Kun toisella puolella maailmaa syttyy sota, suomalaisen asuntovelallisen korkomenot kasvavat. Miksi se, että laivat eivät kulje Iranin edustalla, vaikuttaa siihen, kuinka paljon asuntolaina maksaa Suomessa?
Välillä maailmantalouden riippuvuudet tuntuvat taloustieteilijästäkin kaoottisilta, vaikka tietäisi, että asioiden välillä on selkeä yhteys.
Nyt rauha Hormuzinsalmella näyttää olevan askeleen lähempänä, ja laivaliikenne on hieman elpynyt. Mutta laskevatko korot Suomessa?
Tätä kirjoittaessa markkinat näyttävät tehneen johtopäätöksen, että hauras tulitauko on johtamassa rauhaan. Näin voi ainakin päätellä öljyn hinnasta, joka on laskenut lähelle sotaa edeltänyttä tasoa.
Suomessa korot eivät silti ole laskeneet, eivätkä näytä laskevan hetkeen. Päinvastoin Euroopan keskuspankki eli EKP nosti ohjauskorkoja kesäkuussa, ja markkinat odottavat vielä uutta koronnostoa syksyllä.
Keskuspankin tehtävä on hillitä inflaatiota, jota tällä kertaa sodan aiheuttama raakaöljyn kallistuminen on kiihdyttänyt.
Normaalisti keskuspankin ei tarvitsisi puuttua öljyshokkiin, mutta nyt taustalla on tuore muisto karanneesta inflaatiosta.
Koronapandemian jälkeen tarjonnan pullonkaulat, voimakas elvytys ja Ukrainan sota nostivat inflaation reippaasti yli keskuspankkien tavoitteen, eivätkä keskuspankit reagoineet siihen riittävän nopeasti.
Pelkkään öljyshokkiin keskuspankkien ei yleensä tarvitse reagoida, sillä öljyn hinnan suora vaikutus inflaatioon on tilapäinen.
Vaikka raakaöljyn hinta jäisi pysyvästi korkeammalle tasolle, sen suora vaikutus inflaatioon väistyy ajan myötä. Inflaatiota mitataan kuluttajahintojen vuosimuutoksena, joten vuoden kuluttua hintashokki ei enää näy inflaatioluvuissa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että silloin inflaatioluvun vertailukohtana on jo valmiiksi korkea hinta.
Lisäksi energian kallistuminen syö ostovoimaa, jarruttaa talouskasvua ja hillitsee muuta inflaatiopainetta.
Energian hinta välittyy toki viipeellä myös muiden hyödykkeiden hintoihin, mutta vaikutus on yleensä rajallinen. Ensin kallistuvat esimerkiksi logistiikkapalvelut ja lomamatkat. Myöhemmin hintavaikutus näkyy myös elintarvikkeissa ja muissa energiaintensiivisissä hyödykkeissä.
Nämäkin vaikutukset menevät aikanaan ohi. Siksi öljyshokki ei yksin riitä selittämään EKP:n päätöstä.
Tällä kertaa tilanne on kuitenkin erilainen. Tuoreet muistikuvat inflaatiopiikistä ovat herkistäneet yritykset ja kuluttajat hintamuutoksille.
Jos ihmiset odottavat inflaation kiihtyvän, odotus voi toimia itsensä toteuttavana ennusteena. Yritykset nostavat hintojaan ja työntekijät vaativat suurempia palkankorotuksia, koska pelkäävät kustannusten nousevan. Tämä voi nostaa inflaatiota tavalla, joka ei olekaan ohimenevä.
Energiashokki on jo alkanut levitä muihin hintoihin, ja keskuspankki pelkäsi, että seuraavaksi inflaatiopelko palaisi.
Siksi keskuspankin piti reagoida ja ehkäistä kierre ennen kuin se pääsi alulle. EKP ei jäänyt odottamaan, että ihmiset ehtivät huolestua.
Vaikka rauhan myötä liikenne palaisi normaaliksi ja sodassa tuhottu infrastruktuuri korjattaisiin, korot eivät välttämättä laskisi heti ennalleen, sillä inflaatiopelko kytee yhä ihmisten mielissä.
Inflaatio ei ole pelkästään reaalitalouden ilmiö, vaan se elää myös ihmisten odotuksissa.
Jos siis kaikki ihmiset yhtäkkiä vakuuttuisivat siitä, että hintapiikki menee ohi, se poistaisi inflaatiopaineen ja keskuspankki voisi laskea korkoja.
Ei kuitenkaan auta mennä torille huutelemaan, että pelko pois.
Inflaatiopelon voi tyynnyttää vain keskuspankin uskottavuus, mutta se koki kolauksen, kun inflaatio karkasi käsistä. Nyt keskuspankkien pitää palauttaa uskottavuuttaan kalliimman kautta eli pitämällä korkoja korkeammalla kuin muuten olisi ollut tarpeen.
Jos hyvin käy ja energia halpenee rauhan myötä, ihmiset saattavat unohtaa inflaation yllättävän nopeasti, ja keskuspankki voi laskea korkoja ennakoitua aiemmin. Mutta niin kauan kuin Iranin tilanne on epävarma, ohjukset Hormuzinsalmella osuvat myös suomalaisen asuntovelallisen kukkaroon.
Juha Itkonen
Kommentoi