Olen viime aikoina päässyt osallistumaan useampaankin naisille suunnattuun tilaisuuteen, joiden teemoina on ollut naisten työura, johtajuus ja vaikuttaminen. Oma roolini on ollut keskustella naisten raha-asioista.
Näiden tilaisuuksien kahvipöytäkeskusteluissa teemaksi on usein noussut sijoittaminen. Sehän on nyt varsin trendikästä, mutta herättää selvästikin naisissa (epäilemättä myös miehissä) ristiriitaisia tunteita. Ehkä tyypillisin kommentti, jonka näissä tilaisuuksissa kuulin oli, ”Tiedän, että pitäisi aloittaa, mutta se tuntuu niin vaikealta.”
Kommentoija on usein hyvin työelämässä pärjännyt ja korkeakoulutettu nainen. Tämä on saanut minut pohtimaan, miksi sijoittaminen koetaan niin vaikeaksi.
Onko sijoittaminen vaikeaa?
Pitkäjänteinen sijoittaminen perusmuodossaan on aika yksinkertaista. Sen voisi kiteyttää seuraavasti:
- Säästä säännöllisesti.
- Hajauta sijoitukset useampaan kohteeseen. Esimerkiksi rahastoissa tämä tapahtuu automaattisesti.
- Älä maksa turhasta.
- Anna ajan tehdä työnsä (eli alan termein, anna korkoa korolle -efektin vaikuttaa).
- Älä hötkyile markkinoiden heiluessa.
Tietyt perusperiaatteet on toki hyvä ymmärtää, kuten riskin ja tuoton välinen yhteys, korkoa korolle -efektin voima ja hajautuksen merkitys. Mutta näillä pärjää jo pitkälle.
Omat sijoitukset on myös hyvä asettaa omaan elämään sopiviksi, mihin saa esimerkiksi pankeista ilmaiseksi apuja. Sijoittaminen ei siis ole yksinkertaisimmassa muodossaan yhtään vaikeaa, kunhan siihen vain ryhtyy.
Miksi sijoittamisesta tuntuu monesta vaikealta?
Sijoittamisen ympärillä pyörii maailmanlaajuisesti valtava bisnes. On analyytikoita, salkunhoitajia, markkinakommentaattoreita, sijoitusneuvojia, sijoituskirjailijoita, nykyään myös somevaikuttajia jne. Osalle heistä voi olla tarkoituksenmukaistakin, että sijoittaminen ei tunnu liian helpolta, jotta heidän palveluitaan ostettaisiin.
Osa lankeaa ehkä monimutkaisuuden viehätykseen vahingossakin. Tunnustan, että itse olen syyllistynyt tähän. Nuorena ja tuoreena sijoitusalan CFA-tutkinnon suorittaneena analyytikkona tunsin suurta ylpeyttä syvällisestä osaamisestani ja se varmasti näkyi esityksissäni.
Ehkä mukana oli myös ripaus pätemisen tarvetta. Vuosien saatossa ajatukseni ovat kuitenkin kiteytyneet siihen, että ”vaikea ei ole hienoa”, vaan asioista kannattaa puhua yksinkertaisesti.
Medialla on myös oma roolinsa. Talousuutisia virtaa silmiemme eteen päivittäin – ja toki toimittajien rooli onkin kertoa, mitä maailmassa tapahtuu. Mutta siitä voi helposti syntyä se virheellinen ajatus, että talousuutisia pitäisi seurata, jos haluaa sijoittaa. Tai vielä haitallisempi ajatus, että jokaiseen uutiseen pitäisi jotenkin reagoida.
Yksi syy löytyy myös täydellisyydentavoittelusta, johon törmää ehkä useammin naisissa. Moni ajattelee, että täytyy ymmärtää ”kaikesta kaikki”, lukea kymmeniä sijoituskirjoja ja olla erinomaiset matemaattiset kyvyt, ennen kuin voi alkaa sijoittaa. Näin korkealle rimaa ei kannata laittaa, sillä se vain estää aloittamisen.
Toki sijoittamisesta voi tehdä ns. ”vaikeaa”, jos haluaa. Monelle käykin matkan varrella näin. Kun on aloittanut sijoittamisen, tarkempi markkinoiden seuranta ja analysointi alkavat kiinnostaa. Moni kokee sen jopa rakkaaksi harrastuksekseen. Eikä siinä mitään: sijoitusmarkkinoiden seuraaminen voi olla antoisaa. Mutta sitä ei ole pakko tehdä, jos se ei kiinnosta tai aika ei siihen riitä.
Henna Mikkonen
Kommentoi