Suomen talous kasvoi viime vuonna 0,8 prosenttia. Vielä vähän aikaa sitten tilastot näyttivät vain 0,2 prosentin kasvua.
Talous ei tietenkään parantunut jälkikäteen. Käsityksemme siitä vain muuttui, kun Tilastokeskus tarkensi viime vuosien lukuja.
Tarkistus kuvaa hyvin Suomen talouden nykyistä kummallisuutta. Käännettä on odotettu ja ennustettu lukuisia kertoja, mutta aina se on jäänyt tulematta. Nyt käänteestä puhutaan jälleen. Tällä kertaa optimismille on kuitenkin aiempaa enemmän perusteita — eikä vain ennusteissa.
Käänne tuli tilastoihin takakautta
Talouden käänne näkyy tyypillisesti ensin niin sanotuissa pehmeissä indikaattoreissa ja vasta viiveellä kovissa mittareissa.
Pehmeät indikaattorit mittaavat ihmisten tunnelmia ja odotuksia. Ne saapuvat nopeasti, mutta ovat parhaimmillaankin viitteellisiä. Kovat mittarit kertovat toteutuneesta tuotannosta, myynnistä ja tuloista. Niitä joudutaan odottamaan kauemmin, ja nekin tarkentuvat jälkikäteen.
Viime vuosina ekonomistit ovat olleet kansalaisia optimistisempia. Käänne on ajoitettu aina seuraavalle vuodelle, mutta ennusteita on jouduttu pudottamaan vuoden mittaan. Merkkejä paremmasta on ollut helppo löytää, kun niitä on kipeästi kaivattu. Aina on jokin mittari, joka sojottaa aavistuksen verran oikeaan suuntaan.
Nyt muutoksen airuet ovat saapuneet käänteisessä järjestyksessä. Kovat luvut ovat kohentuneet ennen kuin ihmiset ovat alkaneet uskoa parempaan.
Vuoden 2025 tilastotarkistuksen perusteella talous kääntyi kasvuun jo viime vuoden lopulla. Vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä bruttokansantuote kasvoi edelleen, ja tuotannon suhdannekuvaaja viittaa kasvun jatkuneen myös keväällä. Seuraava tärkeä tarkistuspiste on toisen vuosineljänneksen BKT:n pikaennakko, joka julkaistaan 30. heinäkuuta.
Yksi tilastosarja voi johtaa harhaan. Siksi olennaisempaa on kysyä, näkyykö sama muutos muuallakin taloudessa.
Kova data kertoo aiempaa selvemmästä muutoksesta
Kaupan myynnin määrän trendi oli toukokuussa 4,1 prosenttia vuodentakaista korkeammalla. Kuvasta näkyy että tukku- ja vähittäiskauppa ovat alkaneet elpyä, mutta kuluttajien rohkeudesta kielivä autokauppa on pysynyt muuttumattomana.
Teollisuuden uusien tilausten trendi puolestaan oli toukokuussa 8,5 prosentin kasvussa. Tilaukset eivät ole sama asia kuin toteutunut tuotanto, mutta ne kertovat yritysten tulevasta työjonosta. Siksi ne täydentävät BKT:n ja tuotannon suhdannekuvaajan antamaa kuvaa.
Myös kotitalouksien tulopohja on vahvistunut. Reaalinen palkkasumma, eli kaikkien palkkojen yhteenlaskettu arvo inflaatiokorjattuna, on kasvanut lähes yhtäjaksoisesti vuoden 2023 puolivälistä lähtien. Työttömyyden lisääntyminen ei ole ainakaan vielä katkaissut kasvua.
Mikään näistä mittareista ei yksin todista suhdannekäännettä. Yhdessä ne ovat kuitenkin vahvempi signaali kuin yksittäinen luottamusluku. Muutos näkyy samanaikaisesti tuotannossa, kaupassa, teollisuuden tilauksissa ja palkkasummassa.
