Suomessa puhutaan paljon julkisesta velasta ja sen alentamisen tarpeesta, mutta yllättävän vähän puhutaan siitä, mitä vaikutuksia korkealla julkisella velalla on talouteen. Käyn seuraavaksi asiaa lyhyesti läpi talouskasvun näkökulmasta.
Finanssikriisin jälkeen Suomen julkinen velka alkoi kasvaa voimakkaasti muihin Pohjoismaihin verrattuna. Nykyään julkinen velka on noin 90 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, mikä on harmillisen korkea taso.
Olemme kaikki panneet merkille, että viime vuosina velkapuhe on dominoinut talouspoliittista keskustelua, koska asia on tärkeä. Myös tulevat eduskuntavaalit ovat taas velkavaalit, kun tulevan hallituskauden julkisen talouden säästötarve on luokkaa 8–11 miljardia euroa.
Velan hallitsemattoman kasvun päätepiste on velkakriisi
Kaikille pitäisi olla selvää, ettei maa sen paremmin kuin kotitalouskaan ei voi kasvattaa velkaansa suhteessa velanmaksukykyyn loputtomasti. Onnistuneen talouspolitiikan tulisi pitää huolta siitä, että pitkän päälle tulot vastaavat suurin piirtein menoja.
Muussa tapauksessa seurauksena saattaa ennen pitkää olla velkakriisi, jonka seuraukset ovat erittäin harmillisia talouskasvulle. Lisäksi kriisin kourissa oleva maa menettää myös finanssipoliittisen autonomiansa, kun IMF ja Euroopan komissio sanelevat entistä yksityiskohtaisemmin, mitä maa voi tai ei voi talouspoliittisesti tehdä.
Velkakriisin uhka ei kuitenkaan ole ainoa seuraus julkisen velan kasvusta. Korkea julkinen velka on yhteydessä hitaampaan talouskasvuun, ja vaikutus realisoituu ajan kuluessa ja vähitellen. Taustasyitä on monia.
Julkisella velalla on monia haitallisia vaikutuksia
Korkea julkinen velka syrjäyttää yksityistä toimeliaisuutta. Mitä suurempi julkinen talous on, sitä enemmän julkinen sektori imee osaavaa työvoimaa, mikä on pois yksityiseltä sektorilta, joka lopulta rahoittaa täysin julkisen sektorin toiminnan.
Lisäksi suuri julkinen talous tarkoittaa, että julkinen sektori on ottanut hoitaakseen asioita, jotka voisivat olla yksityisenkin sektorin kontolla. Tämä tuppaa nostamaan veroastetta ja madaltamaan kansantalouden kokonaistuottavuutta, koska yleensä yksityisen sektorin kannustimet tuottavuuden kehitykseen ovat paremmat kuin julkisella sektorilla.
Toisaalta korkea julkinen velka tarkoittaa korkeampaa korkoa valtionvelalle riskipreemion takia. Mitä korkeampi julkinen velkataso on, sitä suurempi riski on ongelmien ilmaantumiselle ja siksi velkakirjojen ostajat haluavat korkeampaa tuottoa sijoitukselleen. Tämä on suora taakka julkiselle taloudelle, ja se kasvattaa alijäämää korkomenojen kautta. Suomen valtion korkomenot ovat moninkertaistuneet viime vuosina ja ovat arviolta noin 3.3 miljardia euroa vuonna 2026.
Euroalueella monet muutkin maat ovat velkaantuneet voimakkaasti, mikä puolestaan nostaa korkotasoa kautta linjan ja johtaa lopulta tiukempaan rahapolitiikkaan kuin matalamman julkisen velan maailmassa.
Kireämpi rahapolitiikka, eli keskuspankkikoron nostaminen, johtaa heikompiin kannustimiin investoida sekä kuluttaa. Esimerkiksi asuntovelalliselle korkotason nousu on hyvinkin konkreettinen asia, kun asuntolainan lyhennysvauhti pysyy ennallaan, mutta kuukausittain pankille maksettava euromäärä kasvaa korkojen nousun seurauksena. Tämä rahasumma on puolestaan pois muusta kuluttamisesta.
Konkreettinen esimerkki: Jos asuntolainasta maksettava korko nousee kolmesta neljään prosenttiin, 20 vuodessa takaisin maksettava 200 000 euron asuntolainan kuukausierä kasvaa noin 100 eurolla eli 1 200 eurolla vuodessa. Kahdessakymmenessä vuodessa kasvanut kustannus kuluttajan lompakolle on mittava.
Kansantalouden tasolla vaikutus on erityisen suuri: Suomalaisilla asuntokunnilla on noin 140 miljardia euroa velkaa, jolloin prosenttiyksikön kiristyminen korkotasossa on miljardiluokan haaste yksityiselle kulutukselle – joka ikinen vuosi.
Velan vaikutukset tulevat kuin varas yöllä
Julkisen velan kasvun negatiivinen vaikutus talouskasvuun tapahtuu salakavalasti ja hitaasti, ja siksi sitä on vaikea huomata elävässä elämässä. Samanaikaisesti tapahtuu tuhansia muitakin asioita, joten yksittäisen ihmisen on vaikea sanoa, mikä vaikutus seuraa mistäkin. Vaikutukset ovat kuitenkin taloustieteen näkökulmasta melko selvästi dokumentoituja.
Julkisen velan kasvun vaikutukset eivät välttämättä näy lyhyellä aikavälillä lainkaan, mutta kun velka on kasvanut riittävästi, kukaan ei pääse vaikutuksilta pakoon. Suomessa elämme tätä aikaa juuri nyt sekä puheissa että käytännössä.
Julkisen velan vakauttaminen ei ole mikään visio Suomen tulevaisuudesta, mutta se on pakollinen reunaehto, jotta valoisa tulevaisuus on ylipäätään mahdollinen.
Monet ekonomistit ovat varoitelleet julkisen velan kasvusta Suomessa niin kauan kuin muistan. Kysymys on sellainen, joka olisi ollut järkevintä korjata mieluummin varhain, ei vasta myöhemmin. Mutta poliittinen järjestelmä ei taipunut riittäviin toimenpiteisiin ajoissa. Nyt velan kasvu taitetaan, koska on pakko. Ja se tarkoittaa valitettavasti jyrkempää korjausliikettä kuin olisi optimaalista.
Sitä saa, mitä tilaa.
Ei ole mitään erityistä syytä, miksi emme voisi olla julkisen velan hallinnassa yhtä menestyksekkäitä kuin muut Pohjoismaat. Onneksi melkein kaikilla eduskuntapuolueilla on halu julkisen talouden tasapainottamiseen.
Puhe julkisen velan leikkauksesta on syytä nähdä vain ja ainoastaan positiivisena asiana, vaikka se tarkoittaakin vaikeita ratkaisuja lähitulevaisuudessakin.
Mauri Kotamäki
Kommentoi