Palveluseteli lisää potilaan valinnanvapautta terveydenhuollossa, mutta niitä ei voi itse vaatia. Päätösvalta on tiukasti hyvinvointialueilla. Seteleiden käytöstä tarjotaan niukasti tietoa ja niiden ehdoissa on isoja eroja.
Palveluseteli on monelle terveydenhuollon asiakkaalle tuttu tapa saada hoitoa, oli kyse vaikka lohjenneen hampaan paikkauksesta, kaihileikkauksesta tai fysioterapiasta. Kuitenkin jos haluaa saada kokonaiskuvan siitä, miten paljon seteleitä Suomessa käytetään ja millaisiin palveluihin, tehtävä on melkein mahdoton.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tehnyt tuoreen selvityksen, joka keskittyy kuitenkin vain yhdelle terveydenhuollon osa-alueelle, suun terveydenhuoltoon.
”Tilanne elää koko ajan. Selvityksen aineistokin on jo vanhentunut, kun esimerkiksi Vantaa-Keravan hyvinvointialue on lopettanut suun terveyden palveluseteleiden käytön liian kalliina”, kertoo johtava asiantuntija Helena Tuorila KKV:stä.
KKV:n selvityksen perusteella palvelusetelit eivät toimi kovin läpinäkyvästi eivätkä edistä yhdenvertaisuutta käyttäjäkunnassa. Esimerkiksi suun terveydenhoidossa palveluseteleiden sisällöt ja niihin liittyvät omavastuut vaihtelevat todella paljon.
”Jos palveluseteliä tarjotaan, kuluttajalla on enemmän valinnanvaraa. Mutta palveluseteliä ei voi itse vaatia, vaan hyvinvointialue päättää sen tarjoamisesta. Hyvinvointialueille palveluseteli on yksi lisäväline palveluntuotantoon”, kuvaa Tuorila.
Erilaiset palvelut ja korvaukset
Hyvinvointialueet, joita on yhteensä 21, ja Helsingin kaupunki voivat päättää itsenäisesti, mitä palveluseteleitä tarjoavat vai tarjoavatko, minkä arvoisia palvelusetelit ovat ja minkälaisilla ehdoilla niitä asiakkaille tarjotaan. Kaikki ehdot hyväksyvät palveluntarjoajat voivat ilmoittautua ottamaan vastaan palveluseteleitä.
”Alueiden erot voivat näkyä esimerkiksi siinä, minkä suuruisen korvauksen asiakas saa, kuinka pitkään palveluseteli on voimassa ja minkälaisia palveluja sillä voi hankkia. Palveluntuottajien näkökulmasta palveluseteleiden kirjavat käytännöt voivat pahimmillaan olla esteenä palvelun tarjoamiselle”, sanoo Tuorila.
Valinnanvapaus on rajallista
Palvelusetelin käyttö ei näin koskaan lähde potilaan toiveesta tai tarpeesta. Potilaan valinnanvapaus alkaa vasta sitten, kun hyvinvointialue on arvioinut palvelutarpeen ja päättänyt, miten siihen vastataan.
Tämä tarkoittaa, että palveluseteliä ei koskaan saa yksityisistä terveyspalveluista tai työterveydenhuollosta. Seteliä ei myöskään myönnetä takautuvasti, eli ei voi itse ensin mennä yksityiseen terveydenhuoltoon.
Koska hyvinvointialueilla on palvelusetelien käytössä hyvin vapaat kädet, niiden asiakkaat päätyvät eriarvoiseen asemaan, päättelee KKV.
”Palvelusetelin arvon suuruus vaikuttaa pienituloisten asiakkaiden palvelusetelin käyttömahdollisuuksiin. Palvelusetelit voivat tarjota maksukykyisille asiakkaille valinnanvapautta ja joustavuutta, koska heillä on varaa maksaa palveluiden mahdolliset lisäkulut palvelusetelin kattaman arvon lisäksi.”
Lisää taloudellista rasitetta tulee siitä, että yksityisten palveluntuottajien palveluseteliin liittyvät lisämaksut eivät kerrytä terveydenhuollon maksukattoa.
