Kuinka monella suomalaisella pk-yrityksellä on lainaa? Yllättävän harvalla.
Pk-yritysbarometrin syksyn 2026 kierroksella 38 prosenttia vastaajista ilmoitti, että yrityksellä on lainaa. Lähes kaksi kolmesta pk-yrityksestä on siis käytännössä velaton. Osuus on myös koko mittaushistorian pienin: syksyllä 2018 lainaa oli 47 prosentilla.
Kuvio 1. Lainallisten ja kasvuhakuisten pk-yritysten osuus, syksy 2017–syksy 2026. Lähde: Pk-yritysbarometri (n. 4 000–6 000 vastaajaa/kierros). *Kasvuhakuinen = voimakkaasti kasvuhakuinen tai pyrkii kasvamaan mahdollisuuksien mukaan. Vuosina 2017–2019 lainakysymys koski lainaa rahoituslaitoksilta, sen jälkeen lainaa yleisesti.
Minkä kanssa velka korreloi?
Kuuden viimeisen kierroksen aineistossa (kevät 2024–syksy 2026, n ≈ 27 000) vieraan pääoman käyttö korreloi erityisesti kolmen tekijän kanssa.
- Koko: 1–4 hengen yrityksistä lainaa on 33 prosentilla, yli 50 hengen yrityksistä 74 prosentilla.
- Toimiala: teollisuudessa 50, palveluissa 38 prosenttia; pääomavaltaisuus näkyy taseessa.
- Kasvuhakuisuuden: voimakkaasti kasvuhakuisista 62 prosentilla on lainaa, kasvutavoitteettomista vain 28 prosentilla.
Yksi tekijä ei korreloi juuri lainkaan: yrityksen ikä. Ennen vuotta 1990 perustetuista yrityksistä lainaa on 46 prosentilla, vuonna 2020 tai sen jälkeen perustetuista 42 prosentilla. Velka ei siis ole elinkaarikysymys vaan kunnianhimokysymys.
Investoinnit tehdään omasta kassasta
Barometrin mukaan noin 70 prosenttia pk-yrityksistä on investoinut viimeisen 12 kuukauden aikana. Samaan aikaan rahoitustarvetta on ollut 34 prosentilla ja ulkopuolista rahoitusta on saanut vain 21 prosenttia.
Valtaosa investoinneista rahoitetaan siis tulorahoituksella tai muulla oman pääoman ehtoisella rahoituksella. Ja kun rahoitusta haetaan, se ei aina liity kasvuun: viimeksi haetusta rahoituksesta noin 45 prosenttia meni kone-, laite- tai rakennusinvestointeihin, mutta lähes kolmannes käyttöpääomaan nimenomaan kireän taloustilanteen vuoksi.
Lainaa ei tietenkään kannata ottaa lainan ottamisen vuoksi. Velka on väline, jota kannattaa käyttää silloin, kun sille on tarve – mieluiten kasvuun. Oikea kysymys onkin: miksi tarpeita on ollut näin vähän?
Kasvuhalua on liian vähän – ja kasvu alkaa viennistä
Osa mollivoittoisista luvuista selittyy suhdanteella ja Suomen pienellä kotimarkkinalla. Mutta iso osa selittyy sillä, mitä kuvio 1 näyttää: kasvuhakuisten osuus on pudonnut 47 prosentista 38 prosenttiin ja voimakkaasti kasvuhakuisten osuus 9,7 prosentista 6,4 prosenttiin. Joka kolmas kasvun kärkiyritys on kadonnut kymmenessä vuodessa.
Kuvio 2 kertoo, miksi tämä on koko kansantalouden ongelma. Voimakkaasti kasvuhakuisista yrityksistä puolella on vientiä tai muuta kansainvälistä liiketoimintaa – kasvutavoitteettomista vain 12 prosentilla. Kasvuhalu, vienti ja velka ovat sama ilmiö kolmesta kulmasta katsottuna.
Kuvio 2. Lainan, kansainvälisen toiminnan ja saadun ulkopuolisen rahoituksen yleisyys kasvuhakuisuuden mukaan. Yhdistetty aineisto kevät 2024–syksy 2026, n ≈ 27 000. Lähde: Pk-yritysbarometri.
Ja vienti on se, mistä kaikki lähtee. Kansantalouden tilinpidon mukaan viennin ja talouskasvun korrelaatio vuosina 1996–2025 on yli 0,9. Menestyvä vientiyritys ostaa kotimaisilta alihankkijoilta, palkkaa työntekijöitä ja maksaa palkkoja, ja raha kiertää kulutuksen kautta kotimarkkinayritysten kassaan. Kierto alkaa rajalta, ei kotoa.
Kun velattomuus kertoo kasvun puutteesta
Velaton tase näyttää terveeltä, ja usein se onkin. Mutta kun kaksi kolmesta yrityksestä on velaton, kasvun kärki ohenee vuosi vuodelta ja investoinnit tehdään sillä, mitä kassaan sattuu jäämään, kyse ei ole pelkästään varovaisuudesta. Kyse on siitä, että liian harva yritys näkee edessään markkinan, joka olisi investoinnin arvoinen – ja useimmiten se markkina olisi rajan takana.
Vienti ei ole pelkästään vientiyritysten asia. Vienti on koko Suomen tilauskanta. Niin kauan kuin se ei kasva, suomalainen pk-yritys ei tarvitse lainaa – eikä Suomi saa kasvua.
Mauri Kotamäki
Kommentoi