Suzuki Vitara piristyi ahtamalla

Uusi turboahdettu suoraruiskutuskone on elvyttänyt Suzuki Vitarasta entistä huomattavasti jouheamman ajokin.

Suzukissa on kuitenkin edelleen muutamia halvan tuntuisia ratkaisuja, vaikka S-versio on runsaasti varusteltu. Kunnon nelivetojärjestelmä on Vitaran vahvuus.

Moottorikokojen pienentyessä vapaasti hengittävillä moottoreilla alkaa olla vaikeaa selvitä nykyisessä turboahdettujen koneiden maailmassa. Suzuki on perinteisesti ollut joiltain osin vanhakantainen autonvalmistaja, mutta nyt sekin on siirtänyt Vitara-mallinsa bensaturbojen aikakauteen. Ahtamisen hyöty on tuntuva: uudella 1,4-litraisella Boosterjet-moottorilla Suzukin kompakti katumaasturi on virkistynyt selvästi.  

Turboahdettu Boosterjet-moottori reagoi hyvin kaasupolkimen käskyihin ja reagointi vielä herkistyy, kun ajotiloista valitsee Sport-moodin. Suzukin ahdettu bensakone vetää jouheasti jo 1000-2000 kierroksen välillä ja kuten suurimman vääntömomentin esiintymisestä laajalla alueella 1500-4000 kierrosta minuutissa voi päätellä, moottori mukautuu mainiosti eri ajotilanteisiin. Boosterjet-moottorissa on peräti 41 prosenttia enemmän vääntöä kuin Vitaran vapaastihengittävässä 1,6-litraisessa bensakoneessa.

Mikään raketti Vitara ei uudellakaan moottorilla ole, sen huomaa paikaltaan nopeasti lähdettäessä, mutta käytännön ajossa Boosterjet-kone tuntuu hyvin pirteältä, Sport-moodilla jopa ärhäkkäältä.

Moottorin pirteys ja nähtävästi myös Vitaran nelivetoisuus näkyy uuden version polttoaineen kulutuksessa. Koeajokulutus nousi 7,8 litraan sadalla kilometrillä, vaikka suurin osa ajosta tapahtui Auto-moodilla. Ero Vitaran normikulutusarvoihin on varsin suuri. 

Peltinen sulkeutumisääni

Kaikki koeajolla Vitaraan tutustuneet kommentoijat kiinnittivät ulkoisen yleisilmeen jälkeen ensimmäiseksi huomiota ovien sulkeutumisääneen. Aikoinaan Mercedes-Benzit ja Volvot olivat tunnettuja siitä, että niiden ovien sulkeutumisessa oli kassakaappimainen tuntu. Sittemmin yhä useamman automerkin ja -mallin ovet ovat muuttuneet hyvin vakuuttavan tuntuisiksi kansanautojen pienimpiä malleja ja halpisautoja lukuun ottamatta. 

Sen sijaan Suzukille peltisen kuuloinen ovien sulkeutumisääni on kautta vuosien ollut tyypillinen piirre ja se pätee Vitaraankin. Jämerän näköisessä Vitarassa ilmiö yllättää varsinkin Suzukeja tuntemattomat ihmiset. Joko materiaalipaksuuksien tai äänieristeen lisääminen tekisi tässä tapauksessa terää. 

Kuten ovien äänestä voi arvella, Vitara ei ole kovin meluton auto. Sen äänieristys vaikuttaa keskimääräistä ohuemmalta ja sisään kantautuvassa äänicocktailissa on peltistä kaikua. Moottoritievauhdissa korvaan erottuu erityisesti ilmavirran tavallista voimakkaampi humina ja satasen vauhdissa ajomelu on ennen kaikkea kohisevaa.

Yleisilmeeltään modernin näköinen Vitara on muutenkin kohdittain krouvin tai vanhanaikaisen tuntuinen. Esimerkiksi mittaristossa olevat kaksi pyörösäädintä, joilla käytetään ajotietokoneen ja osamatkamittareiden toimintoja, ovat kuin menneiltä vuosikymmeniltä. Ei siinä mitään pahaa, mutta ajotietokoneen käytössä säädin toimii liian epämääräisesti. 