Hoitopaikat etsitään verkosta
Kun potilas saa palvelusetelin, hän löytää tietoa palveluntarjoajista verkkoportaaleista, joista suurin on nimeltään Palse.fi ja pienempi Parastapalvelua.fi. Portaaleista voi hakea palveluntuottajia hyvinvointialue ja seteli kerrallaan. Palvelusetelit toimivat nykyisin digitaalisesti eli syöttämällä koodeja portaalien järjestelmiin.
Julkiseen keskusteluun noussut digitaitojen puute voi siis estää palvelusetelien käytön. Seteli jää myöntämättä asiakkaille, jotka eivät kykene käyttämään sähköistä järjestelmää tai ymmärtämään palvelusetelin toimintamallia.
Palse.fi:n käyttäjiä ovat 14 hyvinvointialuetta, Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä. Portaalia selaamalla selviää, kuinka pirstoutunutta palvelusetelien myöntäminen on. Esimerkiksi HUS-yhtymän lisäksi kolmella HUSin sairaalalla Hyvinkäällä, Lohjalla ja Porvoolla on kullakin oma palvelusetelivalikoimansa.
Pirkanmaan hyvinvointialue Pirha taas tarjoaa palveluseteleitä koko hyvinvointialueen, TAYSin ja kolmen pienemmän alueen nimissä. Vaikkapa puheterapiaan on olemassa peräti 18 erilaista seteliä sen mukaan, mikä on terapian kesto, onko asiakas lapsi vai aikuinen, annetaanko terapiaa kotona, etänä vai palveluntarjoajan luona…
Eniten tarjolla suun hoitoa
Suun terveydenhuolto kuuluu yleisimpiin palveluihin, joihin hyvinvointialueet myöntävät palveluseteleitä. KKV:n selvityksen mukaan suun terveydenhuollon palveluseteleitä tarjosi 15 hyvinvointialuetta 21:stä.
Ainoastaan omana palveluna suun terveydenhuoltoa oli selvityksen tekoaikaan tarjolla Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Lapin, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueilla.
Tarjonnan määrä kuitenkin vaihteli paljon, suurimmalla osalla alueista tarjonta keskittyi vain perushoitoon. Vähimmillään käytössä on kolme palveluseteliä: lohkeaman hoito, päivystyksen jatkohoito ja anti-infektiivinen hoito eli pääsääntöisesti hammaskiven poisto.
Palvelusetelien arvot vaihtelivat KKV:n selvityksen mukaan paljon eri alueilla:
- Lohkeamapalveluseteli: 56–135 euroa
- Päivystyksen / kiireellisen hoidon jatkohoitoseteli: 58–585 euroa
- Tutkimuksen ja hoidon sisältävä kokonaishoidon palveluseteli: minimi 32 euroa, maksimi määräytyy toimenpiteiden mukaan
- Anti-infektiivinen hoitoseteli: 60–92 euroa
Epätasa-arvoa kuvaa, että jollakin alueella seteli sisältää yhden hampaan hionnan, paikkauksen tai poiston. Toisaalla seteli kattaa yhden hampaan hoidon toimenpiteistä riippumatta.
Viranhaltija kertoo jonojen purusta
Hammaslääkäri Lasse Vartiainen työskentelee nykyisin Oral Hammaslääkäreillä Joensuussa eli yrityksessä, joka ottaa vastaan palvelusetelipotilaita. Aiemmassa työssään hyvinvointialue Siun Soten palveluksessa hän näki, kuinka hyvinvointialue käynnisti palvelusetelijärjestelmän heti sote-uudistuksen jälkeen.
”En ollut päättämässä järjestelmästä vaan olin mukana viranhaltijana. Me saimme ohjeet, miten palveluseteleitä saa antaa ja miten ei. Melko helposti käyttöönotto meni, organisaation palvelusihteerit ja osa hoitajista alkoivat hoitaa tarvittavia kirjauksia sekä kirjeitä, tekstiviestejä ja koodeja potilaille.”
Kun Vartiainen 2024 siirtyi yksityiselle puolelle, palvelusetelipotilaat tuottivat toivottua asiakasvirtaa alkuvaiheessa, kun vakiintunutta potilaskuntaa ei vielä ollut.
”Potilaatkin tuntuivat tykkäävän siitä, että pääsivät nopeammin hoitoon.”
