Työttömyysaste on noussut – katastrofi! Keskusta ja Liike Nyt rynnivät jo tekemään asiasta välikysymyksen. Mutta hetkonen. Finanssiministeriön virkamies Jukka Mattila huomautti vastikään, ettei asia ole ihan niin simppeli.
Onko Suomen työttömyys siis todellisuudessa noussut vai ei? Tehdään seuraavassa lyhyt vilkaisu työttömyyden kehitykseen Suomessa viime aikoina ja annetaan vastaus otsikon kysymykseen.
Miten työttömyysastetta mitataan?
Perinteistä työttömyysastetta mitataan kuukausittain tehdyn kyselyn avulla (työvoimatutkimus). Parasta kyselyssä on, että se tarjoaa standardoidun ja kansainvälisesti vertailukelpoisen tavan mitata työttömyyden kehitystä yli ajan. Mutta valitettavasti työttömyyden selvittäminen kyselyn avulla ei ole ihan täydellinen tapa mitata työttömyyttä.
Työttömyysaste lasketaan 15–74-vuotiaiden työttömien ja työvoiman (työlliset + työttömät) välisenä suhteena. Työttömyysaste nousee työttömyyden kasvaessa nopeammin kuin työvoiman.
Työttömäksi luokitellaan henkilö, joka on aktiivisesti hakenut työtä edeltävien neljän viikon aikana ja on valmis ottamaan vastaan työtä seuraavan kahden viikon aikana. Työllinen puolestaan henkilö, joka on tehnyt vähintään tunnin verran työtä kyselyviikolla.
Toisaalta Suomessa on hyviä ja avoimesti saatavana olevia rekisteripohjaisia tietoja, jotka yleensä tarjoavat kyselytutkimuksia asteen verran luotettavampaa dataa. Meillä on esimerkiksi kuukausitasolla tiedossa, kuinka monelle henkilölle on maksettu työttömyyskorvauksia.
Työttömyysasteen kehitys
Viime aikoina keskustelua on herättänyt se tosiasia, että Suomen työttömyysaste on noussut 10 prosenttiin (ns. trendiluku). Kehityksen suunta on toki huolestuttava. Toisaalta hallituksen näkökulmasta lieventävä tekijä on se, että työttömyys on noussut muissakin Pohjoismaissa – kyse ei siis näytä olevan pelkästään suomalaisesta ilmiöstä.
Vuoden takaiseen verrattuna työttömien lukumäärä on noussut 53 000 henkilöllä, mutta työllisten määrä on laskenut "vain" 23 000:lla. Tämä siis tarkoittaa, että työvoiman ulkopuolelta on siirtynyt 30 000 henkilöä työvoimaan. Kysymys kuuluu, mitä nämä aiemmin työvoiman ulkopuolella olleet ovat tehneet aiemmin? Toisaalta kysymys kuuluu, onko kyselyperustainen työttömien lukumäärä ylipäätänsä tarkka luku tällä hetkellä?
On mahdollista, että työvoimatutkimuksen kyselyssä henkilö ilmoittaa nyt hakevansa aktiivisesti työtä, kun aiemmin työnhaku ei ollut aktiivista. Mutta molemmissa tapauksissa henkilö on aiemminkin ollut työtön eli nostanut työttömyyskorvausta, joten muutosta varsinaisessa työttömyydessä ei ole tapahtunut.
Rekisteriaineistot puhuvat omaa kieltänsä
Työvoimatutkimuksen ongelma on se, että työttömän tilastointi perustuu jossain määrin mielivaltaisiin tilastointisääntöihin. Tilastonikkarit pitävät yleensä rekisterianeistoja kyselyitä luotettavimpina lähteinä – Kela ja Finanssivalvonta (ja verottaja) tietävät melko tarkasti kuinka monelle henkilölle työttömyysetuuksia on myönnetty. Sen sijaan kyselyn virhemarginaali saattaa olla merkittävä.
Finanssivalvonnan ja Kelan julkaisema data piirtää työvoimatutkimuksesta poikkeavan kuvan Suomen työttömyyskehityksestä. Tilaston mukaan ansiopäivärahaa saavien lukumäärä olisi vähentynyt noin 10 000 henkilöllä, kun taas Kelan työttömyysetuuksien saajien määrä olisi kasvanut n. 26 000 henkilöllä – nettona työttömyys olisi siis kasvanut n. 16 000 henkilöllä. Verohallinnon aineisto tuottaa saman suuntaisen, joskin vielä hieman pienemmän työttömyyden kasvun.
Rekisteripohjaisen tilaston mukaan työttömyys olisi siis kasvanut vain alle kolmanneksella työvoimatutkimuksen luvuista!
Painotan, että rekisteripohjainen tilastointi on tässä kohtaa luotettavammalla pohjalla kuin kyselypohjainen.
Vaikuttaa voimakkaasti siltä, että Suomen ns. 10 prosentin työttömyysaste maalaa turhan pessimistisen kuvan Suomen työttömyystilanteesta juuri tässä hetkessä.
Kuvio 2. Työttömien ja 15–74-vuotiaan väestön suhde 2023M01–2025M08.
Tilastoja pitää katsoa kokonaisuutena
En siis pyri tällä kirjoituksella väittämään, että työttömyys- tai suhdannetilanne Suomessa olisi tällä hetkellä erityisen hyvä.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että työvoimatutkimus yliarvioi Suomen työttömyyskehityksen verrattuna aidosti maksutietoihin perustuviin lukuihin. Eli ei tilanne niin huonokaan ole, kuin jotkut väittävät.
Lähtökohtaisesti työvoimatutkimuksen tuottama luku ei ole ongelma, jos ymmärtää ja muistaa, kuinka tilasto on laadittu ja mitä epävarmuuksia tilastotieto pitää sisällään. Työmarkkinoiden tilastoja pitäisi aina katsoa kokonaisuutena, eikä yhteen numeroon kannata lukkiutua – juuri tässä kirjoituksessa esitetyistä syistä johtuen.
Valitettavasti tylsät, mutta olennaiset tilastoinnin koukerot jäävät joskus poliittisessa debatissa sivurooliin. Jos kansallinen narratiivi kertoo, että työttömyys on noussut valtavasti, niin tilastojen laatimisen metodologiasta puhuminen ei välttämättä ole paras mahdollinen vastaus julkisuuden tasolla.
Yhtä kaikki toivon niin opposition – varsinkin Keskustan ja Liike Nytin ihmisten – kuin hallituksenkin perehtyvät työttömyystilanteeseen suomalaisten rekisteriaineistojen näkökulmasta.
Joskus asiat ovat paremmin, kuin miltä ne ensivilkaisulla näyttävät.
Mauri Kotamäki
Kommentoi