mutta hänen urastaan muodostui monipuolinen, kun hän teki aluevaltauksia niin arki- kuin taidelasin, huonekalujen, valaisimien, hopean, keramiikan ja sisustustekstiilien puolella.
Hän avioitui vuonna 1936 varatuomari Gunnar Nymanin kanssa, ja he saivat kolme lasta. Hän ennätti luoda näyttävän uran, vaikka sotavuodet sekä kolmen tyttären syntymä ajoittuivat päällekkäin aktiivisten työvuosien kanssa.
Nymanille perhe-elämä oli tärkeää, hän työskenteli kotonaan, monesti iltaisin tai yön tunteina lasten nukkuessa.
Nymanin perhearkistossa säilyneet liput ja laput kuvaavat osuvasti perhe-elämän ja taiteilijaelämän saumatonta yhteyttä: kauppalistat ja luonnokset ovat sulassa sovussa keskenään.
Nymanin lasissa liike on alati läsnä. Poreilevat kuplat, lasimassan kierteet ja lasiin upotetut filigraaniserpentiinit saavat materiaalin näyttämään siltä kuin se olisi herännyt henkiin. Kuvassa Nymanin signeeraama Nuutajärven Serpentiini-maljakko 1940-luvun lopulta. Kuva: Bukowskis
Gunnel Nyman menehtyi syöpään 39-vuotiaana vuonna 1948. Huolimatta siitä, että varsinaiset työvuodet jäivät taiteilijan aikaisen poismenon vuoksi lyhyiksi, hänen tuotantonsa oli mittava. Hän työskenteli Riihimäen, Nuutajärven, Iittalan ja Karhulan lasitehtaille.
Lisäksi hän suunnitteli valaisimia Taito Oy:lle ja Idmanille sekä huonekaluja mm. Bomanille, Huonekaluteollisuus Oy:n kanssa H.J. Grönroosille ja Keravan puusepäntehtaiden kanssa Stockmannille.
Vuonna 1945 hän voitti taideteollisuusyhdistyksen vuosinäyttelyssä kalustollaan Suomen Taideteollisuusyhdistyksen päävoiton.
Gunnel Nymanin tuotanto jakautuu monelle eri vuosikymmenelle.
Ensimmäinen oli 1930-luku, jolloin töissä käytettiin vielä runsasta hiontaa ja kaiverrusaiheet olivat kansanomaisia sekä uskonnollisia.
Nymanin tunnetuin kaiverrettu esine oli Kalavati. Se valmistettiin Karhulassa vuoden 1937 Pariisin Maailmannäyttelyyn, jossa vati palkittiin kultamitalilla. Epäsymmetrinen ja kalan muotoja mukaileva vati herätti aikoinaan huomiota. Kuva: Bukowskis
Taidehistorioitsija Pia Maria Montonen kirjottaa modernin lasin historian Suomessa alkaneen Gunnel Nymanista, etenkin hänen 1940-luvun lasiesineistään, joissa hän löysi selkeän oman linjansa. Ne olivat ensimmäisiä suomalaisia puhtaan veistoksellisia lasiesineitä.
Useat tutkijat ovat pitäneet Fasetti I -kristalliesinettä käänteentekevänä teoksena Nymanin tuotannossa, ja se oli myös taiteilijan oma suosikki.
Nymanin vaikutus ulottuu vahvana myös 1950-luvun modernismin aikaan, vuosikymmenelle Nymanin kuoleman jälkeen: hänen tuotantoaan esiteltiin myös 1950-luvun näyttelyissä, ja hänen suunnittelemansa tuotteet olivat tehtaiden mallistossa.
Nyman myös palkittiin postuumisti kuolemansa jälkeen Milanon Triennaalissa vuonna 1951.
Luonto oli vahva innoittaja Nymanille. kerrotaan, että Calla-lasiesinettään varten Nyman toi lasihyttiin oikean kallan demonstroimaan esineen esikuvan linjakaita muotoja. Kuva: Hagelstam & CO
Taitava aiheiden pelkistäjä
Hän käsitteli aiheitaan pelkistäen ja abstrahoiden, kunnes alkuperäinen motiivi oli enää vain aavistuksenomaisesti nähtävissä. Työskentelytapansa vuoksi häntä on usein verrattu kuvataiteilija Helene Schjerfbeckiin, jonka toistuvasti samaa aihetta pelkistävissä maalauksissa alkuperäisestä motiivista saattoi lopulta olla jäljellä vain henkäyksenomainen viiva tai punainen piste.
Naisena Nyman oli uranuurtaja lasimaailmassa. Poikkeuksellista oli myös se, että hän korosti lasimestarien merkitystä teostensa luomisprosessissa.
Oli poikkeuksellista, miten Nyman korosti lasimestarin merkitystä taideteoksen luomisprosessissa. Hän kuvaili lasihytissä puhaltajille tarkasti, mitä haluaa. Helminauhana tunnetun lasiesineen kuplien hän halusi ympäröivän lasiesinettä kuin ne laskeutuisivat helminauhana naisen kaulan ympärille. Kuva: Hagelstam & CO
Nyman seurasi lasihytissä lasimestarien työskentelyä ja oppi näin ymmärtämään lasia myös käsityöläisen työn kautta: sitä, miten lasi käyttäytyi ja miten arvaamatonta se saattoi olla.
