Elämän esihistoriassa kehitys oli ensimmäisten vuosimiljardien ajan verrattain tapahtumaköyhää, koska eliöillä ei ollut älyä. Yksisoluisia eliöitä ohjasivat lähinnä kemialliset reaktiot, eivätkä ne osanneet juuri muuta kuin monistaa itseään. Älylle oli kova kysyntä.
Kambrikauden räjähdys noin 540 miljoonaa vuotta sitten muutti älyn markkinat peruuttamattomalla tavalla. Monisoluiset eliöt alkoivat kehittyä ja keksiä uusia keinoja selviytyä ympäristössään. Älyn tarjonta kasvoi, ja elämänmuotojen kirjo laajeni hurjaa vauhtia. Älykkäät eliöt osasivat toimia tavoitteellisesti ja sopeutua ympäristöönsä aiempaa tehokkaammin.
Vuosimiljoonien kuluessa älyn markkinat tasapainottuivat, eikä älyn tarjonta enää kasvanut yhtä nopeasti. Älyn kasvattaminen saattoi olla hyödyllistä, mutta se myös vaati resursseja, eikä älykkäin olento aina ollut paras selviytyjä.
Taloustieteen termein voisi sanoa, että tuon ajan teknologialla älyn rajahyöty painui rajakustannusten tasolle. Älyyn ei kannattanut investoida sen enempää.
Ihmisen mukaantulo muutti jälleen älyn markkinoita perusteellisesti. Ihmisen korkeampi äly toi mukanaan monimutkaisempia sosiaalisia taitoja ja vei työkalujen käytön uudelle tasolle. Vain muutamassa sadassa tuhannessa vuodessa ihminen mullisti älyn markkinat ja koko planeetan.
Ihmisälyn kehityksessä pääpaino on osunut muutamaan viime vuosituhanteen. Kirjoitustaito mahdollisti älyn tuotteiden säilyttämisen ja painokone puolestaan niiden tehokkaan jakelun. Kysyntä seurasi tarjontaa, sillä älyn avulla ihmiset onnistuivat nostamaan elintasoaan huimasti.
Myös tietokoneet ja internet lisäsivät älyn tarjontaa ja painoivat sen hintaa alas. Vain muutamassa vuosikymmenessä ihmiskunnan älyn hedelmät levisivät useimpien ihmisten ulottuville ja suurelta osin maksutta.
Muutama vuosi sitten näytti vielä siltä, että älyn markkinat olivat saavuttaneet jälleen kyllästymispisteen. Taloustieteessä kyllästymispiste tarkoittaa tilannetta, jossa kysyntä ei enää kasva, vaikka hyödykettä olisi tarjolla ilmaiseksi.
Tekoäly on uudestaan räjäyttänyt älyn markkinat kuten kambrikauden otukset aikanaan. Tekoäly mullisti tavan käsitellä ja soveltaa tietoa.
Vain parissa vuodessa tekoäly on tuonut valtavasti uudenlaisia palveluja älyn markkinoille. Sen tuotokset ovat vallanneet markkinoita liki kaikilla kansantalouden toimialoilla, ja muutamat alat se on jo mullistanut täysin. Tekoäly on vienyt vauhdilla markkinaosuuksia etenkin ihmisälyltä.
Tekoälyllä on hurjasti kysyntää. Tekoälyn kulutus on kasvanut kohisten niin, että tarjonnalla on ollut vaikeuksia pysyä perässä. Palvelimet paukkuvat, vaikka kapasiteettia kasvatetaan minkä ehditään.
Monien tekoälyn raaka-aineiden ja välituotteiden hinnat ovat nousseet. Jopa sähkön hinnan ja lainojen korkojen on epäilty nousseen tekoälyn kysynnän vuoksi.
Älyn markkinoilla ei ole vielä nähtävissä tasapainottumisen merkkejä. Tässä ajassa on vaikea edes kuvitella, että jonain päivänä tarjonta tyydyttäisi kysynnän niin, että into satsata älyyn hiipuisi, kuten on käynyt aiemmin.
