Suomen 100-vuotisjuhlien lähestyessä viritellään kamerat jälleen presidentinlinnan valtiosaliin ja yhä uudestaan tivataan linnan salaisen boolin reseptiä. Myöhemmin illalla kamera kiertää kahvi- ja noutopöydissä kuvaamassa herkkuja. Olipa tilaisuus lähes mikä hyvänsä, ruoka kiinnostaa ihmisiä.
Suomen ruokakulttuuri tavataan monesti jakaa läntiseen ja itäiseen sekä pohjoiseen ja eteläiseen. Kuitenkin suuremmat jakolinjat löytyvät demografisista ja tapakulttuurin eroista.
Hyvin todennäköisesti 1800-luvun pohjalaisen ja savolaisen rengin ruokavaliot muistuttivat enemmän toisiaan kuin läheisen kartanonisännän ruokailutottumuksia. Tämä ero saattaa nykyisenä tehokkaan logistiikkajärjestelmän aikakautena korostua. Perhefarmarin takaluukkuun pakataan Konalassa ja Konnevedellä samat broilerit ja ruispalat, kun helsinkiläistynyt savolaishipsteri nostelee Kalliossa koriinsa lehtikaalia ja luomuavokadoja.
Osana Suomen juhlavuotta suomalaisen ruokakulttuuriin edistämissäätiö ELO julkisti kansallisruokakilpailun, johon otti osaa noin 50 000 suomalaista. Kilpailun asiantuntijaraati sai paljon ja melko voimakasta palautetta, mikä kertoo ruuan herättävän intohimoja.
Pienoinen myrsky puhkesi, kun kansalaisten lähettämien ehdotusten pohjalta julkaistiin 12 finalistin lista. Oli selvästi ehdotettu ja valittu väärin. Kilpailussa voittajaksi selviytyi lopulta turvallinen ruisleipä, jolla varmasti onkin laaja sekä maantieteellinen että kulttuurinen kattavuus.
Kansallisruokaa pohtiessa tulee väistämättä mieleen, mitä kansallisella tarkoitetaan. Ja miten uudet Suomen kansalaiset kokevat kansallisruuan ja mikä on heidän vaikutuksensa ruokakulttuuriin?
Ruokatottumukset ja ruokailutavat asuvat ihmisissä syvällä. Niihin vaikuttavat ennen kaikkea kolme seikkaa: perusraaka-aineet, tavallisimmat mausteet sekä yleisimmät valmistustavat. Nämä välittyvät sukupolvelta toiselle muuntuen matkalla vain hitaasti.
Esimerkiksi hyönteisravintokeskustelu on tästä näkökulmasta mielenkiintoinen. Läpäiseekö hyönteisravinto kulttuurista puolustusta, vaikka sen ravintoarvot ja ekologiset arvot tunnistetaan ja tunnustetaan?
Ystävät yhteiseen ruokapöytään itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta
Palataanpa kuitenkin vielä 100-vuotiaaseen Suomeen ja ruokaan. Kansallisruokakilpailun varjoon jäi toinen ELO-säätiön koordinoima hieno hanke ”Syödään yhdessä”.
Ruokamieltymysten eroista huolimatta yhdessä syömisellä on tärkeä merkitys niin henkisesti kuin kulttuurisesti. Syödään yhdessä -teemavuosi on kiteytynyt hauskasti joka kuun 6. päivänä toteutettuihin tapahtumiin, jota lokakuussa vietettiin otsikolla ”vi äter tillsammans – let’s eat together”.
Jos aiemmat tapahtumat ovat livahtaneet ohi, on marraskuussa vielä tulossa ravintoloiden yllätyspäivä, ja koko vuosi huipentuu itsenäisyyspäivänä 6.12. Syökäämme ja juhlikaamme silloin yhdessä – vaikka kutsua linnaan ei tulisikaan! Ja tämän kuukauden suosikista riittää jaettavaa isollekin porukalle.
Kolme ajankohtaista punaviiniä
443227, Duc de Larsan Madiran 2013, Ranska, 9,99 e
Mustanpuhuva ja tanniininen punaviini.
- Hirven paahtopaisti
005645, Las Casas del Toqui Cabernet Sauvignon Reserve 2015, Chile, 10,98 e
Mehevän hedelmäinen punaviini Cachapoalin laaksosta.
- Hirvipyörykät
404907, Marques de Riscal Reserva 2013, Espanja, 19,99 e
Vanha ja hieno espanjalaisklassikko.
- Hirvenfilee
Kolme uutta punaista
429087, Il Palagio When We Dance 2014, Italia, 15,90 e
Modernin tyylinen chianti.
- Paistettu maksa
452277, Regina Viarum Mencia 2016, Espanja, 15,89 e
Täyteläinen ja lempeä espanjalaispunkku.
- Riistapata
443877, Hospices de Beaune Cuvée Nicolas Rolin 2015, Ranska, 147 e
Tyylikäs burgunderi.
- Keräilijän kellariin
Kokeile myös näitä juomia
949484, Bock's Ruis, Suomi, 3,72 e (0,33 l)
Kansallisruuan kunniaksi ruisolut.
- Kansallisruoka
487797, Onnea Suomelle Italiasta Organic Primitivo 2015, Italia, 9,99 e
Kansallisruokakilpailussa kohua herätti suomalaistunut pitsa.
- Suomi-pitsa
190757, Bache-Gabrielsen Suomi 1917-2017, Ranska, 50 e (0,7 l)
Tyylikkäässä karahvissa oleva juhlakonjakki.
- Kahvi
