Pistäydyin paneelikeskustelemassa Koodia Suomesta ry:n kymmenvuotisjuhlassa. Kuten lähes kaikilla suomalaisilla yhdistyksillä, koodiporukallakin on ylevät tarkoitusperät toiminnalleen. Koodia Suomesta kertoo tavoitteekseen, että se haluaa rakentaa suomalaista yhteiskuntaa ja edistää ohjelmistokehityksen arvostusta Suomessa ja ulkomailla.
Paikalla täyteen ahdetussa Bio Rexissä olivat suomalaisen tietoyhteiskunnan ja ohjelmistokehityksen rakentajat – ja kerma. Hämmästykseni oli valtava, kun käsiäänestyksessä kävi ilmi, että porukasta yli puolet ei digitaaliseen viestintään usko, vaan on puhtaasti paperisten lippulappujen varassa.
Alle puolet seminaariyleisöstä oli siirtynyt digitaalisen Suomi.fi palvelun käyttäjiksi. Valtaosalle esimerkiksi tieto äänestysoikeudesta kuntavaaleissa tulee yhä Kustin polkemana omaa tuttuun ja turvalliseen postilaatikkoon. Muistan vielä ajan, jolloin nörttipiireissä naureskeltiin paperipostille snail mailina eli etanapostina. Turhaa naureskelua, kun omalle porukalle kannetaan vielä viranomaisposti kuin suurruhtinaskunnan aikaan.
Kun teleoperaattori DNA tutki muutama vuosi sitten pohjoismaisten kuntien digivalmiuksia, lopputuloksena oli kunniakas neljäs sija. Islantia tosin ei ollut otettu mukaan vertailuun. Kymmenen huonoimman kunnan joukossa seitsemän oli suomalaisia. Mitä valtio edellä, sitä kunnat perässä.
Miksi suomalaiset pankkipalvelut ja -asiointi ovat siirtyneet lähes täysin ja ainoastaan verkkoon? Vastaus on helppo. Pankit eivät tarjoa käytännössä muita vaihtoehtoja tai niiden käyttämisestä on tehty äärimmäisen vaikeaa. Digipalvelujen laaja käyttö pakottaa myös investoimaan niihin riittävästi.
Mielenkiinnosta katsoin, miten oma lapsuuteni pankki, Outokummun Osuuspankki, tarjoaa kassapalveluja esimerkiksi laskujen maksua varten. Paikan päälle pääsee ilman ajanvarausta tiistaisin klo 9:30–12:00. Digipalvelut alkavat kiinnostaa viimeistään siinä vaiheessa, kun mitään muita ei ole tarjolla. Digiä on tarjolla esimerkiksi laskujen maksuun 168 viikkotuntia kahden ja puolen konttoritunnin sijaan.
Tanska teki jo kymmenisen vuotta sitten päätöksen, että ilman hyväksyttävää syytä paperista viestintää ei harjoiteta julkisen sektorin toimesta yrityksille tai kansalaisille. Juutit ovat laskeneet, että tämä muutos säästää vuosittain melkein 300 miljoonaa euroa.
Monelle tulee yllätyksenä, että vuoden 2026 alusta alkaen viranomaisposti toimitetaan ensisijaisesti sähköisesti Suomi.fi-viestien välityksellä kaikille digitaalisesti asioiville täysi-ikäisille. Epäilemättä tästä nousee vuodenvaihteen jälkeen samanlainen älämölö kuin taannoisesta Yle Areenan kirjautumispakosta. Väärin vaadittu – molemmilla kerroilla.
Tunnetusti mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu. Pienille erityisryhmille voidaan myöntää poikkeus paperiseen asiointiin, kaikille lopuille digipalvelut pitää työntää, vaikka väkisin, kurkusta alas.
Kun parisuhteet solmitaan ja asuntolainat nostetaan verkossa, miksi tieto äänestysoikeudesta tai uudesta verokortista pitäisi toimittaa paperisena?
Kim Väisänen
Kommentoi