Ruokaläheteistä, taksikuskeista ja muista alustatalouden työntekijöistä kerrotaan usein yksinkertaista tarinaa. Siinä työntekijä on uhri, jota paha alustajätti käyttää hyväkseen. Lukija voi asettua auttajan rooliin ja vaatia, että suuryritys laitetaan kuriin.
Yksinkertaiset ja moraalisesti vetoavat tarinat ovat vaarallisia, sillä ne innostavat tuomitsemaan ennen kuin asetelmaa on miettinyt huolella. Silloin auttamisyritys voi kääntyä autettavia vastaan.
Kun työntekijät nähdään vain uhreina ja yhteiskunnan holhouksen kohteina, heiltä viedään toimijuus.
Wolt-kuskit ja muut alustatalouden työntekijät eivät ole päätyneet työhönsä sattumalta tai pakotettuina. Kuten muutkin ihmiset, he ovat valinneet heille tarjoutuneista vaihtoehdoista sen, jonka he ovat katsoneet itselleen parhaaksi.
Se ei tarkoita, että työ olisi täydellistä tai että asetelma olisi reilu. Se vain tarkoittaa, että se on ollut heidän mielestään parempi kuin seuraavaksi paras vaihtoehto.
Jos alustatyö kielletään tai työllistämisestä tehdään sääntelyllä kannattamatonta, keskeinen kysymys kuuluu: mikä on se vaihtoehto, jonka työntekijä voi valita tilalle?
Kun työntekijä nähdään tietoisena toimijana, voidaan päätellä, että hänelle jää vain vaihtoehtoja, jotka hän on jo kertaalleen hylännyt. On vaikea nähdä, että työntekijän asema paranee sillä, että hänen ensisijainen vaihtoehtonsa viedään.
Sääntelyn kannattajat ehkä ajattelevat, että työntekijöiden asema paranee, kun työehdot pakotetaan palkkatyötä vastaaviksi.
Osalle se varmasti tarkoittakin parannusta, mutta tiukempi sääntely nostaa työllistämisen kustannuksia, mikä vähentää tarjolla olevien työpaikkojen määrää. Osalle se siis tarkoittaa työttömyyttä.
Moni alustatalouden työntekijä myös arvostaa työn yrittäjämäistä vapautta. Työn ajankohdan, määrän ja tavan voi valita joustavammin kuin palkkatöissä. Monille maahanmuuttajataustaisille alustatyö on portti työmarkkinoille.
Kiellot ja sääntely eivät osu ongelman ytimeen.
Varsinainen ongelma ei ole huonot työpaikat, vaan parempien työpaikkojen puute. Työntekijät eivät ole uhreja, vaan aktiivisia toimijoita, jotka ovat valinneet tarjolla olleista vaihtoehdoista parhaan.
Järkevämpi tapa parantaa työntekijöiden asemaansa on tarjota parempia vaihtoehtoja. Valinnanvara antaa työntekijöille neuvotteluvoimaa, ja silloin myös alustayritykset joutuvat kilpailemaan työvoimasta tarjoamalla parempia palkkoja ja työehtoja.
Juurisyy ei siis ole se, että Suomessa saa tarjota huonoja työpaikkoja, vaan se, että parempia työpaikkoja ei riitä kaikille. Työttömyysaste on Suomessa tällä hetkellä EU-maiden korkein, jopa etelän entisiä kriisimaita korkeampi.
Työpaikkoja on liian vähän, koska työllistäminen ei ole riittävän kannattavaa. Yritykset kyllä työllistävät, jos työn teettämisen hyödyt ylittävät kustannukset. Sen sijaan Suomessa avoimien työpaikkojen määrä on laskenut jyrkästi viime vuosina.
Uudet kiellot ja säännökset heikentävät työllistämisen kannattavuutta entisestään. Kun työttömyyttä tällä tavalla lisätään, se jättää heikossa asemassa oleville entistä vähemmän vaihtoehtoja ja ajaa ihmiset entistä huonompiin työsuhteisiin.
Näin tarinan voi nähdä toisin. Ruokalähetti onkin päähenkilö, joka yrittää selviytyä vaikeassa tilanteessa. Alustajätti on auttaja, ja sääntelijä on pahis, joka uhkaa viedä työpaikan. Todellisuus on tarinoita monimutkaisempi.
Jos haluamme parantaa Wolt-kuskien ja muidenkin työntekijöiden asemaa, paras tapa on parantaa työllistämisen edellytyksiä koko kansantaloudessa. Nyt työllistäminen ei yksinkertaisesti ole riittävän kannattavaa. Kun töitä taas riittää, on työntekijöiden helppo vaatia parempaa.
Juha Itkonen
Kommentoi