Satunnaiset tiedonhakijat ovat jo tekoälyn viemiä, vaikka eivät sitä netissä oikein huomaakaan. Syynä ovat tietysti Googlen ja muiden hakukoneiden tarjoamat AI-tiivistelmät eli suorat tekoälyn kokoamat vastaukset haun kysymykseen tai pelkkään hakusanaan.
Valtaosa verkon käyttäjistä pysäyttää hakunsa tiivistelmiin, jotka myös pamahtavat ruudulle ensimmäisinä. Kielimalleihin perustuvan tekoälyn muodostama vastaus ei ole millään muotoa kattava, mutta kiireiselle tiedonhakijalle se usein riittää.
Perinteisten hakutulosten lista alkaa lisäksi vasta tiivistelmän alta, joten linkit alkuperäisiin tiedonlähteisiin ovat valmiiksi heikommassa asemassa hakijan silmin.
Tavallisen käyttäjän nettikokemus voi AI-tiivistelmien myötä jopa parantua. Vähemmän klikkejä, vähemmän aikaa hakemiseen.
Olettaen, että tiivistelmä pitää kutinsa. Valistuneiden arvioiden mukaan joka kymmenes tiivistelmä antaa väärää tietoa tai muuten vaan hallusinoi tekoälyn perisynnin mukaisesti. Kovin kriittisissä hauissa ei siis kannata luottaa tekoälytiivistelmiin.
Verkkokauppojen, markkinoijien ja julkaisijoiden näkökulmasta tiivistelmät kylvävät kuitenkin tuhoa. Jos ja kun tekoälyvastaukset tyrehdyttävät hakukoneiden kautta tulevan kävijäliikenteen niiden omille sivuille, minkä tahansa tuotteen, palvelun tai tilauksen myyminen vaikeutuu.
Tämä on toki myös tekoälyä ahmineiden alustayhtiöiden tavoite. Jos ne pitävät asiakkaat omilla sivuillaan tai sovelluksissaan, niin kaupanteon voi tuoda sinnekin ja kotiuttaa jokaisesta ostosta mukavan komission.
Riskitön ei tämäkään liike ole, sillä se vaarantaa massiiviset hakumainostulot, joita liikenteen välittäminen on alustoille tuonut.
Amerikkalaisten alustojen tekoäly-ylivoima on jo niin suuri, ettei sitä voi pysäyttää kuin viranomaissääntely. Tai oikeusistuin.
Saksasta saatiin alkukesästä kiinnostava oikeuden päätös, kun müncheniläinen oikeus katsoi, että Google on juridisessa vastuussa tekoälynsä vääristä väitteistä. Virheellinen tieto sisältyi juuri tiivistelmiin, joita se tarjoaa hakijalle. Google aikoo valittaa oikeuden päätöksestä.
Kyse on toki vasta yhden saksalaisen alueoikeuden tuomiosta. Mutta jos EU-tuomioistuin päätyisi vielä samalle kannalle, asettuisivat koko internetin vastuukysymykset uuteen valoon.
Toistaiseksi Google ja kumppanit ovat voineet turvautua välittäjäkorttiin aina kun niiden kautta törmätään vääriin- tai suoranaisiin huijaussisältöihin.
Tämän argumentin mukaan hakukone tai AI-palvelu ei ole julkaisija, joka nimenomaan vastaa eri kanavia pitkin levitettävän sisältönsä oikeellisuudesta. Sen sijaan se on, niin, ”alusta”, joka vain välittää muiden tuottamaa tietoa.
Tiivistelmät saattavat murtaa tämän verkon perusjaon. On nimittäin selkeitä perusteita tulkita, että tekoälyvastaukset täyttävät julkaisun tai teoksen tunnuspiirteet. Näin ne olisivat alustan omaa sisältöä.
Jos eri oikeusasteet toteavat yksi toisensa jälkeen, että teknologiajätitkin ovat julkaisijoita, vastuu tulee vihdoin sinne missä valtakin on. Vastuuta digitalouden toimivuudesta on hyvä jakaa sinne, missä rahat ovat.
Antti Oksanen
Kommentoi