Vuosi 2026 on alkanut ristiriitaisissa tunnelmissa. Geopolitiikan saralla alkuvuosi on ollut kerrassaan vauhdikas, mutta kasvavien jännitteiden markkinavaikutukset ovat jääneet vähäisiksi. Alkuvuoden talousuutiset sen sijaan ovat olleet rohkaisevia.
Markkinoilla taasen ollaan mietteliäissä tunnelmissa perinteisten korrelaatioiden murtuessa. Kansainväliset sijoittajat pohtivat, onko Yhdysvaltain dollarista enää turvasatamaksi. Yhä useammin dollari liikkuukin ylös tai alas riskisentimentin mukana. Samaan aikaan osakemarkkinoilla ihmetellään tekoälydisruption vaikutuksia.
Tässä blogissa listaan viisi kysymystä, jotka ratkaisevat, millainen talouden ja markkinoiden vuosi meillä on edessämme.
1. Miten Euroopan ja Yhdysvaltojen suhteet kehittyvät?
Münchenin turvallisuuskonferenssissa eurooppalaiset päättäjät saivat huokaista tänä vuonna helpotuksesta. Kun viime vuonna Yhdysvaltojen varapresidentti JD Vance kohahdutti hyökkäämällä verbaalisesti liberaalia Eurooppaa vastaan, tänä vuonna ulkoministeri Marco Rubio esiintyi huomattavasti sovittelevammin.
Rubio puhui transatlanttisten suhteiden pitkästä historiasta ja antoi siten ymmärtää, ettei Yhdysvallat ole täysin hylkäämässä liittolaistaan. Rubion puhe ei silti anna aihetta odottaa, että Yhdysvallat kohtelisi Eurooppaa jatkossa paremmin. Suurin syy yleisön huojennukseen lieneekin matalat odotukset. Euroopan ja Yhdysvaltojen suhteissa on saavutettu piste, jossa yllätymme positiivisesti, jos liittolaisemme ei uhkaa meitä sotilaallisesti.
Tilanne on juuri nyt vakaa, mutta talouden ja markkinoiden kannalta on ratkaisevaa, millaisia kehityskulkuja loppuvuoden aikana nähdään. Kuten Tanskan pääministerikin viikonloppuna muistutti, Grönlannin tilanne on edelleen ratkaisematta eivätkä Yhdysvaltojen tavoitteet sen suhteen ole muuttuneet.
2. Kestävätkö öljymarkkinat geopoliittisen kuohunnan?
Öljyn maailmanmarkkinahinnat ovat pysyneet hämmästyttävän vakaina siitä huolimatta, että geopoliittista kuohuntaa on viime vuosina nähty nimenomaan Lähi-idässä. Hintavakaudelle on hyvä syy. Öljymarkkinoilla tuotanto kasvoi viime vuonna selvästi enemmän kuin kysyntä.
Ylitarjonta on pitänyt huolen siitä, että geopoliittisen riskipreemion vaikutus hintoihin on ollut pahimmillaankin hyvin maltillinen. Viime kesänä Israelin ja Iranin 12 päivän sodan aikana Brent-öljyn tynnyrihinta kävi lähellä 80 dollaria, mutta palautui yhtä nopeasti sodan päätyttyä. Viime viikkoina öljyn hinta on kiivennyt vähitellen 60 dollarista kohti 70 dollaria, kun Yhdysvallat on jälleen lisännyt sotilaallista läsnäoloaan Iranin lähistöllä.
Ylitarjonnan ansiosta markkinoilla tarvittaisiin äkillinen ja voimakas tarjontashokki, jotta hinnat nousisivat merkittävästi. Tilapäisiä tuotantohäiriöitä voitaisiin nähdä, mikäli Yhdysvaltojen ja Iranin välille puhkeaisi sota ja Iran tai sen liittolaiset iskisivät Persianlahden öljykenttiin.
