Jos se liikkuu, verota. Jos se liikkuu vieläkin, reguloi. Kun liike loppuu, subventoi. Näin satiirisesti Ronald Reagan kuvasi valtion toimintaa. Tunnetusti Reagan ei ollut julkishallinnon ylimpiä ystäviä, millään asteikolla. Hänen kuuluisa ajatuksensa oli, ettei hallitus ole ratkaisu ongelmiin – hallitus on ongelma. Hänen mukaansa pelottavin lause kuului seuraavasti: Olen valtionhallinnon edustaja, ja olen tullut tänne auttamaan sinua.
Australia on kerralla hypännyt aurinkoenergia-aikaan. Jo 40 prosentilla kotitalouksissa on jonkinlaiset aurinkopaneelit asennettuna ja ne tuottavat yhdessä aurinkopaneelifarmien kanssa jo kahdeksan prosenttia maan tarvitsemasta energiasta. Sähkö on käytännössä ilmaista keskipäivän ja kello 15 välisenä aikana. Tuolloin sähkölaskuaan optimoivat australialaiset lataavat autojaan ja pyörittävät pyykin- ja astianpesukoneitaan. Sama ilmiö on havaittavissa Suomessakin.
Euroopassakin aurinkoa riittää – ainakin kesällä. Kesäkuussa ennätysmäärä EU:n sähköstä tuotettiin auringolla, peräti neljännes kokonaistuotannosta. Ennätyksen suurimmat takuumiehet olivat Saksa, Espanja ja Puola. Euroopassa ja Australiassa aurinkoenergian käyttöönotto on molemmissa suhteellisen nopeaa ja edullista. Esimerkiksi Saksassa asennettiin vuosien 2022–2025 välisenä aikana peräti miljoonaan kotitalouteen jonkinlainen aurinkopaneeli.
Yhdysvalloissa ei kotitalouksien osalta voi puhua helposta tai halvasta aurinkoenergiaan siirtymisestä. Käyttöönoton hintaero Eurooppaan verrattuna on vähintään 2–4, jopa viisikertainen. Tätä ei selitä se, että tullit ja tariffit nostaisivat paneelien hinnat taivaisiin vaan niin sanotut soft cost -kustannukset. Näitä ovat luvat, byrokratia ja Ronald Reaganin pyhästi niin vihaama regulaatio. Aurinkoenergian käyttöönotto vaatii Yhdysvalloissa kotitaloudelta lupia, tarkastuksia ja viranomaisten paikan päällä ramppaamista. Lisäksi sähköverkkoon ei niin vain liitytä. Tästä pitävät kaupungit, piirikunnat, osavaltiot ja sähköyhtiöt huolen.
Esimerkiksi Sunshine State Florida alisuoriutui pitkään aurinkoenergian tuottajana, vaikka päivänpaisteesta homman ei olisi pitänyt jäädä kiinni. Osavaltiossa aurinko nimittäin porottaa noin 3 000 tuntia vuodessa. Paikalliset suuret sähköntuottajat lobbasivat mm sen, etteivät aurinkoyhtiöt saaneet asentaa paneeleja kuluttajien katoille ja myydä sähköä suoraan.
Trumpin toisella kaudella eivät uusiutuvat ole päässeet juhlimaan. Kampanjansa aikana Trump vaati öljy- ja kaasuyhtiöiltä miljardia vaalikassaansa, ja lupasi sen vastineeksi tehdä kaiken mahdollisen. Lupaus ainakin on pitänyt, kun uusiutuvan energian voittokulkua on kampitettu kaikin mahdollisin keinoin. Aurinkoenergia on saanut tästä osansa.
Liittovaltion maille ei paneeleja jatkossa asenneta. Regulaatiota on kiristetty ja lupakäytäntöjä vaikeutettu. Aurinkoenergian rakentamisen hinta onkin pompannut vuodessa peräti 18 prosenttia, mutta silti se on vaihtoehtoihin verrattuna halpaa. Puolet yhdysvaltalaista eli 180 miljoonaa ihmistä asuu samoilla leveysasteilla australialaisten kanssa. Heidän pääsyään halvempaan ja puhtaampaan energiaan käytännössä kampitetaan – erityisesti regulaation keinoin.
Mitä mieltä tästä kaikesta olisi Ronald Reagan?
Joko olisi aika ryhtyä subventoimaan?
Kommentoi