Olen tänä(kin) vuonna kirjoittanut useita tekstejä korkeista marginaaliveroista, joten tätä vuoden viimeistä kolumniani miettiessä olin päättänyt keskittyä johonkin muuhun aiheeseen, esimerkiksi eläkkeisiin.
Kirjoituspöydän ääreen päästyäni Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT julkaisi kutkuttavan tutkimuksen suurituloisten palkansaajien marginaaliverojen käyttäytymisvaikutuksista Suomessa.
Kun ylimmät marginaaliverot alenevat nyt vuodenvaihteessa, tutkimuksen relevanttius ja ajankohtaisuus pakotti palaamaan tuttuun aiheeseen.
Väitöskirjatutkija Reetta Varjonen-Ollus selvitti tutkimuksessaan, miten vuonna 2013 käyttöön otettu solidaarisuusvero, joka nosti ylimpiä marginaaliveroja kahdella prosenttiyksiköllä, vaikutti suurituloisten henkilöiden ansioihin.
Tutkimuksessa havaittiin, että solidaarisuusveron piiriin kuuluneiden henkilöiden verotettavat tulot laskivat marginaaliveroprosentin korotuksen jälkeen verrattuna vertailuryhmään.
Vaikutus oli mittaluokaltaan selvästi suurempi kuin mitä koko työikäistä väestöä koskevista suomalaisistakin tutkimuksista saadut arviot veromuutosten käyttäytymisvaikutuksista antavat ymmärtää.
Jo aiemmista maltillisemmista arvioista on voitu laskea, että Suomessa korkeimpien marginaaliverojen alentaminen rahoittaa isolta osin itsensä, kun verotuksen muutokset vaikuttavat palkansaajien verotettavan tulon määriin ja verotuottoihin.
Kaikki eivät varmastikaan reagoi marginaaliverojen muutoksiin, mutta tutkimusaineistojen perusteella osa reagoi.
Siinä missä palkansaajan käteen jäävällä tulolla on merkitystä, marginaaliverot voivat vaikuttaa työntekoon käytettyyn aikaan, työn tehokkuuteen, intensiteettiin ja työpaikan tai työtehtävien vaihtoon, tulonmuuntoon sekä kannustinpalkkioiden tavoitteluun. Tämä välittyy verotettaviin tuloihin.
Suurituloisilla lienee keskimääräistä suuremmat jousto- ja vaikutusmahdollisuudet työhönsä ja tuloihinsa ja siten myös taloudelliset kannustimet vaikuttavat selvemmin käyttäytymiseen.
Vaikka joissakin aiemmissakin tutkimuksissa on havaittu suurituloisten verojouston olevan muuta väestöä suurempi, saadaan nyt kotimaisellakin aineistolla vahvistusta siitä, että suurituloisten verotettava tulo reagoi jopa selvästi herkemmin marginaaliveron muutokseen kuin on tyypillisesti uskottu.
Jos suoraan soveltaisi tutkimuksen joustoarvioita, suurituloisten marginaaliverojen laskua ei kannattaisi jättää 52 prosenttiin, vaan verotulojen kasvattamiseksi ne kannattaisi laskea selvästi alle 50 prosentin.
Palautetaan lopuksi mieleen pääministeri Jyrki Kataisen sixpack-hallituksen sopeutustoimeksi luoma solidaarisuusvero. Väliaikaiseksi tarkoitetulla ja nyt viimein poistuvalla solidaarisuusverolla arvioitiin tuolloin paikattavan julkista taloutta joillakin kymmenillä miljoonilla euroilla vuositasolla.
Juuri kyseistä veromuutosta koskevan tutkimustuloksen perusteella voidaan päätellä, että todellisuudessa solidaarisuusveroa maksaneiden henkilöiden julkiselle sektorille tuloistaan maksamat verot laskivat siitä, mitä niiden olisi voinut olettaa olevan ilman solidaarisuusveroa. Sopeutustoimi siis lisäsi velkaantumista.
Sopeutus- ja veropolitiikassa onkin syytä pitää mielessä, että yksinkertaiset, täysin laskennalliset staattiset luvut eivät kerro todellisesta vaikutuksesta julkiseen talouteen aina edes oikeaa suuntaa.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi