Tänä keväänä Suomessa googlattiin erään viikon aikana enemmän sanaa marginaalivero kuin esimerkiksi sanoja Donald Trump tai JVG. Se oli poikkeuksellinen ennätys hakutermille, joka tyypillisesti kesälläkin kirjoitetaan hakukoneeseen harvemmin kuin sukset tai luistimet.
Kyseisellä viikolla hallitus linjasi alentavansa korkeimmat ansiotulojen marginaaliverot ensi vuonna noin 52 prosenttiin. Päätöksestä etsittiin lisätietoa ehkä myös siksi, että marginaalivero on hämmennystä aiheuttava termi. Se saatetaan mieltää esimerkiksi verokortin ennakonpidätykseen liittyväksi. Joskus on myös väitetty, ettei mitään marginaaliveroa ole Suomessa olemassa, kun tällaista tuloveroa ei löydy verolaista.
Vaikka käsite olisi monelle epäselvä, useimmat tuntevat sen käytännössä: tulotaso vaikuttaa maksettavien verojen määrään. Koska eri tulotasoilla verojen määrä on eri, marginaalivero on olemassa – se ei siis ole nolla.
Täydellisessä tasaverossa verojen osuus tuloista on sama kaikilla tulotasoilla, jolloin marginaalivero on myös sama. Progressiivisessa verotuksessa kunkin tulotason veroprosentti on matalampi kuin marginaalivero, koska pienemmillä tuloilla veroihin menee pienempi osuus. Täten myös tulojen noustessa verojen osuus kasvaa.
Perinteisempi suomalainen nimi marginaaliverolle on rajavero, joka voi olla helpompi ymmärtää. Sen voi ajatella kertovan veromäärän, jota peritään tietyn rajan ylittävästä tulosta.
Esimerkiksi pääomatuloverossa rajaveroprosentteja on kaksi: 30 prosenttia 30 000 euron verotettavaan tuloon saakka, ja 34 prosenttia 30 000 euroa ylittävältä tulon osalta.
Ansiotuloverotuksessa valtion tuloveroasteikon rajaverot löytyvät tulorajoilta, mutta kokonaisuus muodostuu useista muistakin veroista, kuten kunnallisverosta ja veronluonteisista sosiaalivakuutusmaksuista, jotka on laskettava yhteen. Lisäksi todelliseen rajaveroon vaikuttavat myös tulosidonnaiset verovähennykset.
Tietyn tulotason rajaveroprosentti kertoo esimerkiksi seuraavasta tai viimeisestä ansaitusta 100 eurosta maksettavan veron osuuden. Keskituloisilla rajavero on lähes puolet palkan muutoksesta, ja suurituloisilla tänä vuonna korkeimmillaan lähes 60 %, noin 8 000–10 000 euron kuukausipalkalla. Tällöin esimerkiksi palkattoman vapaan pitäminen vähentää enemmän veroja ja veronluonteisia maksuja kuin nettotuloja.
Jos palkka vaikuttaa työnteon kannustimiin, verotuskaan ei voi olla vaikuttamatta. Ja vaikkei itse ottaisikaan huomioon nettovaikutuksia, jotkut punnitsevat niitä tarkemmin.
Rajavero on oleellinen, kun laskee kuinka kannattavaa rahallisesti on tehdä ylitöitä tai työskennellä bonusten ja paremman palkkauksen toivossa. Näin se voi vaikuttaa paitsi tehtyihin työtunteihin, myös työn laatuun ja tehoon.
Veroilla on esimerkiksi tutkitusti iso vaikutus suurituloisten työpaikanvaihtotilanteissa, kun rajaverojen alennus saa panostamaan työuraan ja kasvattamaan verotettavia tuloja.
Korkeat rajaverot lienevätkin hidastaneet inhimillisen pääoman ja aineettomien investointien kasvua Suomessa, mikä heijastuu tuottavuuteen ja koko talouteen. Siksi rajaverojen alentaminen on odotettu uudistus, joka voi vahvistaa paitsi innovointia myös osaajamarkkinoita ja työvoiman kohdentumista.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi