”Miten voit?” Näin kuulin urani alussa muutamien taidekauppiaiden säännöllisesti heittävän edustamilleen taiteilijoille. Tämä huumori piti sisällään totuuden siemenen. Taiteilijan tuotanto myy eri tavoin taiteilijan eläessä ja taiteilijan poismenon jälkeen.
Elinaikanaan taiteilija itse vastaa siitä, miten ja missä hän taidettaan esittelee. Hän myös itse hinnoittelee teoksensa.
Taiteilijan kuoleman jälkeen valta siirtyy kokonaan taidekauppiaille, omaisille ja keräilijöille. Tuotantokaan ei enää muutu, kun ei tule uusia teoksia. Jälkimarkkinat yksistään päättävät, kiinnostaako taiteilijan tuotanto edelleen tai löydetäänkö se vielä uudelleen.
Esimerkiksi isompien pääomien taidemarkkinoilla motivoituneimmat taiteen myyjät voivat joskus manipuloida hintoja taustalla nostattamalla niitä julkisissa taidemyynneissä, kuten huutokaupoissa.
Taiteilijuus on hieno ja vaativa julkinen ammatti, jossa on eduksi se, että nimi toistuvasti mainitaan julkisuudessa.
Nuoren taiteilijan tuotantoon sijoittaminen on aina spekulatiivista, koska huippulahjakkuudet saattavat olla hyvin herkkiä elämän kolhuille tai sietämään epävarmoja tuloja uran alkuvaiheessa. Menestysmahdollisuudet ovat kovan kilpailun takana.
Sijoituskohteeksi asemansa vakiinnuttaneen taiteilijan teos
Keräilijät janoavat alati myös tuoretta taidetta. Silti sijoituskohteena turvallisempi vaihtoehto ovat jo asemansa vakiinnuttaneen taiteilijan teokset, koska häneltä arvostettua tuotantoa on jo olemassa.
Tällaisen taitelijan tuotanto voi olla hyvä valinta siitäkin huolimatta, että suosion kasvaessa taiteilijan teosten hinnat nousevat ja museot ovat jo saattaneet ostaa taiteilijan teoksen kokoelmiinsa.
Myytti nuorena kuolleen taiteilijan teosten äkillisistä hinnannousuista on peruja jälki-impressionistisilta ajoilta. Nykyään se toteutuu, jos taiteilija on ollut kuollessaan valokeilassa.
Joskus markkinoille tulee taiteilijan kuollessa liikaa hänen teoksiaan, ja töiden hinnat laskevat. Kestää muutamia vuosia, että hinnat tasoittuvat.
Taiteilijan tuotannolle olisi ihanteellista, jos museo pitäisi muistonäyttelyn tai taiteilijan elämästä kirjoitettaisiin kirja. Silloin taiteilija nousisi taas valokeilaan, mikä nostaisi hänen teostensa hintoja. On hyvä muistaa, että taidekauppiailla on merkittävä rooli jälkimarkkinoilla ja siinä, miten taiteilijan nimi pysyy esillä ja ihmisten mielessä.
TAIDESIJOITTAJAN MUISTILISTA – 10 NEUVOA
1. Taiteilijan pitää olla kuuluisa ja arvostettu, oli sitten nuori, vanha tai kuollut.
2. Tarkista, että taiteilijan teoksia löytyy museoiden kokoelmista.
3. Nuoren taiteilijan mesenaattina toimiminen on jaloa sijoittamista, vaikka ei aina niin kannattavaa. Varmemman tuoton nuoren taiteilijan teoksista voi saada, kunhan taustalla on arvostettu galleristi.
4. Tiedustele, kuka kerää kyseisen taiteilijan teoksia. Pääomasijoittajien varat saattavat kadota laskusuhdanteessa ja pudottaa samalla myös taiteen hinnat.
5. Olisi kysymyksessä on vanhempi taiteilija, olisi hyvä, jos hänen teoksiaan olisi jo myynnissä jälkimarkkinoillakin huutokaupoissa.
6. Nykytaiteilijan loppuunmyyty näyttely on paras optio hintojen nousulle.
7. Olethan tarkkana, sillä teoksia, joita voidaan pitää sijoituksina, on karkeasti ottaen vain noin 2 prosenttia kaikesta taiteesta ja klassikkotaiteilijoidenkin tuotannosta vain noin 10 prosenttia.
8. Teoksen tulisi olla taiteilijalle tyypillinen niin aiheeltaan, materiaaliltaan kuin sävyiltään. Parhaana sijoituskohteena pidetään taiteilijan sitä tuotantokautta, jolloin taiteilija tuli kuuluisaksi.
9. Sijoitusteoksen pitää karismallaan pystyä edustamaan oman aikansa taidehistoriaa.
10. Taidesijoitus on sijoittamista. Tarkista ostohinnan kohtuullisuus ja myynnin yhteydessä oikea myyntiväylä ja ajoitus.
Pauliina Laitinen
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidesijoittamisen asiantuntija
