KARON PÖRSSI Useita ja koko ajan useampia pörssiyhtiöitä vaivaa omistajien puute.
Kuinka niin? Eiväthän osakkeet ole minnekään kadonneet?
Osakkeet eivät ole, omistajat ovat. Heidän sijalleen ovat tulleet pelurit, joille osake ei ole osuus yhtiöstä vaan arpalappu, jonka toivotaan voittavan. Ultralyhyttä kauppaa käyvää algoritmia ei voisi vähempää kiinnostaa, valmistaako yritys paperikoneita, myykö se olutta vai tarjoaako tietotekniikan konsultointipalveluita.
Kaupankäynnin nopeutuminen ja omistuksen pirstaloituminen ovat nousseet maailmalla puheenaiheeksi. Asiantuntijat ovat pohtineet, tulisiko lyhytjänteistä kauppaa rangaista jollakin tavoin, tai vaihtoehtoisesti olisiko järkevää suosia pitkäjänteistä osakeomistusta.
Äkkiseltään tuntuu, että kaikenmoinen markkinoiden sääteleminen tapaa johtaa vinoumiin, jotka eivät ole toivottavia. Vaan toisaalta sääntelyn tarkoitushan juuri onkin tuottaa vinoumia – jotka ovat toivottuja.
Lyhytjänteisen kaupan "sakkomaksu" voisi olla samanlainen kuin haittavero, jos pystytään todistamaan, että ultralyhyt kauppa todellakin aiheuttaa yhteiskunnallisia ongelmia. Kiltimpi vaihtoehto on suosia vaikkapa sitoutunutta kasvollista omistajuutta, jos tällaiset omistajat katsotaan hyväksi.
Pehtooriperiaate
Ison-Britannian hallitus huolestui osakekaupankäynnissä tapahtuneiden muutosten vaikutuksista maan yhtiöille ja taloudelle. Se pestasi taloustieteen professorin John Kayn (muun muassa London School of Economics) selvittämään, kuinka Britannian osakemarkkinat hyödyttävät jatkossakin sekä yhtiöitä että sijoittajia.
Kay nostaa raportissaan esiin erityisesti pitkäjänteisyyden ja luottamuksen. Hänen ykkösteesinsä on, että markkinatoimijoiden tulisi noudattaa pehtooriperiaatetta (stewardship) eli toimia ikään kuin luotettuina tilanhoitajina. Varainhoitajat ovat sijoittajiensa pehtooreita, yhtiöiden johtajat yhtiöiden osakkeenomistajien; johtajien tulisi keskustella osakkeenomistajien ei mystisen markkinan kanssa.
"Luottamukselle ja kunnioitukselle perustuvat suhteet ovat kaikkialla tehokkaampia kuin kasvottomien agenttien väliset kauppasuhteet", Kay kirjoittaa.
Kay on sitä mieltä, että varainhoitajien tulisi vaikuttaa enemmän yhtiöihin, joihin he ovat sijoittaneet. Edelleen yhtiöiden pitäisi tarjota yhtiön pitkän aikavälin kehityksen kannalta relevanttia tietoa.
Pitkäjänteisyys lienee pitkällä aikavälillä järkevämpää kuin lyhytjänteisyys.
"Riski ei ole lyhyen aikavälin volatiliteetti tai tracking error -tunnusluku", hän huomauttaa.
"Markkinoiden insentiivien tulisi mahdollistaa ja rohkaista yhtiöitä, sijoittajia ja sijoittamisen välikäsiä ottamaan käyttöön pitkän aikavälin tuottoja tavoittelevia lähestymistapoja sijoittamiseen. Regulaation tulisi mahdollistaa ja rohkaista siihen."
Kay: "Pitkäjänteisyys treidaamisen edelle"
John Kayn mielestä sääntelyllä tulee suosia pitkäjänteistä sijoittamista treidaamisen sijaan.
"Regulaatiota pitäisi tehdä markkinoiden käyttäjien (eli sijoittajien ja yhtiöiden) näkökulmasta, ei välikäsien näkökulmasta", Kay jyrähtää.
Mieleen tulee taas vaikkapa kotimainen hallintarekisterikeskustelu. Hallintarekisterihanketta puuhataan juuri välikäsien eli pankkien ja sijoituspalvelutalojen toiveesta.
Kay toivoo, että varainhoitajat osallistuisivat nykyistä enemmän sijoituskohteidensa tulevaisuutta koskevaan keskusteluun – vaikuttaminen vain osakkeet myymällä ei ole rakentavaa vaikuttamista. Jotta siihen olisi mahdollisuus, varainhoitajien tulisi voida rakentaa nykyistä keskittyneempiä salkkuja indeksin peesaamisen sijaan. Keskittynyt salkku ei saisi olla haitta.
Suomessa tällainen säädäntö tulee vastaan sijoitusrahastoissa, joissa yhden arvopaperin osuus ei saa ylittää kymmentä prosenttia salkusta. Poikkeuksen muodostavat erikoissijoitusrahastot.
Osakemarkkinoiden toiminnan järkevöittäminen on laaja kokonaisuus, eikä täydellistä markkinaympäristöä saada ikinä luoduksi. Se ei kuitenkaan estä sitä, etteikö säädännöllä kannattaisi pyrkiä tekemään markkinoista parempia.
Suomessa on viime aikoina liikuttu monessa suhteessa päinvastaiseen suuntaa kuin professori John Kay Ison-Britannian hallituksen raportissaan esittää.
Esimerkiksi verolainsäädännöllä on suosittu sijoittamista rahastoihin suorien osakesijoitusten kustannuksella – säädöksiä on siis rakennettu välikäsien, ei sijoittajien näkökulmasta. Samoin verotusta on muutettu lyhytaikaista treidaamista suosivaksi pitkäjänteisen omistamisen kustannuksella.