Hän arvosti lasinpuhaltajia ja nosti näyttelyissä esiin myös heidän nimensä avustajinaan. Tämä oli harvinaista, sillä esineet esiteltiin tuolloin — ja usein vielä nykyäänkin — puhtaasti muotoilijan tuotoksina.
Taidehistorioitsija Harri Kalha on esittänyt kiehtovan näkemyksen Gunnel Nymanin lasin kolmikertaisesta viivasta. Kalhan mukaan lasiesineen ulkoviivan ja sisäviivan ohella kolmannen, viitteenomaisen viivan muodostaa lasikerrosten välissä olevien ilmakuplien, väriverhon tai savun muoto. Kuvassa Gunnel Nymanin Nuutajärvelle tekemä signeerattu maljakko. Kuva: Bukowskis
Salaperäinen taiteilija
Myös taiteilijana Gunnel Nymania ympäröi salaperäisyys, aivan kuin ohut savu- tai väriverho, joka verhoaa monia hänen lasiesineistään. Hänen muistokirjoituksessaan Suomen Kuvalehdessä Nymanista kirjoitettiin ylevöittävään sävyyn: ”Hänen käsissään lasi ei ole enää ainetta. Se oli hänen instrumenttinsa, jolla hän ilmensi hienot sielunliikkeensä.”
Liian varhain menehtyneestä naistaiteilijasta on myöhemmässä tutkimuksessa ja tulkinnassa muodostunut myytti: kuva taiteilijasta, joka vangitsi sielunsa lasiin. Nymania on tutkittu jälkikäteen, mutta usein etäältä, taitelijaa tuntematta. Oikeastaan hänestä jäikin jäljelle ennen kaikkea taide. Taiteilija ja teokset ovat sekoittuneet toisiinsa ja muodostaneet lähes erottamattoman kokonaisuuden.
Nymanin teoksia onkin tulkittu usein hänen persoonansa kautta. Niissä on nähty taiteilijan sisäistä ja ulkoista kauneutta, eleganssia ja herkkyyttä, aivan kuin hän olisi jättänyt lasiin osan itsestään.
Hänen taiteilijakuvaansa ei juuri liity ristiriitaisia sävyjä; se näyttäytyy hänen tuotantonsa tavoin lyyrisenä, puhtaana ja viimeisteltynä. Tätä kirkasta ja pelkistettyä ihannetta edustaa myös Ruusunlehti, joka jäi hänen viimeiseksi taidelasiesineekseen. Nuutajärvelle suunniteltu malja on yhtä aikaa naisellinen, romanttinen, yksinkertainen ja elegantti.
On kiehtovaa tarkastella Nymanin teoksia myös hänen persoonansa ja elämänsä kautta. Vuonna 1947 valmistunut Ylösnousemus herättää katsojassa häivähdyksen surua, sillä se syntyi vain vuotta ennen taiteilijan kuolemaa. Teoksen nimi saa myöhemmän tiedon valossa väistämättä erityisen kaiun.
Erityisen koskettavalta tuntuu lahjakkaan taiteilijan, puolison ja äidin menehtyminen luomistyönsä kukoistuksen hetkellä. Sairautensa Nyman kantoi ylväästi eikä antanut sen sammuttaa elämäniloaan tai rakkauttaan työhön. Jälkipolvet voivat vain ihailla hänen aikaansaannoksiaan ja pohtia, mitä kaikkea hän olisi vielä voinut luoda.
Mikä siis oli esineiden salaisuus, jota Nyman artikkelissaan etsi? Hän itse korosti lasinpuhallusta ja ratkaisevan hetken merkitystä:
”Sekunnissa se vangitsee katkelman elämästä, pisarankirkkaan ilmakuplan tai hienosti piirtyneen savukiehkuran ja säilyttää sen ainaisesti. Tämä on kiehtovaa ja houkuttelevaa. Ajatus palaa hyönteiseen meripihkassa, ja toivoisi voivansa valaa kimaltelevan timantin vedenkirkkaan lasikimpaleen sisään tai piilottaa sinne lapsen painavan kyyneleen.”
Vangitessaan lasiin serpentiinin viivan, helmenkaltaisen ilmakuplan tai savukiehkuran Nyman tahtoi paitsi pysäyttää hetken, myös tavoitella ikuisuutta. Se jos mikä on taiteen salaisuus.
Lähteet:
Toim. Lauren: Lasiin vangittu kauneus – Gunnel Nyman 100 vuotta
Koivisto, Lauren: Suomalaisen taidelasin kultakausi
Toim. Koivisto: Suomen lasimuseo, Riihimäen lasia
Hämeen Sanomat 23.4.2009
Kansallisbiografia
Yle Areena: Gunnel Nyman Lasin runoilija
Katja Weiland-Särmälä
Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija
Artikkelin aloituskuvassa on käytetty Hagelstam & CO:n kuvia ja Bukowskisin kuvaa.
