veronmaksajat.fi

Kuka maksaa Yhdysvaltojen tariffit? Totuus tullien takana

Kim Väisänen
Kim Väisänen

Yrittänyttä laitetaan

Kim Väisänen on ainakin startup-sijoittaja, sarjaepäonnistuja, hallitusamatööri, ex-pienyrittäjä ja tietokirjailija – myös X:ssä @kimvaisanen

 

I will let you down

I will make you hurt

Johnny Cash versioi hienosti Nine Inch Nailsin alun perin tekemää Hurt-laulua viimeiseksi jääneessä hittikappaleessaan kiteyttäen samalla Trumpin rakastaman tariffipolitiikan lopputuloksen: viime kädessä suurimman laskun ja kivun kuittaavat Trumpin ydinkannattajiin kuuluvat äänestäjät.

Tullien aiheuttama hinnan nousu vaikuttaa eniten pienituloisiin kotitalouksiin, jotka käyttävät suurimman osan tuloistaan kulutukseen. Pew Researchin analyysin mukaan vuoden 2024 presidentinvaaleissa Trumpin nostivat valtaan juuri nämä vähäisemmän koulutuksen ja pienempien tulojen äänestäjät. Heihin puri Trumpin lupaus tehdä Yhdysvalloista taas suuri – muun muassa tullien avulla.

Keskustelu Yhdysvaltojen asettamista tariffeista käy kuumana niin Atlantin molemmin puolin kuin maailman talousuutisissakin. Tilanteet kun vaihtuvat viikoittain. Joskus rankaisutullit saa niskaansa lähettämällä kaksi sotilastarkkailijaa Grönlantiin. Mauno Koivisto sanoi aikoinaan Paavo Väyrysestä, että mies on yllättävä, muttei yllätä. Sama pätee Trumpiin. Mikään ei oikeastaan enää yllätä – paitsi se miten alas voikaan vajota.

Usein politiikan areenoilla annetaan ymmärtää, että ulkomaiset yritykset ja valtiot maksavat tullit – että tariffit ovat kuin sakko, jonka Kiina, Eurooppa tai muu kohde joutuu maksamaan Yhdysvaltojen kassaan. Näin toki olisikin, jos Yhdysvaltoihin myyvä yritys laskisi pelkästään omaa katettaan ja tuotteen vähittäismyyntihinta pysyisi samana. Näin ei ole käynyt.

Muun muassa Yalen ja Harvardin yliopistot ovat tuottaneet omat laskelmansa siitä kenen kukkarosta tulleja on loppujen lopuksi maksettu. Kaikki antavat saman lopputuloksen, valtaosa lisäkulusta on maksatettu yhdysvaltalaisilla maahantuojilla ja kuluttajilla.

Kiel Institute for the World Economy päätyi niinkin korkeaan lukuun kuin 96 prosenttia. Instituutin tekemän analyysin mukaan 4 000 miljardin dollarin tuontituotteiden tulleista ainoastaan neljä prosenttia jäi valmistajien maksettavaksi. Loput valuivat kuluttajille kohonneina hintoina ja maahantuojille alentuneina komissioina. Teollisuustyöpaikatkaan eivät ole maahan palanneet, vaan päinvastoin. Työpaikkoja katosi vuonna 2025 peräti 63 000.

Poliittisessa retoriikassa tariffien kohteena olevat ulkomaat esitetään usein häviäjinä. Trumpin lempitermi tuntuukin olevan loser. Kuitenkin taloustieteilijät ovat vuosikymmenten ajan muistuttaneet, että tullit ovat kaksiteräinen miekka. Kun teräkselle asetettiin aiemmin tulleja ja tuontirajoitteita, hinnat Yhdysvalloissa nousivat jyrkästi. Jenkeissä teräksen käyttäjä maksaakin materiaalista huomattavasti korkeampaa hintaa kuin esimerkiksi EU:ssa. Tullit eivät laskekaan paikallisesti valmistetun auton hintaa vaan nostavat sitä.

Vaikka tariffit voivat hetkellisesti suojata kotimaista tuotantoa, ne nostavat hintoja ja vähentävät kuluttajien ostovoimaa. Siksi on tärkeää tiedostaa, että ”tariffien maksaja” ei ole yksiselitteinen, mutta käytännössä Yhdysvaltojen asettamien tullien suurin maksaja löytyy usein omasta maasta: ruokakaupan kassajonosta ja teollisuushallien käytäviltä.

Trump will let you down.

Trump will make you hurt.

Kim Väisänen

Kommentit (0)
 

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan seitsemän ynnä kaksi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit