Eläkealalla puhuttiin aikanaan, että eläkettä karttuu ansioiden mukaan eli töitä tehden. Tuo sanonta on kaukaista historiaa, sillä nykyään eläkettä karttuu vähän kaikesta, kuten tutkinnosta sekä työttömyyden eli ansiosidonnaisen päivärahan ja vanhempainvapaan ajalta.
Esimerkiksi ylempi korkeakoulututkinto tuottaa 65,70 euron kuukausittaisen lisäeläkkeen ja ammatillisesta perustutkinnosta kertyy 39,42 euroalisäeläkettä. Tämä kirjoitus käsittelee tutkinnoista karttuvaa eläkettä, mutta samaa logiikkaa voisi soveltaa pitkälti muihinkin palkattoman ajan eläkekarttumiin.
Tutkinnoista alkoi karttua eläkettä vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen. Itsekin tästä etuudesta pääsen nauttimaan eläkkeelle jäädessäni.
Mutta onko järjestelyssä mitään järkeä? Ei kauheasti.
Opiskelu ja kouluttautuminen ovat tärkeitä. Harva on eri mieltä. Tutkintojen eläkekarttuman perimmäinen idea onkin tukea opiskelua. Mutta ansioeläkkeen kasvattaminen opiskelun takia on äärimmäisen huono tapa tukea tätä tärkeää asiaa.
- Opiskelijat ovat tyypillisesti pienituloisia. Pienituloiselle on vähän lohtua siitä, että säntillisesti valmistuvan opiskelijan kuukausieläke on 66 euroa suurempi noin 40 vuoden kuluttua. Pienituloinen ottaisi todennäköisesti mieluummin vaikka pienemmän rahan nyt heti kuin hieman suuremman rahan hyvin kaukana tulevaisuudessa.
- Kouluttautumiseen ei ole tarvinnut kauheasti muutenkaan kannustaa. Opinnoille on kyllä kysyntää. Suurempi pullonkaula on ollut opiskelupaikkojen rajallinen määrä. Kaikki halukkaat eivät pääse opiskelemaan ja itse asiassa tahattomien välivuosien määrä on suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä iso ongelma.
- Opiskeluun kannustaminen eläkettä lupaamalla on kuin narulla työntäisi eli pitkälti hyödytöntä. Yksilön näkökulmasta "eläkebonus" on kuin pisara meressä verrattuna koulutuksen arvoon korkeamman palkan, parempien työmahdollisuuksien ja mukavampien työtehtävien kautta. Se ei siis todellisuudessa juurikaan kannusta opiskelemaan.
- Korkeasti koulutetut sijoittuvat muita todennäköisemmin mediaanipalkan paremmalle puolelle ja ovat yliedustettuina ylimmissä tuloluokissa. Mitä yhteiskunnallista hyötyä on siitä, että näille ihmisille maksetaan korkeampaa eläkettä? Aina, mutta varsinkin tiukan julkisen talouden raameissa tulonsiirrot pitäisi pyrkiä kohdentamaan mahdollisimman tehokkaasti.
Tutkinnoista kertyvä eläke rahoitetaan suoraan valtion budjetista. Tästä etuudesta luopuminen auttaisi siten julkisen talouden tilannetta, varsinkin pitkällä aikavälillä. Järjestelmän kypsyessä tästäkin etuudesta tulee nimittäin julkiselle taloudelle kallis. Vuoteen 2080 mennessä tutkinnoista kertyvä eläke vastaa noin kahta prosenttia eläkemenoista, mikä vastaa nykyrahassa noin 700 miljoonaa euroa. Se on iso raha järjestelmästä, joka kohdistuu huonosti ja on kannustinvaikutuksiltaan mitätön.
Tutkinnoista karttuva eläke on hyvä esimerkki keskiluokan itselleen maksamista tulonsiirroista. Keskiluokka maksaa, keskiluokka saa.
Parempi vain, jos koko himmelistä luovuttaisiin tarpeettomana.
Mauri Kotamäki
Kommentoi