Ryhdikkäät istuimet

Sisätiloiltaan Vitara on miellyttävän avara ja valoisa. Ohjaamo on sinänsä asiallisesti järjestetty, mutta vaikka tavaraa on runsaasti, kojetaulun ilme on samaan tapaan hieman karu kuin Toyota RAV4:ssä.

Vitaran etuistuinten istuinosat ovat ala-asennossa melko takakenossa, mutta ne suoristuvat kun istuimia nostaa korkeussuunnassa ylöspäin. Selkänoja säätyy portaittain, mikä verottaa ergonomiaa, mutta yksi kohta sopii kohtalaisen hyvin ryhdikkääseen ajoasentoon. Seuraavassa pykälässä selkänoja onkin sitten jo aika takakenossa. Ristiselän tuen säätömahdollisuutta ei ole. Onneksi istuinta ei ole lähtökohtaisesti pullistettu voimakkaasti. 

Etuistuimissa on voimakkaasti muotoillut ja aika kovat sivuttaistuet, joista varsinkin vasemmanpuoleinen painaa helposti kytkinjalan reittä. 

Vitaran takapenkki on karun tuntuinen, mutta sillä istutaan melko ryhdikkäästi ja keskimittainen mies mahtuu toisen samanmittaisen taakse, sillä vain 2,5 metrin akselivälistä huolimatta jaloille riittää tilaa. Katumaasturin luonne ei Suzukissa ole onneksi mennyt hukkaan: takana istuinkorkeutta on sen verran että jaloillekin on jonkinlaista tukea eikä niitä tarvitse päästä oikomaan samalla tavalla kuin liian matalilla istuimilla. 

Tavaratila on käytännöllisen muotoinen ja kokoinen. 375 litran tilan saa laajennettua 60/40-osissa taittuvan takapenkin kaatamalla 1120 litraan asti.  

Mukava taajama-ajossa

Vitaran ohjaus ei ole tarkka ja Auto-ajomoodilla ohjautuminen on muutenkin vähän epämääräistä, Suzuki ei kulje itsekseen suoraan vaan sitä joutuu pienillä liikkeillä ohjaamaan koko ajan. Ohjauksessa ei ole selkeää keskikohtaa ja Vitaralla on taipumusta vaellella. 

Ohjausvaste on sopiva ja vaihteensiirto toimii lonksahtelevuudestaan huolimatta kohtalaisen sujuvasti. Ensisilmäyksellä näyttää pahalta, kun peruutusvaihde on kuutosvaihteen vieressä – virheellinen vaihto tekisi karmeaa jälkeä – mutta pakki on aika selkeän salvan takana, joten virhemahdollisuutta tuskin on.

Vitara on sen verran jämäkästi jousitettu, että huonopintaisella asfaltilla pienet tärinät tuntuvat melko selvästi matkustamossa.

Vitara on parhaimmillaan taajama-ajossa. Sen puutteet, ohjauksen huono keskitys, kaikuva meluisuus, istuinten karut puolet, eivät silloin haittaa samalla tavalla kuin matka-ajossa. Sen sijaan hyvät puolet kuten pirteä moottori, hyvä näkyvyys, ryhdikäs istuma-asento, sisätilojen avaruus ja miellyttävän rento ohjausvaste hallitsevat ajokokemusta. 

Hyvä nelivetojärjestelmä

Vaikka Suzuki on lähtökohtaisesti etuvetoinen, sen nelivetojärjestelmä on ajossa huomattavasti enemmän mukana kuin autoissa, joissa takaveto kytkeytyy vasta etupyörien luistaessa. 

Turboahdetussa Vitarassa on muista Suzukeista tuttu AllGrip-nelivetojärjestelmä, jossa on neljä eri ajomoodia. Auto-asennossa auto on lähtökohtaisesti etuvetoinen ja siirtää voimaa taka-akselille tarpeen mukaan. Ohjauksen huonosta keskittämisestä ja 18,5 sentin maavarasta huolimatta Vitara tuntuu Auto-asennossakin vakaammalta kuin Suzukin SX4-malli, vaikka kova tuuli ilmenee Vitarassakin lievänä huojuntana.