Puttonen: "Spekulointia voisi hillitä"
Kysyin suomalaisten osakemarkkinoiden ykkösasiantuntijalta professori Vesa Puttoselta Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta näkemystä pitkäjänteisen ja lyhytjänteisen omistuksen suosimisesta.
"Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pitkäjänteistä osakeomistusta ei pidä sen enempää suosia kuin vaikkapa pitkäjänteistä asunto-omistusta – jota sitäkään ei pidä suosia erimerkiksi veroeduin. Sen sijaan lyhytjänteistä spekulointia voisin hyvin nähdä järkeväksi jotenkin 'epäsuosia'", Puttonen pohtii.
"Esimerkiksi HFT-kaupankäynnin (High Frequency Trading, erittäin nopea kaupankäynti) osuus on kasvanut niin merkittäväksi, että se aiheuttaa lyhyellä aikavälillä aikaisempaa suurempia heilahteluja markkinoilla. Tällöin puhutaan sitten toki jo aivan erityisestä kaupankäynnistä, ei esimerkiksi piensijoittajien treidaamisesta."
Entä osakeomistaminen ylipäätään? Olisiko sitä syytä suosia vai pitäisikö siitä rangaista?
"Osakkeiden omistaminen aiheuttaa sen, että ihminen alkaa seuraamaan yritysten kehitystä ja jossain vaiheessa ymmärtämäänkin sitä. Se ei voi koko kansantalouden kannalta olla muuta kuin hyvä asia", Puttonen sanoo.
"Olen joskus puhunut sen puolesta, että valtionyhtiöitä kannattaisi yksityistää ja erityisesti käyttämällä bonus-osakkeita. Vuoden omistamisen jälkeen kymmentä osaketta kohden saisi yhden tai jotain vastaavaa. Siinä sitä on jo kannustinta vähän pidempään osakeomistukseen", hän ehdottaa.
Lahtinen: "Korotus hankintameno-olettamaan"
Osakesäästäjien keskusliiton toimitusjohtaja Antti Lahtinen kannattaa pitkäjänteisen osakeomistuksen suosimista, samoin kuin osakesijoittamisen suosimista ylipäätään.
"Pitkäjänteinen sijoittaminen on erityisen tärkeätä, koska yritykset tarvitsevat vakaita niin sanottuja ankkuriomistajia, jotka eivät lyö osakkeita laitaan heti ensimmäisen huonon kvartaalin jälkeen vaan uskaltavat jopa pistää lisää rahaa yritykseen mahdollisessa osakeannissa", Lahtinen huomauttaa.
Hän nostaa esiin yksityissijoittajien merkityksen Helsingin pörssin yhtiöissä.
"Yksityissijoittajat omistavat Helsingin pörssin markkina-arvosta hieman yli 20 prosenttia ja ovat suurin yksittäinen kotimainen omistajaryhmä – muun muassa eläkevakuutusyhtiöt ja muut institutionaaliset sijoittajat jäävät taakse. Tämä korostuu erityisesti pienemmillä yhtiöillä, joihin osakkeen likviditeetin heikkouden johdosta instituutiot eivät edes halua koskea", hän sanoo.
Lahtinen muistuttaa, että lyhyen aikavälin treidaajiakin tarvitaan, koska he tuovat likviditeettiä.
"Mitä enemmän markkinoilla on erilaisia sählääjiä, sitä vähemmän kurssit heiluvat, koska likviditeetti on parempi."
Pitkäjänteisen omistamisen suosimisen keinovalikoimasta Lahtinen nostaa ensimmäiseksi verotuksen keinot, vaikkapa omistusaikaan sidotut verohuojennukset.
"Luovutusvoittoveroa kritisoidaan juuri siitä syystä, että pitkällä omistusajalla siinä verotetaan lähinnä inflaatiota sekä jo kertaalleen verotettuja yhtiöön jätettyjä voittovaroja", hän huomauttaa.
Suomessa on käytössä jollain tapaa pitkäjänteisyyttä suosiva hankintameno-olettama: yli kymmenen vuotta omistetusta omaisuudesta hankintameno-olettama on 40 prosenttia. Hankintameno-olettamasta alkaa saada edes pientä hyötyä vasta silloin, kun omaisuuden arvon on 2,5-kertaistunut, siis noussut 150 prosentilla.
"Joissain maissa tietyn omistusajan jälkeen luovutusvoitot ovat jopa verovapaita", Antti Lahtinen huomauttaa ja esittää oman mallinsa hankintameno-olettamaksi: alle vuoden omistuksissa hankintameno-olettama olisi 0 %, 1–5 vuoden omistusajalla 40 % ja yli viiden vuoden omistusajalla 80 %.
Viikon trio: Suomi-yhtiöiden kuumimmat
Sijoittaja.fi-palvelu laskee matemaattisella mallilla Helsingin pörssin yhtiöistä kiinnostavimmat. Uusimmassa päivityksessä pörssin ykköseksi nousee puutuoteteollisuutta palveleva konepajayhtiö Raute. Raute saa täydet kymmenen pistettä kategorioissa, jotka Sijoittaja.fi on nimennyt "tulosmomentti ja odotukset" ja "tulosarvostus".
Nordean vahvuuksia ovat "laadukkuus" ja "osinkoarvostus". Sponda saa kympit kategorioissa "kokonaisriski" ja "tasearvostus".
Spondan ohella 66 pistettä on saanut myös Technopolis.
| Yhtiö | Sijoittaja.fi-pisteet |
| Raute | 72 |
| Nordea | 68 |
| Sponda | 66 |
Lähde: Sijoittaja.fi, tilanne 15.10.2015.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
