Kun Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikka on presidentti Trumpin johdolla ottanut entistä huolestuttavamman suunnan, Suomessakin on havahduttu maamme moniin riippuvuuksiin Yhdysvalloista.
Läheisenä liittolaisena pidetyn maan arvaamattomuus on pakottanut pohtimaan uhkakuvia, jotka hetki sitten olisi helposti voitu sivuuttaa liioiteltuina. Nyt on jouduttu miettimään, kuinka Suomen kansantalouden toimialat ja jopa yhteiskunnan perustoiminnot voisivat lamaantua, jos Yhdysvallat todella tahtoisi vahingoittaa maatamme.
Missä Suomi on riippuvainen Yhdysvalloista?
Talouden riskiarvioissa päähuomio on aiemmin kohdistunut USA:n tullimaksujen korotuksiin, mutta niiden kansantaloudellinen merkitys on lopulta verrattain pieni. Erilaisissa vaikutusarvioissa on liikuttu bkt:n promilleissa ja pahimmillaankin skenaariot ovat yltäneet puoleentoista prosenttiin.
Syvemmälle Suomen talouden ytimiin menevät haavoittuvuudet sijaitsevat digitaalisissa palveluissa, rahoitusmarkkinoilla ja turvallisuudessa.
Nykyään lähes koko talouselämä on jollain tavalla riippuvainen yhdysvaltalaisista digitaalisista palveluista. Myös monet yhteiskunnallisesti kriittiset julkiset palvelut (kuten vaalijärjestelmä, terveydenhuolto, pelastustoimi, sähköverkko ja valtionhallinto) pyörivät yhdysvaltalaisilla pilvipalvelimilla, joita hallinnoivat Amazon, Microsoft ja Google.
Vastaavasti rahoitusmarkkinoilla yhdysvaltalaiset maksupalvelut, pörssit, investointipankit, rahastot ja luottoluokittajat ovat keskeisessä asemassa. Suuri osa kansainvälisestä kaupasta ja maksuliikenteestä kulkee dollarin kautta. Rahoitusjärjestelmää onkin käytetty pakotekeinona — mutta toistaiseksi lähinnä Iranin ja Venäjän kaltaisia paariamaita vastaan.
Turvallisuuspolitiikassa Suomi on riippuvainen Yhdysvalloista muun muassa materiaalihankintojen, tiedustelutiedon ja puolustusyhteistyön kautta. Hävittäjähankinnat ovat syventäneet riippuvuutta entisestään, ja monet asiantuntijat ovat epäilleet, toimisivatko lentokoneet lainkaan ilman Yhdysvaltojen hyväksyntää.
Vaikka näiden riskien todennäköisyyksiä on vaikea arvioida, toteutuessaan ne voisivat aiheuttaa vakavaa vahinkoa Suomen kansantaloudelle ja yhteiskunnan toiminnalle.
Miten Suomi on tähän tilanteeseen joutunut?
Usein riippuvuudet rakentuvat vähitellen ja huomaamatta, kun valintoja tehdään lyhyen aikavälin hyötyjen perusteella ilman huolellista riskien arviointia tai kokonaisvaltaista suunnitelmaa.
Esimerkiksi yhdysvaltalaiset pilvipalvelut ovat usein helpoin ja halvin vaihtoehto, eivätkä vaihtoehdot pärjää hankintakilpailuissa, jos riskejä ei oteta riittävästi huomioon.
Monilla markkinoilla on lisäksi taipumus keskittyä. Kun suuret toimijat kahmivat yhä enemmän resursseja, ne pystyvät syrjäyttämään pienemmät kilpailijat ja vahvistamaan markkina-asemaansa entisestään.
Erityisesti digitaalisilla markkinoilla niin sanotut "verkostovaikutukset" vahvistavat markkinoiden keskittymistä, kun käyttäjät suosivat palveluita, joita muutkin käyttävät.
Milloin riippuvuuksista kannattaa pyrkiä eroon?
Riippuvuuksista irtautuminen yleensä maksaa, sillä se tarkoittaa luopumista niistä eduista, jotka alun perin johtivat riippuvuuden syntyyn.
Aina riippuvuudet eivät kuitenkaan ole kannattomia. Jos riskit ovat hallittavissa, ne voivat olla edullisempi kantaa kuin välttää.