Tässä mielessä nykyinen käänne on uskottavampi kuin monet edeltäjänsä. Se ei perustu vain toiveeseen siitä, että ensi vuonna olisi paremmin. Osa kasvusta on jo tapahtunut.
Ihmiset eivät koe käännettä omakseen
Pehmeä data kertoo vaisummasta taloudesta. Kuluttajien luottamus on yhä pitkän ajan keskiarvoa heikompaa, vaikka tunnelma on vähitellen kohentunut.
Luottamusluvut eivät toisaalta mittaa vain taloutta. Muissakin maissa on ihmetelty kuluttajien näkemysten ja kovan datan epäsuhtaa. Selityksiksi on epäilty esimerkiksi kyselytutkimusten vastauskatoa ja talouspolitiikan polarisoitumista. Yhdysvalloissa on havaittu, että ihmisten arviot taloudesta riippuvat vahvasti siitä, onko oma puolue vallassa.
Suomalaisten synkkää tunnelmaa ei silti tarvitse selittää pelkillä kyselytutkimusten ongelmilla. Työmarkkinoilla käänne ei vielä näy, ja Suomen työttömyysaste on yhä EU:n korkeimpia. Kasvun pitäisi jatkua selvästi pidempään, jotta työllisyystilanne paranisi tuntuvasti.
Myös henkeä kohden laskettu bruttokansantuote asettaa kasvuluvut mittakaavaan. Talous on kääntynyt nousuun, mutta suomalaisten keskimääräistä elintasoa kuvaava BKT henkeä kohden on edelleen huippuvuosien alapuolella.
Tämä ratkaisee osan kovan ja pehmeän datan ristiriidasta. Talous voi tilastojen mukaan kasvaa ennen kuin kasvu näkyy uusina työpaikkoina tai ihmisten arjessa. Kansalaiset eivät havaitse 0,8 prosentin suuruista kasvua nahoissaan, kun sen mittaaminen on tilastotieteilijöillekin haastavaa.
Käänne on vielä ehdollinen
Kasvun verso on siis todellinen, mutta vielä heiveröinen. Epäilyksiä herättää sekin, ettei käänteelle ole yhtä selvää selitystä. Maailmanpolitiikan epävarmuus, sotien ja konfliktien vaikutukset sekä inflaation ja korkojen nousun vaikutukset rasittavat edelleen taloutta.
Siksi muutaman hyvän tilastoluvun perusteella ei kannata julistaa Suomen talouden ongelmia ratkaistuiksi. Käänteen pitää kestää, levitä useammille toimialoille ja näkyä lopulta työllisyydessä. Muuten kyse voi jäädä lyhyeksi kasvupyrähdykseksi pitkän heikon kauden keskellä.
Talouspolitiikassa orastava kasvu voi jopa johtaa huonompiin päätöksiin. Kun verotulot hetkeksi kasvavat ja seuraavat eduskuntavaalit lähestyvät, houkutus kukkaronnyörien hölläämiseen kasvaa.
Jos nousukauden tilapäinen verotulojen kasvu käytetään uusiin menoihin, talouspolitiikka voi muuttua elvyttäväksi juuri silloin, kun suhdanne on jo vahvistumassa. Silloin se voimistaa suhdannevaihtelua sen sijaan, että tasaisi sitä. Kasvun ensimmäisiä merkkejä ei siksi pitäisi tulkita luvaksi unohtaa talouden rakenteellisia ongelmia.
Onko talouden käänne siis tällä kertaa totta? Tilastojen perusteella kyllä. Kovassa datassa on nyt useita samansuuntaisia merkkejä, ja osa kasvusta on jo ehtinyt tapahtua.
Se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että Suomen talous olisi terve tai että käänne tuntuisi ihmisten arjessa. Siihen tarvitaan kasvun jatkumista, työttömyyden laskua ja tuotannon vahvistumista myös henkeä kohden.
Tällä kertaa käänne voi olla totta. Seuraavaksi ratkeaa, näkyykö se tilastokäppyröiden lisäksi myös ihmisten arjessa.
Juha Itkonen
Kommentoi