Puolikuivaa valkoviiniä – no ei kiitos! Meistä monelle puolikuiva tuo mieleen varhaisaikuisuuden ”Libiksen” siivittämän juhlinnan, eivätkä muistikuvat siitä ole aina parhaimmat.
Halutuimmat viinit ovat olleet jo vuosikausia kuivia tai jopa rutikuivia. Erityisesti samppanja- ja rieslinghuuma on korostanut tätä makusuuntausta. Puolikuivat valkoviinit ovat mielikuviltaan jääneet paarialuokkaan ja kyykkyhyllyille.
Luontaisesti puolikuivat viinit, siis sellaiset, joissa on käymisprosessista ylijäänyttä sokeria, ovat kuitenkin kelpo tuotteita.
Ironista kyllä, juuri riesling on erinomaista myös hieman makeana. Ensimmäisinä näistä tulevat mieleeni ihanat Moselin laakson kukkaisat ja elegantit viinit, joissa maistaa kesän ja auringon.
Siinä missä rheingaulainen riesling on kuin jäykkäselkäinen preussilaissotilas, ovat sisarjoki Moselin valkoviinit kuin neitokaisia kukkaniityllä. Ja ne myös ikääntyvät upeasti. Parahultainen määrä jäännössokeria pyöristää tiukkaa hapokkuutta ja avaa hienosti aromikarttaa.
Omia suosikkejani ovat ”Feinherb”-merkinnällä varustetut rieslingit, jotka ovat maultaan kuivahkoja. Ne ovat samalla myös erinomaisia ruokaviinejä. Astetta makeampi versio ”Halbtrocken” eli puolikuiva on puolestaan erinomainen aperitiivi tai lämpimän elokuun yön sulostuttaja sellaisenaan.
Näitä viinejä hankkiessa pitää kuitenkin muistaa avata kukkaroa hieman enemmän, sillä halpa puolikuiva valkoviini johdattaa kyllä edelleen nuoruusmuistoihin.
Samoin kuin rieslingin kohdalla, myös samppanjaan sopii pieni makeus. Viime vuosien rutikuivien ”brut” tai ”ultra brut” -kokemusten vuoksi helposti unohtuu, että suuri osa samppanjasta oli makeaa vielä pitkälle 1900-lukua.
Samansuuruisiin sokerigrammamääriin ei tarvinne enää palata, mutta kehotan lämpimästi kokeilemaan hieman sokeria sisältävää kuplajuomaa. Tosin niitä on Alkon valikoimassa harmittavan vähäisesti.
Samppanjassa makeus vaikuttaa samalla lailla kuin rieslingeissä eli tasapainoittaa hapokkuutta. Koska samppanjan hiilidioksidi entisestään lisää hapokkuuden tunnetta, on pieni sokerimäärä vain hyväksi eikä sitä välttämättä edes aisti makeutena, vaan se tukevoittaa ja tekee makua hieman runsaammaksi.
Teknisesti puolikuivien valkoviinien lisäksi on lukuisia rypälelajikkeita, joiden makuprofiili ja aromikkuus saa mieltämään ne puolikuiviksi tai jopa makeiksi, vaikka jäännössokeria ei olisikaan.
Esimerkiksi Pinot Gris ja Gewürztraminer ovat monesti runsaan aromikkaita ja kukkaisia sekä vähähappoisia, jolloin ne aistitaan helposti hieman makeina.
Kolme aromikasta
935947, Pfaff Gewurztraminer 2012, Ranska, 15,99 e
Perinteikkään osuuskunnan aromikas valkoviini.
- Juustoille
908657, Coppola Diamond Collection Pinot Grigio 2017, Yhdysvallat, 22,98 e
Elokuvamogulin laadukas ja kukkaisa valkoviini.
- Grillattu kala
939767, Banfi Rosa Regale Brachetto d'Acqui 2018, Italia, 17,98 e
Kauniin punainen, makea kuohuviini.
- Juustokakku
Kokeile myös:
593677, Markus Molitor Erdener Treppchen Riesling Auslese 2005, Saksa, 54,31 e
Huipputuottajan melko makea, mutta tasapainoinen riesling.
- Kesäiltaan
503377, Carl Loewen Quant Riesling 2019, Saksa, 14,98 e
Hyvä esimerkki korkeiden happojen ja pienen jäännössokerin yhdistelmästä.
- Sushi
944807, Chateau Ste Michelle Riesling 2018, Yhdysvallat, 13,49 e
Washingtonin osavaltiosta tuleva hienostunut Riesling.
- Grillatut jättiravut
Kolme samppanjaa
904387, Taittinger Nocturne Champagne Sec, Ranska, 54,98 e
Tyylikäs “iltasamppanja”, jossa on runsas aromikartta.
- Nautiskeluun
008611, Veuve Clicquot Champagne Sec, Ranska, 51,50 e
Keltaisen lesken kuivahko versio.
- Simpukat kermaisessa liemessä.
547474, Laurent-Perrier Harmony Champagne Demi-Sec, Ranska, 27,48 e (0,375 l)
Makeahko ja tyylikkään kepeä.
- Kesän viimeiset mansikat
Viiniasiantuntija, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
