Art deco oli uuden ajan tyyli, joka inspiroitui osin menneestä, mutta tulkitsi sitä uudella tavalla. Tyyli eli kiihkeän kaupungistumisen tempossa ja katsoi kohti tulevaa.
Kun ensimmäinen maailmansota päättyi, ihmiset kaipasivat kauneutta, rohkeutta ja toivoa.
Uuteen ajanjaksoon liittyi oleellisesti 1920-luvun flapper-tytöt lyhyiksi singlattuine hiuksineen, amerikkalaiset elokuvat ja urheilu, kaupungistuminen sekä uuden tekniikan, koneiden ja liikennevälineiden ihailu. Tuolloin myös koko elämäntapa muuttui.
Ihanteelliseen kaupunkikuvaan kuuluivat autot, lentokoneet ja pilvenpiirtäjät. Tuolloin elettiin tulevaisuudenuskon ja optimismin värittämää aikakautta, eikä voitu aavistaa, että maailma muuttuisi ja myöhemmin tätä ajanjaksoa kutsuttaisiin maailmansotien väliseksi ajaksi.
Art decon juuret juontavat jo 1900-luvun alkuun. Vuonna 1901 Ranskassa perustetun Societé des Artistes Décorateurs yhtenä tarkoituksena oli nostaa koristetaiteen asema muiden kaunotaiteiden rinnalle. Nimityksensä art deco sai vuonna 1925 Pariisissa järjestetystä Exposition Internationale des Arts Décoratifs et Industriels Modernes -näyttelystä. Näyttely piti alun perin järjestää jo vuonna 1915, mutta ensimmäinen maailmansota tuli väliin. Nimitys vakiintui tosin vasta myöhemmin.
Tuolloin alkoi myös tyylihistoriallisesti uusi ajanjakso, jota värittivät niin tyylipuhdas klassismi, art deco kuin funkkiskin. Nämä tyylit olivat eräänlainen vastareaktio historismia, käsityötaitoa ja luonnon muotokieltä korostaneelle art nouveaulle, josta olen kirjoittanut aiemmin.
Innoittajina geometria, futurismi ja Tutankhamonin hautalöytö
Art decon innoittajia olivat sekä geometriset muodot ja antiikin pelkistetty muotokieli että 1922 tehty Tutankhamonin hautalöytö ja kuvataiteen fauvistiset, kubistiset, konstruktionistiset ja futuristiset suuntaukset.
Kalliit materiaalit, kuten marmori, kiiltävät ja intensiivisen tummat väripinnat ja ylellisen oloinen ulkoasu, olivat tyylille tyypillisiä. Yhdysvalloissa Chrysler Building, Empire State Building ja Waldorf Astoria -hotelli edustavat art decoa parhaimmillaan.
Tyylisuuntaus oli kokonaisvaltainen, ja se ilmeni kansainvälisesti niin arkkitehtuurissa, kuva- ja veistotaiteessa, sisustus- ja pukusuunnittelussa, julistetaiteessa kuin korutaiteessakin.
Tiukkoja aikarajauksia art decolle on haastavaa tehdä, mutta yleistäen voi sanoa sen keskeisimmän aikakauden sijoittuneen vuosille 1918–1939, jolloin art deco esiintyi sekä itsenäisesti että klassismin ja funktionalismin rinnalla. Näiden kolmen nimityksen erotteleminen ei ole aina itsestäänselvää, sillä muutokset tapahtuivat pikkuhiljaa. Siirtymät tyylien välillä olivat asteittaisia ja osin päällekkäisiä.
Ruotsissa art decoa nimitetään termillä Swedish Grace. Siitä käytettiin myös nimityksiä Jazz Modern, Style 1925, la Mode 1925 ja Paris 25.
Suomessa art deco näkyy muistumina ja koristeaiheina rakennuksissa
Art deco-nimitystä ei terminä ole paljonkaan käytetty Suomessa, vaan se luetaan milloin klassistiseksi tai funktionaaliseksi tyylisuunnaksi. Kuitenkin useissa rakennuksissa näen selkeitä muistumia kansainvälisistä art deco -tyylin rakennuksista: tällaisia ovat esimerkiksi Eliel Saarisen rautatieasema, Jung & Jung arkkitehtitoimiston hotelli Torni ja Hilding Ekelundin ja Jarl Ekelundin Helsingin Taidehalli.
Tyyli näyttäytyi kuitenkin monesti rakennusten koristeaiheissa, rappukäytävissä, mutta myös sisustussuunnittelussa.
