Keväällä 2023 taloustutkimuslaitos Labore ennusti Suomen talouden kasvavan peräti 2,7 prosenttia vuonna 2025. Se oli poikkeuksellisen optimistinen arvio, sillä muut ennustelaitokset odottivat tuolloin maltillisempaa 1,2–2,0 prosentin kasvua.
Kun vuosi 2025 on saatu nyt päätökseen, kasvun odotetaan jäävän vaivaiseen 0,2 prosenttiin.
Labore ei suinkaan ollut ainoa ylioptimistinen.
Viimeisen kolmen vuoden ajan talousennusteet ovat noudattaneet samaa kaavaa: aluksi ennustetaan reipasta puolentoista prosentin kasvua, mutta kun ennustettu ajankohta lähenee, ennusteita aletaan pikkuhiljaa laskea alaspäin.
Vuoden 2026 ennusteet ovatkin jo alkaneet luisua kohti nollaa. Esimerkiksi Suomen Pankki ennusti joulun alla enää 0,8 prosentin kasvua vuodelle 2026.
Ekonomisteja usein syytetään liiallisesta pessimismistä, mutta ainakaan talousennusteiden valossa kritiikki ei tunnu perustellulta.
Päinvastoin vaikuttaisi siltä, että ekonomistit ovat kyllästyneet synkistelyyn siinä missä muutkin.
Suomen talous on polkenut paikallaan jo kohta kaksi vuosikymmentä, ja on täysin ymmärrettävää, että negatiivinen talouspuhe alkaa jo tympiä.
Julkisessa keskustelussa usein kuulee ajatuksen, että negatiivinen ilmapiiri itsessään pahentaa tilannetta ja että toivoa pitäisi tietoisesti ruokkia.
Kyllästymisestä huolimatta talous ei kuitenkaan käänny kasvuun pelkästään sillä, että kannustamme toisiamme lopettamaan synkistelyn.
Talous ei ole jämähtänyt paikalleen siksi, että puhumme siitä synkästi, vaan siksi, että ongelmat ovat todellisia ja vaikeita.
On toki totta, että tunnelma ja talous kulkevat käsi kädessä. Tilastoista näkyy, kuinka talouden mielialaa mittaavat luottamusindikaattorit korreloivat talouskasvun kanssa. Korrelaatiosta ei silti voi päätellä kausaliteettia.
Teoriassa on kyllä mahdollista, että jos kaikki suomalaiset yhtäkkiä päättäisivät olla synkistelemättä, talous kääntyisi kasvuun. Optimistisempi asenne varmasti lisäisi kulutusta ja investointeja, mikä puolestaan parantaisi työllisyyttä ja pistäisi talouden pyörät pyörimään.
Mutta on vaikea kuvitella sellaista tekoa tai puheenvuoroa, joka saisi miljoonat ihmiset noin vain muuttamaan asennettaan.
Taloudessa tarvittaisiin konkreettisia muutoksia, jotka antavat aidon syyn optimismiin.
Pessimismin taustalla on todellisia syitä, jotka eivät katoa pelkällä positiivisella ajattelulla. Taloudellinen epävarmuus, geopoliittiset jännitteet, väestön ikääntyminen, koulutustason taantuminen ja ympäristöongelmat vaativat kaikki ratkaisuja, eivät pelkkää asennemuutosta.
Myöskään perinteinen elvytyspolitiikka ei auta, sillä ongelmat ovat rakenteellisia ja valtio velkaantuu jo valmiiksi kovaa vauhtia. Tilapäinen piristysruiske ei auta pitkään, ja pian taas palattaisiin entistä syvempään synkkyyteen. Valtio on yrittänyt tukea Suomen taloutta velkarahalla jo vuodesta 2009 lähtien.
Synkistelyn kaihtaminen saattaa jopa vaikeuttaa ongelmien tunnistamista ja ratkaisemista.
Toisaalta synkistelyä ei pidä välineellistää. Jos synkistelyn tarkoituksena on vain luoda kriisitietoisuutta, jotta poliittisia päätöksiä saataisiin runnottua läpi, se helposti herättää vastareaktion. Pahimmillaan se voi lamauttaa ja passivoida ihmisiä.
Viisas talouspolitiikka perustuu huolella punnittuun tilannekuvaan ja realistiseen tulevaisuudennäkymään, ei toiveajatteluun tai pelotteluun.
Lamauttavan synkistelyn tilalle ei tarvita naiivia optimismia vaan pragmaattista toiveikkuutta.
Se tarkoittaa, että tunnustamme talouden ongelmat rehellisesti, mutta olemme myös valmiita toimimaan niiden ratkaisemiseksi. Se vaatii sen hyväksymistä, että useimmat tutkitusti toimivat ratkaisut vaikuttavat hitaasti ja vaativat poliittisesti epämukavia kompromisseja.
Esimerkiksi koulutukseen ja turvallisuuteen panostaminen tarkoittaa, että niihin käytetyt resurssit ovat pois jostakin muusta.
Samoin kannustaminen työn tarjoamiseen ja tekemiseen tarkoittaa, että ero toimeliaisuuden ja toimettomuuden välillä kasvaa tavalla tai toisella.
Ja investoiminen pitkäjänteiseen kehitykseen tarkoittaa, että joudumme luopumaan jostain lyhyellä aikavälillä, jotta voimme saada tilalle jotain parempaa tulevaisuudessa.
Helpot, halvat ja nopeat keinot on käytetty jo aikoja sitten.
Talouskeskustelussa olisi siis syytä siirtyä synkkyyden puntaroimisesta kohti ratkaisuja, jotka voivat aidosti kääntää Suomen talouden kehityksen parempaan suuntaan. Yksin synkistelyn lopettaminen ei auta.
Tarvitsemme kykyä katsoa todellisuutta rohkeasti, tehdä vaikeita valintoja ja rakentaa sen pohjalta perusteltua toivoa tulevaisuuteen. Silloin synkistelykin vähenee luonnostaan.
Juha Itkonen
Kommentoi