Työeläkeyhtiöt saavat tästä kesästä alkaen sijoittaa enemmän osakkeisiin eläkeuudistuksen myötä. Palkansaajilta vaikuttaminen eläkerahojensa kanavointiin on edelleen evätty.
Suomessa on aika ajoin kysytty, eikö täkäläiseenkin eläkejärjestelmään voisi harkita omaa sijoitussidonnaista komponenttia. Yhdysvaltain tai vaikka Ruotsin mallien mukaan tuleva eläkkeensaaja ottaa silloin pienen omavastuun rahojensa käytöstä. Jos sitä ei halua tehdä, niin sijoitus menee ennalta määriteltyihin indeksirahastoihin.
Ajatus on eläkevaikuttajien mielestä vähintään kiinnostava. Monen mielestä sitä voisi jopa ”selvittää”. Käytännössä idea on siis tyrmätty.
Eläkkeensaaja on toki eläkevarojen rahastoinnin kautta jo vahvasti läsnä pääomamarkkinoilla – kuitenkin ilman mitään henkilökohtaista omistajuutta sijoituskohteista.
Työeläkejärjestelmä on toki valtion ja työmarkkinatoimijoiden herkkä, valtavan mittakaavan kudelma, jota ei voi kevyin perustein horjuttaa. Siihen on myös kovakoodattu epäusko asiakkaiden kykyyn tehdä rationaalisia päätöksiä oman eläkepotin maksimoimiseksi.
Epäusko oli varmasti pitkään perusteltua. 1990-luvun lama söi keskiluokan pääomat ja itseluottamuksen vaurastua. Nettikuplan aikaisessa listautumishuumassa taas vasta opeteltiin pörssisijoittamista kantapään kautta.
Finanssikriisin jälkeen kansankapitalismi on kuitenkin ottanut Suomessa pitkiä loikkia. Säästäminen ja sijoittaminen ovat täällä jo arkipäivää, vahvisti tuore Aallon kauppakorkeakoulun ja Pörssisäätiön tutkimus. Sen mukaan lähes puolet kotitalouksista sijoittaa osakkeisiin tai rahastoihin.
Jos siis suomalaisten talousosaaminen on jo Euroopan kärkipäätä, niin ollaanko jo keskimäärin riittävällä tasolla, jotta jokainen voisi sijoittaa pienen siivun omasta eläkekertymästäänkin? Siis halutessaan.
Rehellisyyden nimissä on todettava, ettei eläkkeeseen sisältyvä henkilökohtainen sijoitustili ole ollut menestys Ruotsissakaan. Säästäjiä on siellä ohjattu oletusrahastoihin sooloilun sijaan.
Kaikesta talousosaamisen edistymisestä huolimatta tavissalkut ovat kooltaan Suomessa hyvin pieniä. Julkisen talouden kehitys ei ole varsinaisesti kannustanut sijoittamaan tai muutenkaan ottamaan riskiä.
Pienituloiselle pelkkä tasainen kuukausisäästäminenkin kympeillä tai satasella on kiven alla, kun arjen kulut syövät kaiken liikkumavaran.
Itse eläkeläisistä puolet ilmoittaa Ilmarisen kyselyssä taloudellisen varautumisen pääkeinokseen tilisäästämisen. Rahojen tilimakuuttamisen suosio on pelkästään noussut, vaikka pankit eivät maksa siitä säällistä korkoakaan.
Voinee siis tehdä johtopäätöksen, että se puoli kotitalouksista, joka ei edelleenkään sijoita osakkeisiin tai rahastoihin, ei myöskään tartu tähän vaurastumisen mahdollisuuteen ilman vetoapua.
Puolipakollinen tutustuminen pääomamarkkinoihin eläkejärjestelmän kautta voisi näin olla talousosaamisen kehitystoimi.
Nopeasti päädytään myös kansalaisyhteiskunnan filosofiseen ytimeen. Onko yksilön vanhuudenturvan takaaminen yksin järjestelmän tehtävä? Vai pitäisikö vastuuta jakaa edes hieman enemmän myös yksilölle? Poliittinen valinta tämäkin.
Antti Oksanen
Kommentoi