Sota Lähi-idässä on kestänyt jo seitsemän viikkoa. Vaikka tuli taukosi pari viikkoa sitten, energiakaupan keskeinen solmukohta Hormuzinsalmi on pysynyt käytännössä suljettuna liikenteeltä, eikä negatiivisilta talousvaikutuksilta voida enää välttyä. Mutta miten hahmottaa sodan ja neuvottelujen mahdollisia kehityskulkuja?
Todennäköisin skenaario: neuvottelut venyvät
Viime viikolla mediat kirjoittivat nimettömiin lähteisiin viitaten, että Euroopan ja Persianlahden poliittiset päättäjät arvioivat Yhdysvaltojen ja Iranin neuvottelujen kestävän kuukausia – jopa puoli vuotta. Iran tunnetaan vaativana neuvottelijana. Edelliset Iranin ydinsopimusta koskevat neuvottelut kestivät noin kaksi vuotta.
Yhdysvaltojen presidentti Trump on uhonnut julkisesti, ettei Iranin sallita hankkivan ydinasetta. Viime viikon neuvottelujen jälkeen Trump sanoi, ettei hän pidä ehdotuksesta, jonka Vance mediatietojen mukaan Iranille esitti: että maa keskeyttäisi uranin rikastamisen 20 vuodeksi.
Kun kahden viikon tulitauon eräpäivä lähestyy, sodan osapuolet uhkailevat jälleen toisiaan. Arkkiviholliset ovat kiistakysymyksissä edelleen varsin kaukana toisistaan. Siksi todennäköisintä on, että neuvottelut venyvät.
Tällä aikaa maailmantalous ehtii kärsiä merkittävää vahinkoa. Riippuen osapuolten tekemistä tilapäisistä myönnytyksistä neuvotteluprosessin aikana, Hormuzinsalmen läpi saattaa ajoittain päästä joitakin aluksia, mutta liikennemäärät pysyvät matalina.
Persianlahden energiainfrastruktuurin korjaamista puolestaan hidastaa muun muassa henkilöstövaje, kun ulkomaiset yritykset eivät uskalla päästää evakuoituja työntekijöitään takaisin alueelle.
Öljyn, kaasun ja erilaisten jalosteiden hinnat pysyvät koholla, ja joidenkin jalosteiden – kuten lentopetrolin osalta – ilmenee myös saatavuusongelmia. Euroopassa saatetaan perua jopa 10–20% kesän lennoista. Energiakriisin pitkittyessä talouskasvu hidastuu merkittävästi ja taantuman riski kohoaa.
Paras skenaario: osapuolet sopivat pysyvästä tulitauosta
Parhaassa skenaariossa Yhdysvallat, Iran ja Israel pääsevät sopimukseen pysyvästä tulitauosta. Tämä edellyttäisi sitä, että osapuolet pääsisivät sopuun myös Iranin ydinohjelmasta ja Hormuzinsalmen hallinnasta.
Viime viikon neuvottelujen jälkeen markkinoilla heräsikin optimismi. Vaikutti siltä, että osapuolet voisivat löytää kompromissiratkaisun Iranin ydinohjelman suhteen. Mediatietojen perusteella Yhdysvallat oli esittänyt Iranille uraanin rikastamisen keskeyttämistä 20 vuodeksi. Iran puolestaan olisi ollut valmis 5 vuoteen. Jos kyse on vain aikataulusta, ehkä kompromissi olisi löydettävissä?
Pysyvän tulitauon haastavin kysymys saattaisikin koskea Hormuzinsalmen hallintaa. Iran on nyt saanut huomata, kuinka helppoa salmen sulkeminen oikeastaan olikaan. Maa ei varmasti luovu salmen kontrollista helpolla, mutta Yhdysvaltojen merisaarto lisää Iranille painetta kompromissiin.
Jos sopuun päästäisiin, liikennemäärät Hormuzinsalmella kasvaisivat vähitellen. Ottaisi silti viikkoja, että ensimmäiset kuljetukset ehtisivät Eurooppaan, ja sitä ennen esimerkiksi lentopetrolin saatavuudessa saattaisi jo esiintyä haasteita. Eikä liikenne Hormuzinsalmella palaisi täysin entiselle tasolleen, koska riski konfliktin uudelleen leimahtamisesta säilyisi pitkään.
Parhaassakin skenaariossa Persianlahden energiainfraa korjataan hitaasti, eivätkä tuotantomäärät palaa välittömästi ennalleen. Öljyn hinta laskisi nykytasoiltaan mutta jäisi konfliktia edeltäneen tason yläpuolelle pidemmäksi aikaa. Maailmantalous välttäisi taantuman, vaikka kasvu jäisikin hitaammaksi kuin vielä alkuvuodesta odotettiin.
Huonoin skenaario: tulitauko raukeaa ja konflikti leimahtaa uudelleen
Huonoimmassa skenaariossa tulitaukoneuvottelut kaatuvat ja sota alkaa uudelleen.
Trump uhkasi viikonloppuna jälleen Yhdysvaltojen iskevän Iranin energiainftastruktuuriin, mikäli neuvottelut kariutuvat. Maa on tuonut lisää sotakalustoa Persianlahden alueelle. Myös Iran on toistuvasti vakuuttanut olevansa valmis jatkamaan sotaa. Tulitauon aikana maa on täyttänyt uudelleen ohjus- ja lennokkivarastojaan.
Jos konflikti leimahtaa uudelleen, on lähes varmaa, että Persianlahden alueen energiainfrastruktuuri kärsii lisää. Kansainvälinen energiajärjestö on jo kertonut, että ainakin 80 kohdetta on kärsinyt vahinkoja sodan aikana.
Mitä enemmän vahinkoa syntyy, sitä pidempään kestää tuotantomäärien palautuminen, kun sota lopulta päättyy. Jo nyt tiedetään, että joidenkin tuotantolinjojen käyttöönotto voi viedä jopa vuosia. Kaikkia öljynporauskaivoja ei välttämättä voida lainkaan ottaa uudestaan käyttöön, jos tuotantoseisokki kestää useiden kuukausien ajan.
Huonoimmassa skenaariossa talouden taantuma olisi vääjäämätön. Myös Yhdysvaltojen hallinto tietää tämän, ja siksi välivaalien lähestyessä Trump haluaa diilin. Myös Iran on valmis diiliin, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.
Kumpi räpäyttää ensin?
Kyse on yhtäältä siitä, kokevatko osapuolet, että ne voivat sotimalla vielä parantaa neuvotteluasemiaan. Sotilaallisesti alivoimaisen Iranin kohdalla tämä on epätodennäköistä, mutta Trumpin hallinto voi tulla osaltaan eri johtopäätökseen.
Hormuzinsalmen saarron ja vastasaarron osalta kyse on taas siitä, kumpi kestää kipua pidempään. Kärsimättömyydestään tunnettu Trump vai 50 vuotta sotaan valmistautunut Iranin islamistinen hallinto.
Minna Kuusisto
Kommentoi