Kehitys tuntuu olevan vasta alkutaipaleellaan. Älylle löytyy kansantalouden eri toimialoilta yhä valtavasti hyödyntämättömiä sovelluskohteita. Lisäksi tekoäly luo uusia markkinoita esimerkiksi robotiikan saralla. Tekoälyn kyvykkyys on kasvanut samalla kun hinta on laskenut murto-osaan siitä, mitä se oli vielä muutama vuosi sitten.
Välillä on epäilty kehityksen taukoavan, mutta uudet kielimallit ovat pian taas harpponeet eteenpäin niin, että moni jo pelkää ihmiskunnan tuhoutuvan tyystin. On epäilty, että hyvin pian tekoäly saavuttaa niin sanotun singulariteetin, jonka jälkeen se alkaa kehittää itse itseään niin, ettei ihminen enää pysty sitä hillitsemään.
Kaikki eivät usko, että älyn markkinat voisivat saavuttaa sellaisen tasapainon, jossa ihminen saisi elää sovussa äärimmäisen superälyn rinnalla. Ehkä se kuitenkin voisi näyttää hieman samalta kuin nykyinen tilanne, jossa ihminen elää rinnakkain maksuttoman ja kaikkien ulottuvilla olevan faktatiedon kanssa siitä suuremmin piittaamatta. Ehkä superäly ei näe tarvetta tuhota ihmiskuntaa, kuten useimmat ihmisetkään eivät halua tuhota muuta eliökuntaa (vaikka saattavatkin toisinaan syyllistyä siihen piittaamattomuuttaan). Ehkä superälyn halu monistautua hiipuu, kuten ihmisten halu lisääntyä.
Toistaiseksi voimme esittää vain villejä arvauksia ja kuvitella yhtä lailla älyn markkinoiden tasapainottuvan kuin uuden älyn syrjäyttävän vanhan markkinoilta. Ehkä ihmisäly saa väistyä, kuten saivat Nokian kännykät älykkäämpien laitteiden tieltä.
Jos hakee vertailukohtaa muilta markkinoilta, usein vanhalle teknologialle on kuitenkin jäänyt jonkinlainen rooli, vaikka se onkin menettänyt merkitystään. Auto syrjäytti hevosen, mutta hevoset jäivät harrastuskäyttöön. Teollinen lagerolut syrjäytti sahdin, mutta artesaanioluilla on yhä ystävänsä. Ehkä myös taloustieteilijöille jää oma fanikuntansa, joka haluaa nähdä heiluvat kädet ja kuulla ennusteluvut aidon ihmisen suusta.
Erityisesti työmarkkinat ovat hitaita sopeutumaan, mutta sielläkin suuret muutokset ovat mahdollisia. Vuonna 1860 Suomessa 80 prosenttia työpanoksesta kohdistui maatalouteen ja muuhun alkutuotantoon. Vuonna 2025 osuus oli enää neljä prosenttia. Tilalle ovat tulleet palvelualat, joiden osuus on kasvanut 74 prosenttiin. Ei ole mahdoton ajatus, että tekoäly tekee saman tempun nykyisille työpaikoille, mutta tällä kertaa kymmenkertaisella nopeudella.
Joka tapauksessa älyn markkinat ovat suuressa murroksessa, eikä kukaan tiedä varmuudella, onko edessä tasapaino vai tuho. Tekoäly ansaitsee paikkansa muiden ihmiskunnan eksistentiaalisten uhkien joukossa. Aiemmin talous on lopulta tasapainottunut, mutta tällä kertaa voi toki käydä toisin.
Aina tasapainokaan ei ole kaikille osapuolille hyvä. Monilla markkinoilla suotuisan lopputuloksen saavuttaminen on edellyttänyt hieman sääntelyä, ja niin voi olla myös älyn markkinoilla.
Paljon muuta ei ihmiskunnalla ole tehtävissä kuin yrittää säännellä ja nauttia elämästä, kun se vielä on mahdollista.
Juha Itkonen
Kommentoi