Tulevana sunnuntaina vietetään jälleen äitienpäivää. Muistan yhä, miten erityistä oli kokea ensimmäinen oma äitienpäiväni mieheni ja poikamme kanssa; millaista oli pitää sylissä pientä vauvaa, ihailla ensimmäistä äitienpäiväkorttiani ja saada onnittelusuukkoja.
Tuolloin lahjapaketista paljastui kirja, jonka olin itse valinnut: amerikkalaisen Lydia Davisin esseekokoelma Essays (2019), jossa näytti olevan kiinnostavia tekstejä ja kaunis, keväänvihreä kansi.
Joinakin muinakin merkkipäivinä olemme tehneet niin, että olen valinnut lahjani itse – tai ainakin jonkin niistä. Lisäksi perhe on usein hankkinut lahjan kylkeen vielä jonkin pienen yllätyksen, kuten suklaata tai kosmetiikkaa.
Näin taidettiin tehdä ensimmäisenäkin äitienpäivänäni.
Viime syntymäpäiväni alla haaveilin tummansinisestä jakusta, jossa olisi kullanhohtoisia nappeja. Olin joskus ostanut sellaisen upeuden Barcelonasta, mutta kyseinen vaate oli vuosien varrella jo kärsinyt ja kulahtanut, ja siksi olin joutunut luopumaan siitä.
Tarvitsin uuden, samantyyppisen jakun, jota voisin käyttää missä tahansa: kirjaesiintymisissä, teatterissa, kahviloissa ja erilaisissa juhlatilaisuuksissa.
Ja kun yhtenä päivänä astelimme tavarataloon naistenvaateosastolle, näin sellaisen yhtäkkiä edessäni. Kuin taiottuna!
Jakku edusti tunnettua brändiä, ja se sopi minulle täydellisesti. Vilkaisin hintalappua. Ensimmäinen ajatukseni oli: voi ei. En voi pyytää tällaista keneltäkään.
Jos vaate maksaa yli satasen, se on mielestäni kallis. Tämä maksoi enemmän.
Mutta jakku laitettiin silti pakettiin. Järkeilimme, että saattaisin käyttää sitä jopa useiden vuosien ajan, ties kuinka monia kertoja.
Aloin käyttää sitä jo samana päivänä. Puin sen myöhemmin myös muun muassa kollegan kirjajulkkareihin sekä lokakuussa kirjamessuille. Eli vaate pääsi heti käyttöön!
***
Viime jouluna toivoin lahjaksi kaksikin romaania: Katie Kitamuran kirjan Audition (2025) sekä Harriet Lanen teoksen Other People’s Fun (2025).
Totta puhuen mieheni ehkä mieluummin antaisi minulle lahjaksi jotakin muuta kuin kirjoja. Onhan minulla niitä jo vaikka muille jakaa – mutta en juurikaan jaa niitä muille.
Lisäksi voin hankkia luettavaa milloin tahansa itsekin. Kuten hyvin usein teenkin!
Mutta on monia asioita, joita aika harvoin tulen ostaneeksi itse.
Tällaisia ovat esimerkiksi laukut, kengät, takit sekä kalliimmat vaatteet kuten esimerkiksi takit ja ulkoiluvaatteet. Sellaisten etsiminen (ja ostaminen) on mielestäni hirvittävän työlästä ja ahdistavaa.
Kulutankin yleensä kengät ja laukut aivan loppuun asti.
Näin on käynyt esimerkiksi kauniille, pinkille käsilaukulleni, jonka taisin saada lahjaksi toisena äitienpäivänäni.
Mieheni ehkä kysäisi minulta etukäteen ainakin, mistä väristä pitäisin, ja varmaankin hän näytti minulle netistä paria vaihtoehtoa. Saamani laukku sopiikin väreihini ja tyyliini täydellisesti.
Laukku oli mieheltäni osuva ostos myös siksi, että en olisi ehkä itse malttanut hankkia sellaista. (Ostan harvoin merkkituotteita, koska olen juuri tällaisissa asioissa aika säästäväinen.)
Luulen, että monet muutkin äidit ilahtuvat lahjoista, joita he eivät itse henno ostaa mutta joita he ihailevat ja tarvitsevat.
Pinkki käsilaukkuni on palvellut minua erinomaisesti. Sen pinta on monin paikoin kulunut ja haalistunut, hihnaa myöten. Laukusta näkee ensivilkaisulta, että sitä on käytetty. Paljon.
***
Juhlapäivien aikoihin on tapana sanoa, että ajatus on tärkein. Näin onkin. Olennaista eivät ole lahjat vaan antamisen ja saamisen ilo. Ja tietysti yhdessäolo. Jaetut hetket.
Se, että aamulla saa onnentoivotukset sänkyyn. Halaukset, suukot, hellyydenosoitukset.
Mutta mikäli perheessä on tapana ja mahdollisuus ostaa lahjoja, on usein niin, että äidit (kuten kaikki ihmiset) arvostavat lahjaa, jota on jollakin tavalla mietitty eikä vain häthätää heitetty ostoskoriin; lahjaa, joka oikeasti vastaa äidin kiinnostuksen kohteita. Lahjaa, josta saa sen vaikutelman, että se on juuri tälle henkilölle, äidille, aivan täydellinen.
Omalle äidilleni ostan usein mieluusti kirjan, koska hän pitää lukemisesta ja rakastan kirjoja itsekin. Lapsuuteni ja nuoruuteni kotikaupungissa ei enää ole kirjakauppaa, joten siksikin on mukavaa hankkia äidille Helsingistä luettavaa.
Tutkailen aina tarkkaan romaanien takakansitekstit ja luen ensimmäiset lauseet. Kaiken, aivan kaiken on oltava kohdillaan!
Entä onko minulla jotakin kainoa lahjatoivetta tulevaksi äitienpäiväksi?
Myönnettäköön, että viime aikoina olen vähän haaveillut uudesta käsilaukusta. Sellaisesta, joka olisi minun näköiseni ja jota voisin käyttää pitkään, päivittäisessä arjessa.
Mutta vaihtoehtoisesti jokin kirjakin olisi tosi jees.
Taina Latvala
Kommentoi