Päädyin pääsiäisenä yllätyksekseni eräänlaiselle pyhiinvaellusmatkalle. Ajankohdasta huolimatta kyse ei ollut kristillisestä tapahtumasta, vaikka jonkinlaisen alttarin ja alttariteoksen äärellä tuli käytyä.
Napolin kapeilla kaduilla väkimäärä kasvoi ja tunnelma tiivistyi sitä enemmän, mitä lähemmäs Diego Maradonalle pyhitettyä aukiota päästiin. Suuren Maradonan muraalin alle oli koottu erilaisia muistoesineitä ja kuvia kaupungin urheilusankarista.
Vaikka Maradonan merkitystä ei voinut olla huomaamatta muuallakaan kaupungilla, oli turistien ja paikallistenkin täyttämällä pienellä omalaatuisella aukiolla käyminen jollain tavalla ainutlaatuinen kokemus.
Siksi minun oli pureskeltava Maradona-ilmiötä ekonomistipäässäni.
Varallisuutta, jota ei voi koskea, mutta joka silti tuottaa arvoa ja kasvattaa tuottavuutta – kuten ohjelmistot, brändit, patentit, design, johtamis- ja työskentelytavat – kutsutaan aineettomaksi pääomaksi.
Niidenkin taustalla on ihmisten inhimillinen pääoma: taito, osaaminen ja kyky keksiä ideoita ja muuttaa ne myös toimiviksi, menestyviksi tuotteiksi ja palveluiksi.
Maradona oli jalkapallolahjakkuus, jonka jalat, luovuus ja mielikuvitus tekivät Napolista jalkapallokaupungin ja Argentiinasta maailmanmestarin vuonna 1986. Mutta kaikkein kiinnostavinta on, että hänen inhimillinen pääomansa ei jäänyt kentälle.
Se muuttui vuosikymmenten mittaan aineettomaksi pääomaksi – muistoksi, myytiksi, Napolin kaupunkibrändiksi ja matkailun vetonaulaksi, joka näkyy yhä vaikkapa stadionin nimessä ja pyhiinvaelluskohteeksi muuttuneella muraaliaukiolla.
Jollain tavalla me suomalaiset voisimme ottaa oppia tällaisen melko absurdin tarinan luovuudesta ja joustavuudesta.
Insinöörikansallekaan ei nimittäin riitä pelkästään se, että onnistutaan kehittämään ja toteuttamaan huipputekniikkaa. Se pitää myös osata myydä.
Kun Maradona myi käsimaalinsa ”jumalan kätenä”, oli se jotakin urheilun ja taiteen välimaastosta. Se päätyi osaksi tarinaa, joka elää ja myy 40 vuotta myöhemmin Napolissa paitoja, Maradona-spritzejä ja jalkapallokulttuuria.
Sitran julkaisema Kasvuatlas 2026 muistuttaa, että inhimillinen pääoma on talouskasvun tärkein moottori ja selittää suuren osan pitkän aikavälin kasvusta.
Taloudellisen tuotannon arvo syntyy yhä useammin tiedoista, osaamisesta, toimintatavoista ja brändeistä eikä koneista, rakennuksista tai muista käsin kosketeltavista varoista. Tarvitaan ideoita, rohkeutta ja luovaa ajattelua, jotta erityisosaaminen saadaan hyödynnettyä.
Pelkkä osaaminen ei siis luo vaurautta itsestään. Se alkaa tuottaa vasta silloin, kun se sitoutuu tuotteisiin, palveluihin, teknologiaan ja parempiin toimintatapoihin. Suomessa tuskin on ollut pulaa älystä vaan pikemmin kyvystä muuttaa sitä skaalautuvaksi liiketoiminnaksi.
Luovuuteen liittyy oleellisesti myös se, että ideat voivat epäonnistua. Maradonan tapauksessa sattumalla ja olosuhteilla on ollut iso rooli, ja pääoma on syntynyt monesta yksityiskohdasta ja ulkoisista tekijöistä, joita kukaan ei voinut ennakoida etukäteen.
Lisäksi hänen pelaajauransa päättyi epäonnisesti ja henkilökohtainen syöksykierre oli raju. Maradonan elämä ei siis ollut kaikin tavoin esimerkillistä onnistumista. Inhimillinen pääoma jalkapallossa ja elämäntaidot eivät aina kulje käsikkäin, mikä on tietenkin inhimillistä. Elämän rosoisuus toisaalta kannattelee myyttiä.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi