Kun raketit on vuodenvaihteessa ammuttu, seuraa aina sama taloudellinen murhenäytelmä, jossa päivitellään sitä, ettei Suomen talous lähtenyt kasvuun edellisenäkään vuotena.
Aluksi menetetystä vuodesta tuli kaksi, kahdesta neljä, ja lopulta alettiin puhumaan menetetystä vuosikymmenestä. Jos nykyisellä tasaisen vauhdin taulukolla jatketaan, kohta voidaan voivotella kahta menetettyä vuosikymmentä.
Talouspuheissa syylliset talouden alakuloon ovat samat eli Nokia, Venäjä, iPhone, finanssikriisi, pandemia, toistamiseen Venäjä, metsäteollisuus ja muut usual suspects. Kyllä me olisi kasvettu, mutta kun ne eksternaliteetit… Meno on ollut kuin huonon golfkierroksen jälkeen, jonka surkeaa tulosta selittävät kaikki muut asiat paitsi se lyöjä mailan varressa.
On ollut virkistävää lukea uusista avauksista aneemisen talouskasvun syissä. Kun valtaosa talouskasvusta syntyy kuitenkin yksityisellä sektorilla, sen osuudesta menetettyyn puoleentoista vuosikymmeneen on häveliäästi vaiettu.
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) hallituksen uusi puheenjohtaja Aaro Cantell unilukkaroi muita yrittäjiä kasvun tielle, jotta hyvinvointivaltio saadaan pysymään pystyssä. Cantellin mukaan perimmäinen ongelma on se, että suomalaiset yritykset ovat usein liian varovaisia ottamaan riskiä.
Tuotantoprosesseja viritetään viimeiseen asti, ja kuluja leikataan herkeämättä, mutta rohkeus kasvuun puuttuu. Tämä on hänen mukaansa erityisesti perheyritysten perisynti. Perheelle ennakoitava osinkovirta nyt on tärkeämpää kuin investoinnin tuoma epävarma kasvu huomenna.
Kasvun osalta Cantell ainakin tietää mistä puhuu. Hän on omistanut teknologia- ja koneenrakennusyritys Normetin 20 vuotta, ja sinä aikana yhtiö on yli kymmenkertaistanut liikevaihtonsa. Tuon saman ajan Suomi on polkenut vettä paikallaan.
Konsulttijätti McKinseyn elokuun lopun selvitys tukee Cantellin näkemystä siitä, että jotain mätää on Suomenmaalla. Suomalaisilta yrityksiltä puuttuu rohkeus investoida liiketoiminnan kasvuun. Omat suuryhtiömme investoivat surkean vähän tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä tekevät vähemmän yrityskauppoja. Lisäksi kasvua jarruttaa vanhanaikainen yrityskulttuuri. Muissa Pohjoismaissa suuryritykset tuottavat parempaa kasvua ja kannattavuutta, vaikka toimintaympäristö on hyvin samankaltainen.
McKinseyn vanhemman osakkaan Jukka Maksimaisen mukaan omistava luokka Suomessa tyytyy turhan vähään, ja kasvu jää siksi syntymättä: Kaikki lähtee osakkeenomistajista. Heidän pitäisi vaatia voimakkaampaa kasvua ja arvonnousua, mikä tietenkin heijastuisi yrityksen johdon tavoitteisiin. Kun vähän vaaditaan niin vähän myös saadaan.
Kaikki tämä kuulostaa kovin samalta kuin keskustelu suomalaisessa politiikassa. Oikealta huudetaan julkisia kuluja leikattavaksi ja vasemmalta veroja korotettavaksi, mutta ketään ei kiinnosta oikeasti kasvun luominen.
Vieläkään ei ole ymmärretty, että leikkaaminen on lahjattomien hommaa. Siihen pystyy tarvittaessa vaikka koulutettu apina. Vain lahjakkaat pystyvät luomaan uutta kasvua. Veronmaksajat ja osakkeenomistajat saisivat vaatia maata ja yrityksiä johtavalta luokalta huomattavasti nykyistä enemmän.
Vaatiminen on välittämistä, ja se tuo tuloksia, selkeyttä ja laatua.
Kim Väisänen
Kommentoi