Olen joskus jutellut parinkin ystäväni kanssa siitä, millaisia hankalia ajatuksia meillä saattaa olla itsestämme.
Amerikkalainen menestyskirjailija Mark Manson käyttää kotisivuillaan englanninkielistä sanaa ”limitations”. Suomen kielessä voisi ehkä puhua rajoittavista uskomuksista.
Yksi pinttynyt uskomus itsestäni on se, että en ole hyvä järjestämään juhlia. Olen sellaiseen mielestäni liian kaoottinen ja epäorganisatorinen.
Tämä tuli mieleeni aivan hiljattain, kun minulta ilmestyi lokakuussa Venetsiaan sijoittuva audiodraama nimeltä Karnevaaliyö, ja mietin, järjestäisinkö juhlat sen kunniaksi.
Ensinnäkin pohdin julkaisun luonnetta; kyseessä on audioteos eikä kovakantinen kirja, jota ihmiset voisivat selailla ja hypistellä julkkareissa.
Toisaalta ajattelin, että digitaalinen julkaiseminen alkaa olla nykypäivää. Varmasti jatkossa aika monet muutkin teokset ilmestyvät suoraan äänikirjana.
Ajattelin myös, että olen tehnyt audiodraamaa varten ison työn. Aloin kirjoittaa kyseistä avioliittotarinaa alkuvuodesta 2024, ja nyt, yli kahta vuotta myöhemmin, se on valmis.
Kyllähän tuota saavutusta täytyy juhlistaa – ja samalla uutta aluevaltausta!
Mutta vaadittiin aika paljon henkistä prosessointia, että sain lopulta tehtyä päätöksen.
***
Rajoittavat uskomukset voivat liittyä mihin tahansa elämänalueeseen. Minä esimerkiksi koen, että en ole matemaattinen ihminen (vaikka kirjoitin lyhyestä matematiikasta eximian) enkä ole hyvä laittamaan ruokaa (tämä on tosin sataprosenttinen totuus eikä uskomus).
Joku viisas on joskus sanonut jotenkin niin, että se mitä emme halua tai jaksa ajatella, on se, mihin meidän pitäisi eniten kiinnittää huomiota. Postauksen alussa mainitsemani Mark Manson on kehittänyt käsitteen ”välttelyn laki” (”Manson’s Law of Avoidance”), johon liittyen hän kirjoittaa viisaasti paitsi kotisivuillaan myös Instagram-postauksessaan, jossa hän tiivistää osuvasti: ”The things you avoid most are usually the things that would change you most.”
Eli suomeksi: ”Asiat, joita eniten välttelemme, ovat niitä, jotka eniten muuttaisivat meitä.”
***
Tein tässä taannoin YouTubesta tunnetun joogaohjaaja Kassandran laatiman 30 päivän yogalates-haasteen, jonka videoissa yhdistellään joogan ja pilateksen liikesarjoja. Jokaisen treenin lopussa Kassandra nostaa esiin kortin, jossa on jokin viisas lause.
Neljännentoista päivän kohdalla motto kuuluu näin: ”I am free to choose a different thought.” Kirjaimellisesti sen voi suomentaa niin, että ”olen vapaa valitsemaan erilaisen ajatuksen”. Tai vähän lyhyemmin: ”Olen vapaa ajattelemaan eri tavalla.”
Tämä on mielestäni tärkeä viisaus, joka kannattaa muistaa monessa tilanteessa.
Myös bestsellerkirjailija Rhonda Byrnen pohdinnoista voi saada paljon mietittävää. Hän on kirjoittanut teoksissaan inspiroivasti myönteisen ajattelun voimasta.
”Sinä itse luot elämäntarinasi. Millaisen tarinan laadit? Uskotko, että on asioita, joita voit tehdä ja asioita, joita et voi tehdä. Sellaisenko tarinan itsestäsi kerrot? Älä, sillä se ei ole totta”, Byrne muistuttaa The Secret – Voima -kirjassaan (suom. Eija Kämäräinen, 2011).
Entä jos ajattelisinkin itsestäni esimerkiksi näin: minä pystyn laittamaan bileet pystyyn! Minulla on kyky järjestää karnevaalit!
***
Olen edelleen vähän ihmeissäni siitä, että minä tosiaan sain pidettyä julkkarit – ja vieläpä melko pikaisella aikataululla.
Bongasin ohikulkumatkalla Helsingin keskustasta ravintolan, jonka välitasanteen saattoi varata juhlia varten. Itse tila ei maksanut mitään, mikä oli ilahduttavaa.
Lähetin kutsut vähän alle viikon varoitusajalla. Viestittelin ravintolan kanssa alkumaljoista ja tarjoiluista. Juhlapäivää edeltäneenä iltana kävin naamiaistarvikeliikkeessä tilaamassa muutamia helium- ja ilmapalloja koristeiksi. Samalla ostin itselleni teeman mukaisesti venetsialaistyyppisen naamion, johon askartelin tyylikkään pidikkeen.
(Ai niin, yksi rajoittava uskomukseni on: en osaa askarrella.)
Pääsin perheeni kanssa juhlapaikalle sopivasti ennen h-hetkeä. Lapsi oli pukeutunut hämähäkkimiesasuun ja tutkaili innoissaan uutta ympäristöä. Ilmapallot aseteltiin paikalleen, baarin työntekijä laittoi naposteltavat ja alkumaljat esille.
Kustantajan tuoma kukkakimppu ja läheisen tekemä kortti koristivat tarjoilupöytää.
Tila oli juuri sopivan tunnelmallinen ja intiimi juhlille, jotka eivät kooltaan olleet kovin isot. Ensimmäiset vieraat alkoivat saapua. Iloiset kasvot, halaukset ja onnittelut lämmittivät mieltä.
Ja Karnevaaliyö sai ansaitsemansa skoolaukset.
Ehkäpä seuraavien juhlien järjestämiseen on jo vähän matalampi kynnys.
Taina Latvala
Kommentoi