Kun ajomoodeista valitsee Sport-asennon, järjestelmä parantaa Vitaran kaarreajo-ominaisuuksia jakamalla lisää voimaa takapyörille. Tämä tuntuu parempana ohjautuvuutena ja vakaampana kulkuna niin sivutuulisella moottoritieosuudella kuin mutkaisella kantatiellä. 

Snow-ajomoodi parantaa pitoa jakamalla voimaa kaikille pyörille kaasupolkimen asennon ja ohjausliikkeiden perusteella. 

Alle 60 km/t vauhdissa voimanjaon voi Lock-asennolla lukita kiinteäksi nelivedoksi etu- ja taka-akselien välille – ominaisuus, jota monissa kompakteissa katumaastureissa ei ole. Lock-asennossakin Vitara säilyttää normaalin ajettavuuden eikä muutu tönkkömuikuksi. 

Vaarallinen turvatoiminto

Suzuki Vitaran S-versiossa on monenlaista varustusta. Lisävarustelistalle on jätetty vain metalliväri ja kangasmatot, joista jälkimmäiset asennetaan vasta Suomessa.

Varustukseen kuuluvat muun muassa peruutuskamera, alamäkihidastin, mäkilähtöavustin, törmäyksenestoavustin eli hätäjarrutusjärjestelmä, joka tarvittaessa jarruttaa automaattisesti, ja adaptiivinen cruise eli mukautuva vakionopeussäädin, joka pitää matkan edellä ajavaan sen verran pitkänä, että moottoritiellä pitää siirtyä ajoissa ohituskaistalle, muuten vauhti hidastuu ohitettavaa lähestyttäessä.

Moottoritiellä Vitara yllätti, kun vakionopeussäädin sataselle säädettynä irrotin hetkeksi turvavyön saadakseni sen alla takintaskussa olevan suklaapatukan käteeni. Samalla hetkellä kun vyön lukko aukesi, Suzukista katosi veto ja vauhti alkoi hiipua. Olin varmistanut, että takanani ei tule ketään eikä minulla ollut mitään hätää, vaikka verensokeri tuntuikin kaipaavan nostamista. Mutta moni autoilija hermostuu kuullessaan taskussaan olevan kännykän soivan – vaikka ei pitäisi – ja jos 120 km/t vauhdissa ohituskaistalla tekee saman tempun ja auton vauhti putoaa dramaattisesti ennen kuin kuljettaja tajuaa, mitä on tapahtunut, kolarin vaara on olemassa.

Vastinetta rahalle: Suzuki Vitara pitää ehdottomasti koeajaa niin, että sitä tulee kokeiltua molemmilla keskeisillä ajomoodeilla, Auto- ja Sport-ajotiloissa. Myös Snow- ja Lock-tilat ovat Vitaran vahvuuksia. Moottorinsa puolesta Vitara on nyt selvästi aiempaa kilpailukykyisempi. Parhaimmalla S-varustetasolla Vitara on hyvin samanhintainen kuin samankokoisilla 1,4-litraisella bensaturboilla varustettujen nelivetoisten mallien perusvarusteiset versiot: Opel Mokka 1,4 Turbo 4x4 maksaa Drive-varusteisena 26 960 euroa, ja Škoda Yeti 1,4 TSI 150 4x4 maksaa edullisimmillaan Active-varusteisena 27 502 euroa. Heti seuraavalla varustetasolla Škodan hinta karkaa yli 30 000 euron, mutta taloudellisessa mielessä kannattaa muistaa, että Yetillä hyvä jälleenmyyntiarvo.

PLUSSAT

+ Hyvä nelivetojärjestelmä
+ Sopii hyvin taajama-ajoon
+ Mainio näkyvyys ulos

MIINUKSET

- Kaikuva sisämelu
- Ohjauksen epämääräinen keskialue
- Karut istuimet

TEKNIIKKAA

Juha Partanen