Viime aikoina on kirjoitettu paljon korkeakoulutettujen työttömyyden kasvusta. Ilmiö on todellinen, mutta keskustelusta uhkaa syntyä vääriä johtopäätöksiä, jos ilmiötä ei aseteta laajempaan kontekstiin.
Suomen työttömyystilanne on kokonaisuudessaan surkea. Työttömyysaste on noussut tasaisesti vuodesta 2023 alkaen.
Syyskuussa 2025 Tilastokeskuksen laskema työttömyysasteen trendi oli jo 9,9 prosenttia, eikä tilastoissa näy käännettä parempaan, vaikka ennusteissa sellaista povataan.
Työttömyysasteen nousun taustalla on monia meistä riippumattomia tekijöitä, mutta kaikkea ei voi laittaa olosuhteiden syyksi, sillä muut kehittyneet maat Eurooppaa myöten ovat nauttineet historiallisen matalasta työttömyydestä samaan aikaan kun Suomessa työttömyys on lisääntynyt.
Suomen työttömyysaste on noussut siinä määrin, että saatamme pian olla EU:n korkeimman työttömyysasteen maa. Tällä hetkellä olemme toiseksi korkeimmalla tasolla heti Espanjan jälkeen. Jopa Kreikka on mennyt meistä ohi.
Työttömyysaste on noussut kaikilla koulutusasteilla. Korkeakoulutettujen työttömyys ei ole tässä poikkeus.
Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli maistereiden ja tohtoreiden keskuudessa 5,3 prosenttia syyskuussa 2025, kun samaan aikaan enintään toisen asteen tutkinnon suorittaneiden vastaava luku oli 14,1 prosenttia. Työttömyyden riski on siis korkeakoulutetuilla vain kolmasosa siitä, mitä se on vähemmän koulutetuilla.
Vaikka korkeakoulutettujen työttömyys on noussut viime vuosina, se ei ole historiallisen korkea. Eurostatin tietojen mukaan vähintään kolmannen asteen tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on ollut 2000-luvulla keskimäärin 4,4 prosenttia, kun vuonna 2024 se oli 4,6 prosenttia.
Muihin Pohjoismaihin verrattuna korkeakoulutettujen työttömyysaste ei ole Suomessa poikkeuksellisen korkea, vaikka se onkin hieman korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin.
Sen sijaan poikkeuksellisen korkea Suomessa on vähemmän koulutettujen työttömyysaste. Vuonna 2024 perusasteen tutkinnon varaan jääneiden työttömyysaste oli Suomessa 20,4 prosenttia, kun EU-maiden keskiarvo oli 11,8 prosenttia.
Puolestaan kaikkein korkeimmin koulutettujen työttömyysaste oli EU-maissa keskimäärin 3,8 prosenttia, eli 0,8 prosenttiyksikköä pienempi kuin Suomessa.
Työttömyys on valtava henkinen, sosiaalinen ja taloudellinen tragedia riippumatta ihmisen koulutustasosta. On kuitenkin tärkeää huomata, että koulutus pienentää työttömyyden riskiä.
Paremman työmarkkina-aseman lisäksi koulutus myös nostaa tulotasoa ja parantaa elämänlaatua monilla hyvinvoinnin mittareilla.
Koulutus vaikuttaa selvästi myös siihen, kuinka hyvin saa äänensä yhteiskunnassa kuuluviin. Kouluttamattomien, nuorten ja muiden heikommassa asemassa olevien moninkertainen huoli työttömyydestä ei saa jäädä huimiotta.
Vähemmän koulutettujen korkea työttömyys on huomioitava, jos haluamme talouspolitiikalla vähentää työttömyyden aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta.
Lyhyellä aikavälillä toimenpiteitä on syytä kohdistaa erityisesti vähemmän koulutettujen työttömyyden hoitamiseen, mutta pitkällä aikavälillä parasta on nostaa korkeakoulutettujen osuutta väestöstä, joka on Suomessa jäänyt pahasti jälkeen muista kehittyneistä maista.
On vaikea keksiä ilmeisempää keinoa vähentää työttömyyttä ja parantaa kansalaisten hyvinvointia kuin koulutukseen panostaminen. Yhtä vaikea on ymmärtää, miksi Suomessa koulutukseen ei ole haluttu panostaa riittävästi. Se kannattaisi, vaikka sitten velkarahalla.
Korkeakoulutettujen työttömyyden kasvu on aito ongelma, mutta ongelma on moninkertainen vähemmän koulutetuilla. Päättäjille, ja varsinkin tulevaisuuttaan suunnitteleville nuorille, on tärkeä viestiä, että koulutus on yhä paras suoja työttömyyttä vastaan.
Juha Itkonen
Kommentoi