Vartiainen muistaa, että julkisella puolella oli hammashoitoon pääsyssä kuukausien jono ennen palvelusetelien käyttöönottoa. Setelit helpottivat Siun Soten hammaslääkärien työtaakkaa.
”Nykyisin palvelusetelipotilaat eivät ole minulle tärkein vaan täydentävä asiakaskunta. Heidän määränsä vaihtelee, keskimäärin heitä on pari, enimmillään kymmenkunta viikossa.”
Setelin myöntö jopa puhelimitse
Siun Sote myöntää puhelimitse palveluseteleitä lohjenneen hampaan korjaukseen eli yksinkertaiseen tarpeeseen. Juurihoitoon, hampaan poistoon tai paikkaukseen saa setelin, jos on ensin käynyt hyvinvointialueen päivystyksessä tai hammaslääkärillä.
Tarkkaan ottaen Siun Sotella suun terveydenhuollon palveluseteleitä on 27 erilaista, lohkeaman hoitoonkin kymmenen sen mukaan monenko pinnan täyte tarvitaan ja tuleeko puudutus vai ei. Kuuden palveluntarjoajan omavastuut yhden pinnan täytteestä ilman puudutusta ovat 29,90–55 euroa.
”Palvelusetelivalikoima on suhteellisen laaja, sillä saa kyllä perustoimenpiteet tehtyä. Joskus törmää sellaiseen, että setelipotilaan lohkeamaa ei voikaan paikata, vaan hammas pitää poistaa. Siinä on omat hankaluutensa, pitää olla yhteydessä Siun Soteen mutta yleensä heiltä on löytynyt joustoa.”
Kaikki potilaat eivät Vartiaisen mukaan selvästikään tunne palvelusetelijärjestelmää, vaan setelin tarjoaminen tulee yllätyksenä. Kaikki eivät myöskään halua ottaa niitä vastaan, koska omavastuuosuus tekee hoidosta kalliimpaa.
”Paikkauksessa ero on muutamia kymppejä, mutta juurihoidossa omavastuuosuus tuottaa useamman satasen eroa.”
Juurihoidon useammat sataset ovat tosiaan Pohjois-Karjalan eri palveluntarjoajilla esimerkiksi yksikanavaisessa hampaassa 273–382 euroa. Vartiaisen työnantajalla omavastuu on kallein.
Keski-Suomessa saa terapiapalveluita
Keski-Suomen hyvinvointialue kuuluu ahkeriin palvelusetelin myöntäjiin. Se tarjoaa suun terveydenhuollon lisäksi palvelusetelillä erilaisia lääkinnällisen kuntoutuksen terapiapalveluita. Eniten palveluseteleitä käytetään toiminta- ja fysioterapiaan, kertoo kuntoutuspalveluiden palvelupäällikkö Ilkka Raatikainen.
”Kuntoutuspuolella oma henkilökunta tekee kaikki arviot kuntoutuksen tarpeesta. Se vaihtelee, onko varsinaisten terapiajaksojen toteuttamiseen omia resursseja. Jos ei ole, käytetään palveluseteliä”, kuvaa Raatikainen.
Viime vuonna Keski-Suomen hyvinvointialue hankki Raatikaisen vastuualueella palveluseteleitä 900 000 eurolla ja näistä kertyi 22 000 hoitokertaa.
Palveluseteleissä ei hyvinvointialue aseta omavastuuta vaan palveluntuottaja voi asettaa palvelun hinnan palvelusetelin arvoa korkeammaksi. Tällöin palvelusetelin arvon ja palveluntuottajan asettaman hinnan erotuksen maksaa potilas.
Keski-Suomen palveluntuottajat tulkitsevat tätä omalla tavallaan. Esimerkiksi aikuisten 45 minuutin toimintaterapian omavastuu vaihtelee kymmenellä palveluntarjoajalla 0–26 eurossa, aikuisten allasterapian taas 8–60 eurossa.
”Resurssit ovat paitsi palvelu- myös aluekohtaisia. Puolet asukkaistamme asuu Jyväskylän seudulla ja toinen puoli pienemmillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueilla, missä palveluntarjoajia on vähemmän”, sanoo Raatikainen.
