Miten Suomesta tuli maailman kehittynein matkapuhelinpalvelujen markkina? Yksi vastaus piilee matkapuhelinnumeroiden siirrettävyydessä, joka on ollut Suomessa mahdollista viranomaispäätöksen turvin yli 20 vuotta.
Alan kilpailu alkoi toden teolla toimia, kun vanhan numeron sai säilyttää operaattoria vaihtaessa. Teleyritysten oli pakko investoida uusiin verkkoihin ja pitää hinnat silti kurissa.
Esimerkiksi mobiilidatasta tuli liittymien perusominaisuus lähes rajattomassa muodossa. Suomalaiset ovat käytännössä aina kiinni netissä, mikä ei ole vieläkään itsestäänselvyys Pohjoismaiden ulkopuolella.
Asiakkuuden vaivaton siirrettävyys on avain paitsi kilpailun lisäämiseksi myös palvelukehityksen ja innovaation vauhdittamiseksi. Loppuasiakas, on se sitten kuluttaja tai yritys, hyötyy näistä kaikista.
Voisiko asiakastilin siirrettävyyttä sitten parantaa muissakin kriittisissä asiointipalveluissa? Esimerkiksi pankkien välillä tätä jarruttaa se, että vanha tilinumero on betonoitu lukuisiin järjestelmiin ja saajatietoihin. Pelkkä ajatus sen vaihtumisesta uuvuttaa.
Pankin tiliasiakkuus on tietysti paljon luottamuksellisempi sopimus kuin puhelinliittymä. Kahden toimialan rajat ovat kuitenkin hämärtyneet, kun kännykästä on tullut henkilökohtaisen asioinnin pääväline.
Maksamisen alueella juuri matkapuhelinnumero on jo asiakkaan identiteetin lähde. Siirtääksesi rahaa Mobilepayn tapaisissa sovelluksissa toiselle käyttäjälle sinun ei tarvitse tietää kuin tämän numero.
Pankkien välinen maksuliikenne taas perustuu kansainväliseen iban-järjestelmään, joka määrittelee myös pankkitilien rakenteen. Iban-tilinumero ei ole pelkästään asiakkaan tunnus, vaan reititysohje koko maksujärjestelmälle pankkikohtaisine tunnisteineen.
Iban-tilin siirrettävyys pankin vaihdon yhteydessä edellyttäisi suunnilleen kaiken pankki- ja maksuliikenneinfran remonttia sekä jo valmiiksi tiukan sääntelyn uudelleentarkastelua. Turha siis haikailla pankkitilien siirrettävyyttä näistä lähtökohdista.
Siksi ratkaisun pitäisi olla luovempi. Mieluiten koko EU:n tasolla, jotta teknologinen takamatka muihin talousmahteihin kaventuisi edes vähän.
Pankkitoiminta on nimittäin siitä harvinainen ala, että vanha mantere on siinä teknisesti edistyneempi kuin Yhdysvallat. Aika moni amerikkalainen kirjoittaa vielä sekkejä eikä New Yorkin pörssiin juuri listautunut maksuoperaattori Klarna ole suinkaan jenkkifirma vaan precis, ruotsalainen.
Voisiko siis mobiilimaailman rahansiirtosovellusten kaavaa soveltaa Euroopassa laajemmin?
Silloin asiakas voisi joskus tulevaisuudessa saada pankkineutraalin maksuosoitteen. Iban-tiliarkkitehtuuri pyörisi edelleen tämän ”aliaksen” taustalla teknisenä ja pankkikohtaisena tunnisteena. Kun asiakas vaihtaa pankkia, iban-tilikin muuttuisi, mutta sen ei tarvitsisi näkyä asiakkaalle.
Kevytkin asiakastunnisteen siirrettävyys kohtaisi varmasti haasteita. Isot pankit vastustaisivat, pienet haastajat kannattaisivat ja fintech-kasvuyrityksillä olisi iskun paikka.
Eniten voisi kuitenkin hyötyä asiakas. Varsinkin pk-yritykselle pelkkä tilinumeron vaihtaminen voi tuntua riskialttiilta operaatiolta, koska yrittäjän maksuliikenteen sujuvuus ei saa missään oloissa häiriytyä. Niinpä yritys kärsii mieluummin huonosta pankkipalvelusta ja korkeista palvelumaksuista.
Paranisiko vaihtamalla? Sitä moni pankinkin asiakas pohtii.
Antti Oksanen
Kommentoi