Kun tarjolla on vaihtoehtoja ja tuotteen vaihtaminen on halpaa, riippuvuudesta ei välttämättä muodostu haavoittuvuutta, eikä se siten toimi painostuskeinona.
Digitaaliset palvelut, rahoitusmarkkinoiden järjestelmät ja turvallisuusyhteistyö ovat kuitenkin sellaisia alueita, joissa katkokset kriittisellä hetkellä voivat aiheuttaa mittavia vahinkoja.
Mitä riippuvuuksista irtautuminen vaatisi?
Riippuvuuksista irtautuminen tyypillisesti vaatii merkittäviä investointeja vaihtoehtoisiin tai rinnakkaisiin järjestelmiin.
Erityisen hankalaa riippuvuuksien purku on tilanteessa, jossa niitä on jo alettu käyttää painostuskeinona.
Kansantalouden riippuvuuksia on vaikea purkaa salassa, sillä se vaatii selkeää strategian muutosta, joka näkyisi esimerkiksi julkisissa hankinnoissa ja kansainvälisissä suhteissa.
Riippuvuussuhde voi johtaa kierteeseen, jossa riippuvainen maa painostetaan entistä syvempään riippuvuuteen.
Osana EU:ta Suomen kaltainen pieni maa pystyy puolustautumaan paremmin suurvaltojen painostusta vastaan, mutta jäsenmaiden hajanaiset intressit ja heikko päätöksentekokyky ovat merkittäviä haasteita.
Esimerkiksi EU:n pakottamistoimien vastainen väline, eli niin kutsuttu kauppasinko, mahdollistaa EU:n laajuisia kauppaa koskevia rajoitteita, mikäli jäsenvaltiota yritetään painostaa. Kaupansingon väläyttelyn on arveltu olleen yksi syy siihen, miksi Trump hellitti Grönlantia koskevissa vaatimuksissaan.
Mitä ulospääsy maksaisi?
Riippuvuuksista irtautuminen voi olla kallista lyhyellä aikavälillä. Kustannuksia syntyy, kun opetellaan uutta ja investoidaan uusiin järjestelmiin, infrastruktuuriin ja osaamiseen.
Toisaalta riippuvuuden olemassaolo itsessään saattaa olla kansantaloudelle taakka, josta pääsee eroon vain omia voimavaroja vahvistamalla. Esimerkiksi Venäjän uhka saattaisi pelottaa pois useampia ulkomaisia sijoittajia, jos Suomen maanpuolustukseen ei panosteta.
Digitaalisissa palveluissa avoimen lähdekoodin ratkaisut tarjoavat varteenotettavia vaihtoehtoja USA:n digijäteille, mutta niiden käyttöönotto vaatisi resurssien siirtämistä lisenssimaksuista kotimaiseen kehitystyöhön ja ylläpitoon.
Parhaimmillaan irtautuminen voi tuoda mukanaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja vahvistaa kansallista osaamista. Avoimen lähdekoodin ratkaisuilla voisi olla merkittäviä työllisyysvaikutuksia Suomessa.
Riippumattomuuden vahvistamisen kansantaloudellisia kokonaiskustannuksia on mahdoton arvioida, mutta selvää on, että halvemmalla päästään, jos tavoitetta voidaan edistää hallitusti ja omaehtoisesti pitkän ajan kuluessa eikä pakon edessä.
Onko Suomella vaihtoehtoja?
Yhdysvaltojen muuttuminen liittolaisesta myös uhkakuvaksi on pakottanut Suomen ja koko Euroopan varautumaan olosuhteisiin, jotka hetki sitten olivat epäuskottavia. Kun kansallinen itsemääräämisoikeus ja hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuus ovat kyseessä, on etäisiinkin uhkiin varauduttava.
Ilman selkeitä päätöksiä vaarana on, että haavoittuvuudet syventyvät entisestään niin, että irtioton kustannukset paisuvat mahdottomiksi.
Suomessa huoltovarmuuden kehittämisessä on pitkät perinteet, ja varautumisen välttämättömyys on ymmärretty laajasti. Nyt uusien uhkakuvien edessä on aika havahtua ja päivittää riskikartoitukset ja varautumissuunnitelmat vastaamaan nykytilannetta. Ja suunnitelmat on pantava toimeen ennen kuin on liian myöhäistä.
Juha Itkonen
Kommentoi