Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) julkaisi vastikään selvityksen, joka kuvaa yritysten ja omistajien verotuksessa kohtaamia vaikeuksia. Vaikka selvitys koski lähinnä pk-yritysten verotuksen kipukohtia, sen tärkein havainto on mielestäni laajempi: verotuksen oikeusturva on yhä useammin kiinni siitä, kenellä on varaa selvittää oikea vastaus.
Veroasioiden hoitamisen kalleus ja virhealttius koskettavat jokaista veronmaksajaa, jonka eteen tulee merkityksellisiä verotuksen tulkintakysymyksiä.
Yrityksillä verotuksen epäselvyydet voivat viivästyttää tai muuten haitata investointeja, rakennejärjestelyjä ja esimerkiksi sukupolvenvaihdoksia. Yksityishenkilöillä ne voivat pahimmillaan aiheuttaa inhimillistä kärsimystä tai suoranaisen taloudellisen kriisin.
Automatisaatio sekä verosäännösten ja -menettelyn muutokset ovat tehostaneet verotusta. Samalla yhä suurempi vastuu oikeiden tietojen ilmoittamisesta ja tulkintojen tekemisestä on verovelvollisten niskoilla.
Vastuuta lisää se, että kutistuvien määrärahojen kurjistama Verohallinto karsii asiakaspalvelusta.
Veroilmoituksella ei voi helposti nostaa tulkinnallista asiaa Verohallinnon arvioitavaksi ilman pelkoa sanktioista. Siksi monimutkaisten veroasioiden hoitaminen edellyttää usein Verohallinnon ennakkoratkaisua eli maksullista etukäteistä kannanottoa siitä, miten asia verotuksessa ratkaistaan.
Niiden huimasti nousseet hinnat tekevät ennakollisesta oikeusturvasta käytännössä hyväosaisten etuoikeuden.
Yksityishenkilön kynnys palkata osaavaa juridista apua on korkea, eikä ihme. Tulkinnallisissa ja pitkäkestoisissa prosesseissa lakiapu maksaa helposti tuhansia.
Kynnystä ei madalla se, että Verohallinnon oma viestintä on ollut omiaan antamaan verosuunnittelusta ja verokonsulteista yksipuolisen ja leimaavan kuvan.
Oikeusturvan hinta ei näy vain ennakollisessa neuvonnassa. Jos asiaa ei selvitetä etukäteen, epäselvyys voi nousta esiin veroilmoituksen käsittelyn yhteydessä ja johtaa vuosia kestävään valitusprosessiin.
Silloin verovelvollinen maksaa paitsi mahdolliset verot ja muut seuraamukset myös ajan, epävarmuuden ja asiantuntija-avun hinnan.
Yksittäinen kansalainen ei ole alakynnessä vain verotuksessa. Eräässä suomalaisessa lakiasiaintoimistossa tehdään pro bono -työtä ympäristöarvojen puolesta toimivien hyväksi. Strategisilla oikeudenkäynneillä ja niissä saaduilla linjauksilla yritetään vähitellen muuttaa yhteiskuntaa.
Taustalla on ajatus, ettei oikeusturva saa riippua siitä, onko hallintoalamaisella varaa juristipalveluihin ja kalliisiin asiantuntijalausuntoihin.
Verotuksessa strategisia oikeudenkäyntejä harrastaa lähinnä Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö, joka valvoo veronsaajien etua muutoksenhauissa. Yksikkö toimii kuitenkin päinvastaisesta lähtökohdasta: se hakee käytännössä yksittäisten verovelvollisten kustannuksella verotuskäytäntöä muuttavia ratkaisuja oikeusasteista.
Nykyinen verotusmenettely toimii hyvin yksinkertaisten ja selvien asioiden ratkaisemisessa. Ongelmat alkavat, kun tulkinta ei ole selvä. Siksi Verohallinnon pitää leikkauksista huolimatta varmistaa toimivat asiakaspalvelukanavat, verovelvollisten erilaisiin kykyihin sopivat asiointimahdollisuudet sekä maksuton tapa selvittää epäselvä asia ennen kuin siitä tulee vuosia kestävä ja kallis veroprosessi.
Verovelvollisen oikeusturva ei saa tarkoittaa sitä, että ensin maksetaan Verohallinnon tulkinnan saamisesta ja sen jälkeen vielä siitä, että saadaan väärä tulkinta korjatuksi.
Kati Hannikainen
Kommentoi