Palvelusetelin avulla Keski-Suomi pystyy tarjoamaan terapioita suurin piirtein hoitotakuun lupaamassa ajassa. Pisimmät jonot ovat puheterapiassa ja lasten toimintaterapiassa.
”Meidän näkökulmastamme palveluseteli on kustannustehokas vaihtoehto. Se on ostopalveluita edullisempi ja verrattavissa oman palvelutuotannon hintaan.”
HUS lopetti tekonivelsetelit
Suomen suurin erikoissairaanhoidon tuottaja HUS on hyvä esimerkki siitä, miten nopeasti palvelusetelitilanne vaihtelee. Vuonna 2024 sairaala teetti noin 1 500 tekonivelleikkausta palvelusetelillä. Viime vuonna määrä putosi noin 800 leikkaukseen ja tänä vuonna palveluseteleitä ei enää käytetä tähän tarkoitukseen.
”Meillä on nyt uusi sidosyksikkö Orton, johon tekonivelleikkaukset keskitetään. Aiemmin käytössä oli myös palveluseteli käsikirurgisiin toimenpiteisiin, mutta niissäkin olemme päässeet omavaraisiksi”, kertoo vt. toimialajohtaja Anna Vasara, joka vastaa tukielin- ja plastiikkakirurgiasta HUSissa.
Kirurgian puolella HUS myöntää edelleen palveluseteleitä päivystyksellisiin toimenpiteisiin silloin, kun on pahasti ruuhkaa.
Hyvinvointialueiden näkökulmasta marssijärjestys näyttää siltä, että mieluiten tuotetaan palvelut itse. Jos jonot ovat pitempiä kuin hoitotakuun mukainen kuusi kuukautta tai uhkaavat venyä siihen, myönnetään palveluseteleitä.
”Palveluseteli on joustava tapa tuottaa palveluita, koska voimme itse määrittää, paljonko seteleitä myönnetään.”
Kun HUS käytti palveluseteliä tekonivelleikkauksiin, niillä tehtiin vain murto-osa ortopedian kaikkiaan 14 000 vuosittaisesta leikkauksesta.
”Yleensä on tarkkaan rajattu, kenelle palvelusetelit soveltuvat: pääsääntöisesti suhteellisen terveille potilaille ensileikkauksiin.”
Milloin turvaudutaan ostopalveluun?
Jotta palveluseteli toimii, palveluntarjoajia pitää olla kohtuullisen hyvin tarjolla, huomauttaa palvelupäällikkö Ilkka Raatikainen Keski-Suomen hyvinvointialueelta.
”Jos ei palvelusetelituottajia ole tarjolla, turvaudutaan ostopalveluihin. Puheterapeuteista on ollut puutetta, joten heillä ei ole ollut tarvetta lähteä mukaan palveluseteliin. Siksi tarjoamme puheterapiassa maksusitoumuksen ostopalveluun.”
Kun hyvinvointialue hankkii ostopalvelua, se määrittelee yksityisen palvelutuottajan. Tämän kanssa sovitaan tuotettavan palvelun sisällöstä tai terapiamääristä, jonka palveluntuottaja sitoutuu hoitamaan.
Tuottajan kannalta tämä on ennakoitavampi vaihtoehto, mutta palvelun käyttäjä ei pääse valitsemaan palveluntuottajaa kuten palveluseteleitä käytettäessä.
Myös HUSin tukielin- ja plastiikkakirurgiassa on törmätty tilanteeseen, jossa palvelusetelin käyttö ei onnistunut.
”Olemme yrittäneet palveluseteliä selkäleikkauksissa, mutta sillä alueella ei ole saatu tasapainoa tarjoamamme hinnan ja palveluntuottajien kustannusten kesken”, kertoo vt. toimialajohtaja Anna Vasara.
Heidi Hammarsten
Artikkelin kuva: Hammaslääkäri Lasse Vartiainen ottaa vastaan palvelusetelipotilaita Oral Hammaslääkärit -ketjun Joensuun toimipisteessä. Hän kertoo, että Siun Soten hyvinvointialueella kaikki potilaat eivät vielä tunne järjestelmää, jolloin palvelusetelin tarjoaminen tulee heille yllätyksenä. Kuva: Minna Raitavuo
