Olin elokuussa äitini ja siskoni kanssa Olympiastadionilla Katri Helenan upeassa konsertissa, joka huipensi hänen pitkän uransa.
Muistan ikuisesti, kuinka lauloin ja fiilistelin Joulumaata keskellä viileää kesäiltaa. Silloin vuoden tunnelmallisin juhla tuntui vielä kaukaiselta.
Mutta ei enää.
Nyt on jo joulukuun alku, mutta täytyy myöntää, että viime aikoina mielessäni on välkkynyt paljon muutakin kuin joulun lähestyminen.
Olen esimerkiksi yrittänyt parannella ja editoida työn alla olevaa romaanikäsikirjoitustani, jota haluaisin piakkoin näyttää kustantajalle.
Jokin aika sitten sain kirjoitettua tarinan loppuun asti. Liuskoja on tällä hetkellä kasassa historiallisen paljon verrattuna aikaisempiin käsikirjoituksiini: noin 400!
Tämä lienee merkki siitä, että käsikirjoitus pitäisi pikimmiten lähettää kustannustoimittajan luettavaksi. Itsehän olen nyt siinä pisteessä, että melkein KAIKKI romaanissa tuntuu olennaiselta.
***
Kirjoittamiseen on tuonut oman sävynsä viime päivinä käyty kiihkeä keskustelu Spotifyn tulosta Suomen äänikirjamarkkinoille. Siitä uutisoivat toissa viikolla useat mediat, muun muassa Helsingin Sanomat.
Minunkin kuudesta proosateoksestani kaksi (ne, joista on tehty äänikirjat) ovat nyt kuunneltavina Spotifyssa. Niin erikoiselta kuin se tuntuukin, se tosiaan on mahdollista.
Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen toteaa liiton verkkosivuilla julkaistussa tekstissään, että kirjailijoiden allekirjoittamassa sopimuksessa sovitaan, että ”kustantaja päättää teoksen jakelukanavista sekä siitä, että teosta voidaan jakaa suoratoistopalveluissa”.
Lehtijutuista ja muista yhteyksistä saamani vaikutelman perusteella monet kollegat ovat suhtautuneet Spotify-uutiseen lievästi sanoen hämmentyneinä. Joukossa on kaikunut myös myönteisiä ääniä, mutta ne lienevät vähemmistössä.
Kirjailija Pontus Purokuru totesi Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan, että Spotify-sopimus oli suomalaisille kirjailijoille ”valtava symbolinen nöyryytys”.
Kirjallisuus käy nyt läpi samaa digitaalista mullistusta, joka musiikkialalla on jo vuosia sitten tapahtunut. Kirjailijoiden huoli toimeentulosta on todellinen, ja näihin seikkoihin Purokurukin tekstissään viittaa.
Suomen Kuvalehti tuo Spotify-uutista käsittelevässä artikkelissaan esiin, että kirjailijoille on kerrottu tekijän saamien korvausten olevan ”linjassa suoratoistopalveluiden maksamien palkkioiden kanssa”.
Jutusta selviää, että Spotifyn kanssa yhteistyössä on merkittäviä suomalaisia kustantamoja, mutta kaikki eivät kuitenkaan ole toistaiseksi mukana.
Vaikka kirjallisuus kuuluu Spotifyn tarjontaan, muusikoiden ja kirjailijoiden tilanne ei ole identtinen. Dekkarikirjailija Kari Haakana toteaakin Ilta-Sanomien jutussa, että muusikoille maksetut korvaukset määräytyvät eri tavalla kuin äänikirjojen kohdalla.
Kiinnostava yksityiskohta on myös se, että Spotifysta voivat maksuttoman version käyttäjät ostaa äänikirjoja myös yksittäiskappaleina, kuten Ylen jutussa kerrotaan.
Silti mietityttää, merkitseekö jättikokoisen suuryrityksen harppaus kotimaisille äänikirjamarkkinoille vain yhtä uutta paikkaa, josta kirjailijoille kertyy liian vähän palkkioita.
Onko muutoksella ratkaiseva merkitys kirja-alan ja kirjailijoiden tulevaisuudelle?
