Viime aikoina on kysytty, miksi vienti vetää, mutta talous ei kasva. Kysymys on hyvä.
Suomen talouden ja viennin kasvu ovat erityisesti finanssikriisin jälkeen olleet erittäin korreloituneita. Kun vienti kasvaa, talous kasvaa ‒ ja toisinpäin.
Viime vuonna edellä mainittu yhteys näyttäisi rikkoutuneen: vienti kasvoi muutaman prosentin vauhtia, mutta talouskasvu oli nollan tuntumassa. En kuitenkaan usko, että näiden kahden tekijän välinen yhteys on mennyt pysyvästi poikki tai edes välttämättä heikentynyt.
Viennin ja talouden kasvun välinen yhteys kilpistyy kilpailukykyyn. Ajan kuluessa kilpailukyvyn parantuminen johtaa talouden kasvuun ja viennin vedon voimistumiseen. Lyhyellä aikajänteellä myös yksittäisiin toimialoihin kohdistuvat vientishokit voivat kasvattaa vientiä, mutta se vaikutus on lyhytaikaisempaa.
Juuri nyt Suomessa tilastot ovat merkillisessä asennossa. Vienti vetää kohtalaisesti, mutta se ei näy talouskasvussa, koska kulutus ei kasva – sen sijaan säästäminen on kasvanut. Voiko siis sanoa, että tällä hetkellä viennin ja yksityisen kulutuksen välinen yhteys on katki? Ehkä.
Mutta jos kustannuskilpailukyky pysyy ennallaan eli ihan hyvällä tasolla ja Suomen viennin veto jatkuu, pitäisi se kaiken järjen mukaan melko pian näkyä myös talouskasvun kiihtymisenä. Positiivinen ansiokehitys vetää ennen pitkää kulutuksen kasvuun. Myös nyt karttuneita säästöjä puretaan ennen pitkää – mahdollisesti nopeammin kuin huomaammekaan. Talouskasvu siis saattaakin purskahtaa yllättävän nopeana lyhyellä aikavälillä, kunhan kulutuksen ketsuppipullo saadaan auki.
Voiko maailman myllerrys hidastaa vientiä?
Yllä olevaan, sinänsä realistiseen skenaarioon, liittyy kuitenkin iso mutta. Mitä, jos viennin veto tyssää maailmalla tapahtuvien myllerrysten johdosta? Vielä vähän aikaa sitten täysin hulluilta tuntuneet skenaariot esimerkiksi Naton hajoamisesta tai Grönlannin valtaamisesta ovat nyt mahdollisuuksien rajoissa – vaikka edelleen epätodennäköisiä. Trumpin hallinto on tuonut länsimaihin sellaista epävarmuutta, jota ei pitkiin aikoihin ole nähty.
Suomen vienti on enemmän pääomahyödykkeitä ja välituotteita, vähemmän kulutustuotteita. Siksi Suomen vientimarkkina nojaa enemmän ulkomaiden investointikehitykseen kuin kulutukseen, vaikka nämä kaksi ovatkin läheisesti kytköksissä toisiinsa. Suomen viennin kannalta onkin syytä toivoa, että investoinnit maailmalla jatkuvat huolimatta epävarmuuksista.
Positiivisia merkkejä ilmassa
Maailmanpolitiikka näyttää tällä hetkellä synkältä, mutta Suomen taloudessa näkyy tiettyjä valonpilkahduksiakin. On vaikea sanoa millä voimakkuudella positiiviset tekijät realisoituvat kuluvan vuoden talouskasvuun, mutta potentiaali positiiviseen kehitykseen on olemassa.
1.Suomalaisten ansiot ovat kasvaneet, mikä ennen pitkää johtaa kulutuksen kasvuun. Toistaiseksi säästäminen on kasvanut, mutta se on lopulta vain ajassa siirtyvää kulutusta. Ansiotason jatkaessa kasvuaan kulutus lähtee kyllä nousuun – ehkä aikaisemmin ja voimakkaammin kuin osaamme arvatakaan. Tässä on mahdollisuus ketsuppipulloilmiöön.
2. Työllisyys on kasvussa, mikä viittaa kotimarkkinan positiiviseen kysyntäkehitykseen. Työttömyyden kasvu on suureksi osaksi työvoiman kasvua eli työttömien siirtymistä tilastosta toiseen. Toki aito työttömyyskin on kasvanut jonkin verran, mutta paljon vähemmän kuin Tilastokeskuksen työvoimatutkimus antaa ymmärtää. Työllisyyden vaikkakin vielä heiveröinen kasvu on erittäin hyvä merkki tulevaisuuden näkökulmasta.
3. Korko- ja inflaatiokehitys on tällä hetkellä vakaata. Tämä osin näkyykin investointien suotuisana kehityksenä. Toisaalta työvoiman määrä työmarkkinoilla on kasvanut. Työmarkkinoiden kohtaannon toimiessa edes kohtalaisesti, tarkoittaa tämä yrityksille mahdollisuutta kasvaa niin, ettei työvoiman saatavuus jää kasvun esteeksi.
4. Kuluttajien luottamus paranee hitaasti, mutta varmasti. Kuluttajat luottavat jo kohtalaisestikin omaan talouteensa, mutta Suomen kansantalouden kehitykseen ei luoteta. Suomessa on mennyt liian kauan huonosti ja julkinen talous on kuralla. Kotitaloudet ovat myös varovaisia tekemään suurempia ostopäätöksiä tällä hetkellä, mutta jos luottamus omaan talouteen jatkaa hidasta kasvuaan, näkyy se vääjäämättä myös kulutuksen kasvuna lähitulevaisuudessa.
5. Yksityiset investoinnit ovat kasvussa. Tämä on oltava merkki siitä, että yritysten odotukset ovat kääntymässä parempaan – muuten investointeja ei tehtäisi. Ylipäätänsä investointiympäristö on tietty epävarmuus pois lukien hyvä, kuten aiemmissa kohdissa on tuotu esille. Investoinnit kasvattavat tulevaisuuden kasvupotentiaalia.
Olisiko Suomen talouskasvun pohja vihdoin saavutettu? En vielä mene laittamaan päätäni pantiksi, kun edes vuoden 2025 viimeisen vuosineljänneksen dataa ei vielä ole. Mutta talouskasvun kiihtymisen potentiaalista on jo ihan aitoja merkkejä.
Vaikka talouskasvu nyt kiihtyisikin, toinen kysymys on, kuinka pysyväksi kasvu jää.
Mauri Kotamäki
Kommentoi