Kenties hienoimmat esimerkit art deco-tyylistä löytyvät J.S. Sirenin suunnittelemasta Eduskuntatalosta ja nyt jo tuhoutuneesta Birger Carlstedtin suunnittelemasta le Chat Doré -kahvilasta, joka oli sekoitus funktionalismia ja art decoa.
Suomessa art decoon yhdistettiin ajatus kansainvälisyydestä. Kansan Kuvalehdessä (13.12.1929) kuvailtiinkin le Chat Doré -kahvilan edustavan ”suurmaailman-tyyliä”. Nykyisen Pörssitalon ravintolassa, entisessä Adlonissa, tyyli on myös selvästi tunnistettavissa.
Eduskuntatalon portaikko. Kuva: Wikipedia.
Kuva ravintola Adlonista 1936 vuodelta. Taustalla Gustaf Nyholmin suunnittelema horoskooppikello. Kuva Helsingin Kaupunginmuseon kokoelmat
Esineissä ja huonekaluissa näkyy vaikutteita art decosta
Art decoa on Suomessa helpompi löytää huonekaluista, valaisimista, pienesineistä, koru- ja ylellisyysesineitä. Paitsi uniikkiesineitä, esineitä tehtiin myös massatuotantona. Yksi tyypillinen materiaali oli bakeliitti.
Tavaratalojen ylellisiltä kosmetiikkaosastoilta kuka tahansa saattoi hankkia itselleen kauniin puuteri- tai savukerasian. Koristeaiheita otettiin myös erilaisiin käsitöihin.
Bakeliitista valmistettu art deco -radio. Kuva Bukowskis
Yksityiskohta art deco -peilistä. Kuva: Bukowoskis
Keramiikassa art deco -koristeaiheet ovat helposti tunnistettavissa esimerkiksi Tyra Lundgrenin ja Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin uniikkiesineiden muotokielessä sekä sarjatuotantona tehdyissä kahvikuppien koristeissa.
Tyra Lundgren Rörstrandille valmistaman uurnan lähtöhinta oli noin 2 700–3 600 euroa. Kuva Bukowskis
Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin (1894–1973) Arabialle suunnittelemat She-Fo-sarjan mokkakupit, jotka olivat tuotannossa vuosina 1929–1964. Kuva: Bukowskis
Lasiesineissä esimerkiksi Thure Öbergin lasiesineiden ylellinen lysterilasitus tai Henry Ericssonin lasiesineiden muotokieli ovat hakeneet tyylistä inspiraatiota.
Paavo Tynellin Taidolle suunnittelemat kynttiläjalat ja Koru-taidepajan tai taidetakomo Hakkaraisen esineet ja valaisimet edustavat art decoa kauneimmillaan.
Huonekalusuunnittelussa maininnan arvoisia ovat Arttu Brummerin Helsingin yliopistolle suunnittelemat roomalaista Sella curulis -virkamiestuolia muistuttavat istuimet.
Ruotsissa Swedish Grace -nimellä kutsuttu tyyli on ollut pitkään suosittua, ja olen aistivinani kiinnostuksen viriävän myös Suomessa: mielenkiintoa ja hinnannousua art deco-tyylisille esineille on ollut jo jonkin aikaa.
Tyyli on helppo yhdistää niin klassiseen kuin moderniin sisustukseen. Se myös näyttää rohkeasti tuoreelta ja tuo tavalliseenkin kotiin ripauksen ylellisyyttä ja arjen kauneutta.
Lars Holmströmin (1894–1959) suunnittelema kattovalaisimen vasarahinta oli noin 4 500 euroa. Kuva Bukowskis
Paavo Tynellin suunnittelemien lampettien lähtöhinta oli 800–1 000 euroa. Kuva Bukowskis
Emil Cedercreutzin (1879–1949) suunnittelema peili ja konsolipöytä, jonka on valmistanut Taidetakomo Antti Hakkarainen 1930-luvulla. Lähtöhinta 1 000–1 500 euroa. Kuva Bukowskis
Paavo Tynellin (1890–1973) hopeoidusta tinasta valmistettu kynttilänjalka. Kuva Bukowskis
- Moderni eksotiikka -verkkonäyttely esittelee art deco ja orientalistisen sisustussuuntauksen variaatioita helsinkiläisissä ravintoloissa ja kahviloissa "jazz-ajalla" 1920- ja 1930-luvuilla.
- Kirsi Santalon opinnäytetyö kahvila le Chat Dorésta
Katja Weiland-Särmälä
Filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