Pahimmassa skenaariossa Iran sulkisi Hormuzinsalmen liikenteeltä, jolloin öljyn ja maakaasun hinnat nousisivat rajusti. Tällainen skenaario on epätodennäköinen mutta mahdollinen.
3. Kantaako teollisuuden suhdannekäänne pohjoiseen saakka?
Yli kolmen vuoden ajan maailmantalouden kasvu on nojannut palvelusektoriin. Teollisuuden suhdannekäännettä on povattu yhtä monta kertaa kuin Suomen talouden käännettä – ja yhtä usein on myös saatu pettyä.
Tällä kertaa elpymisen merkit ovat kuitenkin aiempaa selkeämpiä. Teollisuuden aktiviteetti kasvaa nyt erityisesti Aasiassa, varsinkin Kiinan ulkopuolella. Hiljalleen globaalin vireen vahvistuminen on alkanut näkyä myös Euroopan indikaattoreissa, kun esimerkiksi Suomen keskeisen kauppakumppanin, Saksan, teollisuuden tilauskanta on vahvistunut selvästi.
Teollisuuden tilaukset ovat kasvaneet myös Suomessa, vaikka liikevaihdon kasvu vielä ontuu. Jos maailmanlaajuinen teollisuuden nousuvire pysyy, myös Suomen talous vahvistuu tänä vuonna selvästi.
4. Palautuuko kotitalouksien luottamus?
Kotitalouksilla ympäri maailman on ollut viime vuosina jotain yhteistä. Lähestulkoon riippumatta siitä, miten taloudessa on yleisesti ottaen mennyt, kotitalouksien luottamus on ollut alamaissa.
Ekonomisteille päänvaivaa aiheuttava kysymys on ollut ennen kaikkea se, miksei kotitalouksien luottamus tunnu elpyvän, vaikka talousindikaattoreiden perusteella näin voisi olettaa. Korkokulut ovat laskeneet parin vuoden takaisesta ja reaaliansiot ovat nousseet. Siitä huolimatta kotitaloudet ennemmin säästävät kuin kuluttavat.
Kotitalouksilla on varovaisuuteensa monta hyvää syytä, eikä heitä tulisi taloudellisten puskureiden rakentamisesta moittia. Suomessa etenkin työmarkkinoiden vaikeaa tilannetta on pidetty yhtenä kärkisyynä heikkoon kuluttajaluottamukseen. On kuitenkin monia tekijöitä, joita perinteiset kuluttajaluottamuskyselyt eivät mittaa.
Mitä jos kotitalouksien tunnelmia painaa pitkäkestoisempi huoli tekoälyn aiheuttamasta työelämän murroksesta ja työpaikoista? Tai mitä jos kotitaloudet säästävät nyt tosissaan sellaisen ”pahan päivän varalle”, jossa sotaa Euroopassa käydään yhä laajemmilla alueilla?
Mitä jos ekonomistit eivät täysin ymmärräkään, mikä kuluttajien valintoja ohjaa?
5. Miten tekoäly disruptoi markkinoita?
Huolet teknologiayhtiöiden arvostustasoista ovat pyörineet sijoittajien mielissä jo pidemmän aikaa, mutta helmikuun aikana markkinoita on heiluttanut uusi teema. Teknologiajättien uusimmat tekoälypalvelut näyttäisivät mahdollistavan monien ohjelmistojen korvaamisen kevyemmillä ratkaisuilla.
Jos ohjelmistokoodin luominen muuttuu tekoälymallien avulla niin helpoksi, että kuka tahansa voi luoda ohjelmistoja, koko ohjelmointitoimiala on suuren murroksen edessä. Jos kuka tahansa voi koodata, ratkaisevaksi muodostuu koodia ympäröivä infrastruktuuri. Suhteelliset voittajat ja häviäjät määritellään uudelleen.
Mitä jos suurin edessä oleva mullistus ei liitykään tekoälyn tuottavuusloikkaan tai teknologiakuplan puhkeamiseen vaan disruptioon toimialan sisällä?
Minna Kuusisto
Kommentoi