Suomen vienti Yhdysvaltoihin oli viime vuonna 7,7 miljardia euroa. Luku on suuri, ja pinnallisesti katsottuna voisi päätellä, ettei Trumpin tulleilla ole ollut juurikaan merkitystä Suomen vientiin. Mutta kaiken järjen mukaan viennin esteen eli tullin pitäisi haitata vientiä.
Kokonaisluku johtaa harhaan ainakin kolmesta syystä.
Ensinnäkin luvuissa piilee lähes kahden miljardin euron laivatilaus, joka on viime vuoden aikana kirjautunut tavaravientitilastoon. Hienoa toki, mutta ei liity millään tavalla Trumpin hallintoon. Toiseksi energiavienti (mineraalipolttoaineet) romahti lähes 500 miljoonaa euroa, mikä johtuu pääosin maailmanmarkkinoista. Kolmanneksi lääkevienti heilahtelee rajusti yksittäisten suurten erien vuoksi.
Kun nämä kolme erää siivotaan pois, jäljelle jäävät koneet, laitteet, paperi, kemikaalit ja muu teollisuusvienti. Juuri tämä osa viennistä kertoo olennaisen tarinan. Tätä viennin määritelmää käytän tästä eteenpäin.
Mitä data oikeastaan kertoo?
Tullin tietokannasta saa hyvät tiedot Suomen viennistä, jonka perusteella voi tehdä aiheeseen liittyvää analyysiä vertaamalla Suomen USA-viennin kehitystä kontrolliryhmään, eli vientiin Saksaan ja Ruotsiin. Jos USA-vienti laskee, mutta kontrolliryhmän vienti pysyy ennallaan, on syytä epäillä, että tulleilla on tekemistä asian kanssa.
Heinä–joulukuussa 2025, jolloin EU:n 10–15 prosentin tulli oli voimassa, Suomen vienti Yhdysvaltoihin laski 15 prosenttia edellisvuodesta. Samaan aikaan vienti Saksaan ja Ruotsiin jopa hieman kasvoi (0,7 prosenttia).
Tuo noin 16 prosenttiyksikön ero on karkeasti tullien arvioitu vaikutus. Vuositasolle skaalattuna puhutaan noin 780–870 miljoonan euron menetetystä viennistä.
Se on iso raha. Se vastaa karkeasti Suomen koko vuotuista lääkevientiä Yhdysvaltoihin.
Antavatko eri kontrollimaat saman tuloksen? Saksa kontrollina tuottaa 16,7 prosenttiyksikön estimaatin ja Ruotsi 15,0. Nämä ovat riittävän lähellä toisiaan, mikä on hyvä merkki. Iso-Britannia antaa selvästi pienemmän luvun (7,3 prosenttiyksikköä), mutta se johtuu siitä, että Suomen vienti myös Britanniaan laski loppuvuonna – todennäköisesti Britannian omista talousongelmista. Britannia on siis huono vertailukohta, ja olen jättänyt sen analyysin ulkopuolelle.
Datassa näkyy myös varautumisvaikutus ennakko-ostojen kautta. Tammi–maaliskuussa 2025, siis ennen Liberation Dayn tulleja, USA-vienti kasvoi 22 prosenttia, vaikka kontrollivienti kasvoi vain 6 prosenttia. Yritykset selvästi kiihdyttivät toimituksia ennen tulleja. Tämä on klassinen ilmiö, ja se selittää, miksi koko vuoden tasolla lasku näyttää maltilliselta neljältä prosentilta. Todellisuudessa alkuvuoden ennakko-ostot lainasivat vientiä loppuvuodelta.
Kaikki tuotteet eivät ole samanarvoisia
Eri tuotteet reagoivat tulleihin hyvin eri tavoin. Kun vertailee heinä–joulukuun muutoksia kategoriatasolla, nousee esiin selkeitä eroja.
Suurin yllätys on mittauslaitteet ja optiikka (CN 90), joka on Suomen toiseksi suurin vientikategoria Yhdysvaltoihin. Koko vuoden tasolla vienti jopa kasvoi, mutta loppuvuosi paljastaa todellisen kuvan: USA-vienti laski 35 prosenttia, samalla kun vienti Saksaan ja Ruotsiin kasvoi reippaasti. Alkuvuoden kasvu oli siis kokonaan ennakko-ostoja, ja tullin purema iski loppuvuonna sitäkin kovemmin.
