Sota Lähi-idässä jatkuu neljättä viikkoa. Tulitaukosuunnitelmista huolimatta näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että konfliktiin löytyisi kestävä ratkaisu pian.
Maailman energiakaupan tärkein pullonkaulakohta, Hormuzinsalmi, on liikenteeltä suljettuna. Iran sanelee, mitkä alukset ja tankkerit pääsevät läpi, ja harvat pääsevät. Persianlahden suuret öljytuottajat ovat jo leikanneet öljyntuotantoa, ja Kansainvälinen energiajärjestö varoittaa ennennäkemättömästä sokista.
Mitä tilanteesta tulisi ajatella?
Hormuzinsalmen turvaaminen on lyhyellä aikavälillä jopa mahdotonta
Diplomaattisen ratkaisun löytäminen vaikuttaa lyhyellä aikavälillä epätodennäköiseltä. Sodassa on mukana eri osapuolia, joiden tavoitteet ovat keskenään ristiriidassa. Siinä missä Yhdysvalloille voisi riittääkin pelkkä retorinen voitonjulistus, Israel on valmis jatkamaan sotaa pitkään. Iranilla tuskin on kiire tehdä myönnytyksiä niin kauan, kun sillä on ote Hormuzinsalmesta.
Hormuzinsalmen turvallisuustilanteen vakauttaminen sitten onkin vaikea tehtävä. Meriväylä on erittäin kapea, ja Iranin rannikolta laukaistuja drooneja tai ohjuksia on hankala torjua. Trumpin mainostamat laivastosaattueetkaan eivät ole mikään hopealuoti. Vaadittaisiin paljon raskasta sotilaskalustoa saattamaan tankkereita. Operaatio olisi hidas, kallis ja amerikkalaissotilaille (ja kalustolle) vaarallinen.
Mediassa toisena vaihtoehtona on mainittu Trumpin hallinnon suunnittelevan rajattua maaoperaatiota, jossa amerikkalaisjoukot ottaisivat haltuun keskeiset sotilaskohteet Iranin rannikolla. Näin ohjus- ja drooni-iskujen estäminen olisi hieman helpompaa. Tällainen operaatio olisi kuitenkin vielä vaarallisempi ja merkitsisi sodan huomattavaa laajenemista ja pitkittymistä.
Sodasta ei ole nyt ulospääsyä muuten kuin sotimalla
Yhdysvalloilla on kiire irtautua Lähi-idästä, sillä polttonesteiden kallistuminen alkaa ärsyttää myös amerikkalaiskuluttajia juuri ikävästi välivaalien alla. Toisaalta jos Yhdysvallat irtautuisi nyt, Iran saattaisi olla jatkossa jopa vielä vaarallisempi.
Väkivaltaisuuksien laantuessa islamistinen hallinto pyrkisi välittömästi parantamaan puolustustaan ja kasvattamaan pelotetta. Ohjus- ja droonitehtaat rakennettaisiin nopeasti uudelleen. Kannustin ydinaseen kehittämiseenkin olisi vielä suurempi kuin aiemmin. Mitä Yhdysvallat sitten tekisi? Pommittaisi Irania jälleen?
Sodasta ei yksinkertaisesti tällä erää ole muuta kestävää ulospääsyä kuin sotimisen jatkaminen. Tämän ovat tunnistaneet myös Yhdysvaltojen Persianlahden kumppanimaat, eritoten Saudi-Arabia, joka on kannustanut Yhdysvaltoja jatkamaan.
Markkinatalous sopeutuu, jos sen annetaan sopeutua
Jos sota pitkittyy ja Hormuzinsalmi pysyy kiinni, edessämme on kiistatta vakava energian hintasokki. Eikä kyse ole pelkästään öljystä, maakaasusta ja jalosteista – vaan myös ruokatuotannolle tärkeistä lannoitteista sekä puolijohdeteollisuuden käyttämästä heliumista. Mitä pidempään häiriöt kestävät, sitä vakavammiksi toimitusketjujen pullonkaulat – ja sitä myöten hintapaineet – muodostuvat.
Loppuuko öljy? Sitäkin on kysytty, ja eihän se lopu. Jokainen polttomoottorilla autoileva voi kysyä itseltään, kuinka korkealle bensiinin tai dieselin hinnan pitäisi nousta, jotta ajaisi vähemmän. Kipuraja tulee vastaan, mutta se on jokaisella yksilöllinen.
Markkinatalouden hienouksia onkin hintamekanismi. Kun hyödykkeestä on pulaa, sen hinta nousee ja hinta ohjaa kotitalouksien ja yritysten käyttäytymistä. Kustannuksena on taloudellisen aktiviteetin hiipuminen, joka on tilanteessa väistämätöntä.
Ne, joille sopeutuminen on helpointa, vähentävät kulutustaan ensimmäisenä. Tämä taas on eduksi niille, joilla ei ole vaihtoehtoa: esimerkiksi Lapissa asuvalle perheenisälle, jonka on työnsä vuoksi pakko ajaa montasataa kilometriä päivässä.
Hyvä asia on myös se, että olemme oppineet sopeutumaan. Viimeistään neljä vuotta sitten monet suomalaiset latasivat matkapuhelimiinsa sovelluksen, jolla seurata sähkön pörssihinnan kehitystä. Monet ajoittavat yhä kulutustaan mieluusti niihin tunteihin, kun sähkö on edullisinta.
Hintamekanismin voi myös sotkea. Näin tapahtuisi, jos esimerkiksi hallitus päättäisi kompensoida kotitalouksille tai yrityksille kohonneita energian hintoja. Ekonomisti ajattelee, että tällaiset tukitoimet voisivat jopa lisätä hintapaineita.
Sisukkaat suomalaiset ovat oppineet sopeutumaan
Yhdysvallat teki monen mielestä virheen aloittaessaan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta vähintäänkin kyseenalaisen hyökkäyksensä Iraniin. Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että sotien aloittaminen on helppoa, mutta niiden päättäminen vaikeaa. Voimme vain toivoa, että päättäjät muistaisivat tämän jatkossa.
Toinen oppi on se, että riippuvuus fossiilisista polttoaineista tulee kalliiksi. Ne, jotka eivät vielä uskoneet neljä vuotta sitten, uskovat ehkä nyt. Nyt jos koskaan Euroopassa olisi syytä panostaa energiaomavaraisuuteen investoimalla puhtaaseen energiaan.
Sodan aloittaminen oli Yhdysvalloilta virhe. Sen päättäminen juuri nyt olisi todennäköisesti vielä vakavampi virhe, ja siksi meidän on syytä varautua sen jatkumiseen. Suomalaisilta kysytään jälleen sisua.
Bensalaskua kiroillessa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kovimman hinnan maksavat Iranin, Libanonin, Israelin ja Persianlahden alueen siviilit. Siihen hintaan nähden me suomalaiset kuluttajat pääsemme vähällä.
Minna Kuusisto
Kommentoi