***
Tutkailin juuri Suomen Kirjailijaliiton vuonna 2023 teettämää tulotutkimusta, josta voi nähdä, kuinka paljon – tai siis vähän – kirjailija saa kirjasta luku- ja kuunteluaikapalveluissa mediaanipalkkiona: 0,53 euroa.
Kuvittele tilanne, jossa sinäkin tekisit sydänverellä monta vuotta työtä jonkin projektin eteen, ja palkkiosi yhteydessä puhuttaisiin SENTEISTÄ!
Tai älä sittenkään mieti sellaisia. Siitä tulisi vain paha mieli.
Ai niin, painetusta kirjasta kirjailija saa liiton tutkimuksen mukaan 2,68 euroa. Jee. Koska pidetään bileet?
***
Digimurroksen syövereissä tuntuu välillä vähän kummalliselta edes yrittää kirjoittaa kirjaa. Tai ehkä se tuntuu pikemminkin hullulta. Suorastaan järjettömältä.
Mietin jo nyt, miten voisin sopimuksen voimin turvata sen, ettei vuosien kaunokirjallinen työni valu hukkaan. Ainakaan en haluaisi romaania vietävän suoratoistopalveluihin samaan aikaan kuin se julkaistaan kovakantisena teoksena.
Olen käyttänyt kirjaan valtavasti työtunteja ja laittanut siihen jälleen ison palan sydäntäni. Tämän tosiseikan pitää näkyä myös siinä, miten kirja tuodaan maailmalle.
Joidenkin kollegojen uutuusteosten kohdalla onkin jo hyödynnetty sellaista menettelyä, että kirjat ovat ilmestyneet suoratoistopalveluihin selvästi myöhemmin kuin fyysinen kirja on julkaistu. Hyvä niin. Ja on myös teoksia, joista ei ole tehty äänikirjoja lainkaan.
Ville Hytönen esittää jo aiemmin mainitsemassani kannanotossa kolmea muutosta, joita liitto on tavoitellut kirja-alalle suoratoiston kasvun myötä: kollektiivisia sopimuksia, kirjojen hintasääntelyä sekä suoratoiston maksuvelvoitetta (niin sanottua suoratoistoveroa.)
Kirjailijaliiton juristi Eeva Asikainen muistuttaa liiton sivulla julkaistussa tekstissään, että kirjallisuudesta hyötyy eri tavoin koko yhteiskunta, ja kirjailijoiden toimeentulon turvaaminen palvelee yleistä etua.
”Tekijänoikeudet ovatkin kirja-alan valuuttaa ja tekijänoikeuksien myynnistä saatujen tulosten tulisi siis korvata työpanosta kirjailijoille.”
***
Monen kirjailijan päässä surraa suuri kysymys: miten kirjoittaa kirjoja ja tienata yhtä aikaa elantonsa tässä nykyisessä tilanteessa.
Niin. Mitä oikeastaan teen ensi vuonna?
Ainakin työstän ja editoin romaania. Solmin toivottavasti kaikin puolin hyvän kustannussopimuksen ja saan ennakon.
Lähiaikoina päästän käsistäni audiodraaman, joka ilmestyy ensi vuoden aikana. Siitä olen jo ennakkoni saanut.
Mutta miten turvaan elantoni pitkällä tähtäimellä? Mikä oikein olisi hyvä ratkaisu?
Näistä kysymyksistä huolimatta yritän saavuttaa joulumielen. Kolme lahjaa on jo hankittu!
Arvaatko, mitä ostin? No tietysti kirjoja.
Epävarmat ajat pelottavat, mutta päässäni hurisee ideoita. Onneksi. Niistä minulla ei ole koskaan ollut pulaa. Pystyn kirjoittamaan vaikka aidan seipäästä, jos joku sellaista haluaa.
Mieheni on koettanut lohduttaa, että olen perinyt isältäni yrittäjägeenin. Ainahan minä olen jotain keksinyt!
”Ota nyt se moodi päälle.”
Täytyy yrittää.
Taina Latvala
Kommentoi