Paperi ja kartonki (CN 48) laski loppuvuonna 14 prosenttia, kun kontrollivienti pysyi käytännössä ennallaan. Kemikaalit (CN 38) kärsivät vielä enemmän – loppuvuoden lasku oli yli 40 prosenttia – mutta kyse on pienemmästä kategoriasta.
Sen sijaan erikoiskoneet (CN 84), Suomen yksi suurimmista vientikategorioista, selvisivät kohtuullisesti. USA-vienti laski vain 6 prosenttia, eikä ero kontrolliin ole kovin suuri. Todennäköinen syy on, että suomalaisille erikoiskoneille on vähän vaihtoehtoja. Kun amerikkalainen tehdas tarvitsee tietyn prosessilaitteen, se ei yksinkertaisesti voi korvata sitä kotimaisella vastineella. Tulli siirtyy siis osittain ostajan maksettavaksi.
Talousteorian näkökulmasta tämä on oppikirjaesimerkki. Tullin vaikutus riippuu kysynnän hintajoustosta. Mitä vähemmän korvaavia tuotteita, sitä pienempi vientivaikutus – ja sitä enemmän tulli syö amerikkalaisen ostajan kukkaroa.
Mitä seuraavaksi?
Tullikysymys on tällä hetkellä kaoottinen, kuten se on ollut jo yli vuoden verran.
Viime kesänä EU ja Yhdysvallat solmivat Skotlannissa niin sanotun Turnberry-sopimuksen, jossa useimpien EU-tuotteiden tullit asetettiin 15 prosenttiin. Sopimus ei ollut kummallekaan osapuolelle ihanne. EU:lle se merkitsi tuntuvaa tullinkorotusta aiemmasta muutaman prosentin keskitasosta, mutta se toi edes jonkinlaista ennakoitavuutta.
Yhdysvaltain korkein oikeus totesi tämän vuoden helmikuussa, ettei IEEPA-laki oikeuta Trumpin asettamia vastavuoroisia tulleja. Tämä oli sama laki, jonka nojalla Turnberry-sopimus neuvoteltiin. Euroopan parlamentti jäädytti sopimuksen ratifioinnin.
Trumpin vastaus korkeimman oikeuden päätökseen oli tyypillinen: hän löysi uuden lain. Section 122 -pykälän nojalla presidentti voi asettaa hätätulleja ilman kongressin lupaa, mutta vain 150 päiväksi kerrallaan. Trump otti pykälän heti käyttöön ja julisti 10–15 prosentin yleistullin kaikille maille. Tullit raukeavat heinäkuussa, ellei kongressi jatka niitä – mutta samaan aikaan Yhdysvaltain kauppaedustaja valmistelee pysyvämpiä tulleja. Tullien taso ja oikeusperusta voivat siis muuttua, mutta itse tullit eivät todennäköisesti katoa.
Epävarmuus on ehkä tullejakin suurempi ongelma. Trumpin toiminnan ydin on poukkoilevuus. Tammikuussa hän uhkasi Suomea ja seitsemää muuta Euroopan maata lisätulleilla Grönlanti-kiistan vuoksi. Päiviä myöhemmin hän perui uhkauksen Davosissa. Helmikuussa korkein oikeus kaatoi tullit. Seuraavana viikonloppuna hän asetti uudet. Yritysten toiminta hankaloituu, kun pelisäännöt muuttuvat viikoittain. Tätä vuoristorataa on kestänyt jo yli vuoden.
Arvio siis on, että nykyisillä tullitasoilla Suomen tavaravienti Yhdysvaltoihin on vuositasolla noin 800 miljoonaa euroa pienempi kuin se olisi ilman tulleja. Se on merkittävä summa, mutta ei vielä katastrofi. Katastrofin aineksetkin ovat kasassa, mutta Trumpin kanssa ei ikinä tiedä millä tavalla ja mistä suunnasta uhka lopulta tulee.
Mauri Kotamäki
Kommentoi