Uuden auton ostaja joutuu maksamaan 600 euroa toimitusmaksua. Se on yläraja toimituskuluille, joista ei mene autoveroa. Autojen hintoja vertailevan kannattaa huomioida, että automarkkinoinnissa toimitusmaksun ilmoittamistavat vaihtelevat.
Savonlinnassa ilmestyvässä Itä-Savo-lehdessä oli hiljattain paikallisen autoliikkeen Ajanvaunu Oy:n ilmoituksia, joissa mainostettiin uutta Škoda Octaviaa ja Fabia Combia sekä Suzuki Vitaraa. Kahdessa Škoda-ilmoituksessa hinnat alkaen ilmoitettiin niin, että ne sisälsivät 600 euron toimituskulut, mutta Suzuki-ilmoituksessa samansuuruiset toimituskulut tulivat hinnan päälle.
Autotuojien toimitusjohtajan Tero Kallion mukaan toimituskulujen huomioiminen ilmoituksissa on käyty kuluttajaviranomaisten kanssa läpi, ja heidän ohjeidensa mukaan kumpikin tapa on yhtä oikea.
”Pääasia on, että kun hinta ilmoitetaan, ilmoitetaan toimitusmaksu selvästi heti auton hinnan ilmoittamisen yhteydessä. Hinta voidaan ilmoittaa joko kokonaishintana, joka sisältää toimitusmaksun, tai erillisinä erinä. Erät on kuitenkin ilmoitettava selvästi yhdessä ja molemmat yhtä suurella kirjasimella sekä vielä lopuksi mielellään xxxxx euroa + toimitusmaksu 600 euroa = yyyyy euroa”, Kallio kertoo.
Sama maksu joka paikkakunnalla
Uusien autojen hintojen ilmaisutavat jakautuvat pääsääntöisesti niin, että maahantuojat ilmoittavat autojen hinnat ilman toimitusmaksua ja jälleenmyyjillä toimitusmaksu sisältyy kokonaishintaan.
Maahantuojien hinnastoissa toimitusmaksu usein kuitataan toteamuksella +paikkakuntakohtaiset toimituskulut, vaikka käytännössä kaikki jälleenmyyjät perivät saman 600 euron suuruisen maksun paikkakunnasta riippumatta.
Yhtenä syynä maahantuojien käytäntöön on se, että automallin alin hinta on saatu painettua juuri ja juuri jonkin tuhatluvun alle. Esimerkiksi Fiat 500X:n halvin versio maksaa 19 991 euroa ja edullisin Jaguar XE 39 990 euroa. Toimituskulujen lisääminen hintaan muuttaisi vaikutelmaa.
Alan ihmisten mukaan eteläisessä Suomessa Turussa 600 eurolla pystyy kattamaan kustannukset, joihin summa on tarkoitettu, mutta varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomen vähittäiskaupassa kulut nousevat rahdin vuoksi yli toimitusmaksun.
Kuluttaja saa maksulla palvelua
Toimitusmaksu on erillinen, koska autoverolain mukaan siitä ei tarvitse maksaa autoveroa.
Autoverolain mukaan tavanomaisia rahoituskuluja ja ajoneuvon asiakkaalle toimittamisesta aiheutuvia tavanomaisia, enintään 600 euron suuruisia kustannuksia ei lueta ajoneuvon verotusarvoon. Tätä toimituskulua ei kuitenkaan pidetä verotuksen lähtökohtana, vaan verotusarvoon kuulumattomalta toimituskululta edellytetään, että se on ajoneuvon toimittamisesta asiakkaalta peritty tosiasiallinen kustannus.
Toimituskuluja ovat muun muassa ajoneuvon kuljetus, ajoneuvon kuljetusteknisistä syistä tapahtuva jälleenkokoaminen, vahanpoisto, pesu, rekisteröinti, nesteiden vaihto ja noin 20 litran tankkaus polttoainetta.
Autoalan Keskusliiton toimitusjohtaja Pekka Rissa painottaa, että toimet, joista toimituskuluja syntyy, ovat kuluttajalle palvelua. Se, että autoliike hoitaa rekisteröinnin sekä auton rahtauksen myyntipaikkakunnalle, säästää auton ostajan monelta vaivalta.
Jälleenmyyjän katteet, hallinnolliset kulut, varusteet ja tarvikkeet, niin sanottu kenttävuokra ja tavaramaksu ajoneuvosta eivät ole toimituskuluja.
Yläraja ollut pitkään 600 euroa
Autojen toimituskulujen historia alkoi kaksitoista vuotta sitten: 4.4.2003 vahvistetulla autoverolain uudistuksella tuontihintaperusteisesta autoverosta siirryttiin henkilöautoissa yleiseen vähittäismyyntihintaan perustuvaan autoveroon. Muutokset astuivat taannehtivasti voimaan vuoden 2003 alusta lähtien. Uuden lain mukaan uusien ja käytettynä maahantuotujen henkilöautojen verotusarvo määräytyi yleisen vähittäismyyntiarvon mukaan.
Ennen autoverolain uudistusta verotus oli perustunut ns. CIF-hintoihin eli merkkimaahantuojien ostohintoihin, jotka sisälsivät niin rahdin kuin muutkin kulut.
Kun maahantuojien CIF-hintojen osuus myyntihinnoista vaihteli eri syistä hyvin paljon, myös autoveron prosentuaalisissa osuuksissa oli suuria eroja. Aiemmin valmistajan omistama maahantuoja oli saattanut järjestellä hinnoittelua tuomalla auton maahan tarkoituksellisen halvalla nettohinnalla ja maksamalla näin siitä vähemmän autoveroa, minkä jälkeen katteita ja kuluja lisäämällä hinta saatiin kohdalleen. Lainmuutoksella hinnoittelu ja autoveron osuus muuttuivat näkyväksi.
Vuonna 2003 voimaan tullut autoverolaki määritteli myös, että toimituskulut lasketaan auton verotusarvoon 600 euron ylittävältä osalta eli verottomien toimituskulujen osuudeksi määriteltiin enintään 600 euroa. Summa on siitä lähtien pysynyt koko ajan samana, vaikka autoala on aika ajoin vedonnut valtiovarainministeriöön ja lainsäätäjiin toimitusmaksun nostamiseksi.
Luovutustarkistus on tehtävä
Käytännössä autojen toimitusmaksut kuluvat rahtiin, rekisteröintiin ja polttoaineeseen sekä kuljetuksen jälkeisiin tarkistus- ja kunnostustoimiin.
”Kuljettamisen jälkeen jokaiselle autolle pitää tehdä luovutustarkistus valmistajan ohjeiden mukaan. Takuuehdot edellyttävät, että tarkistus on tehty”, Jaguarin ja Land Roverin tuotepäällikkö Pasi Pönkänen Inchcapelta kertoo.
”Osassa autoista on suojavaha, joka pitää ottaa tietyllä aineella pois, tai on poistettava kelmutus, jolla saadaan vältettyä hankausjäljet auton kulmissa tai konepellissä.”
Pönkänen muistuttaa, että auton pitää olla rahdin jälkeen täysin puhdas ja uuden auton tankissa on oltava polttoainetta.
Pönkäsen mukaan kokonaishinnan tulee näkyä jälleenmyyjien mainonnassa, mutta maahantuojan kattomainonnassa voidaan käyttää muotoa hinta + jälleenmyyjän toimituskulut.
Fiatia, Alfa Romeota ja Jeepiä edustava Arita Espoo käyttää jälleenmyyjien tapaan ilmoituksissaan kokonaishintaa.
”Kuluttajan ei tarvitse miettiä, mitä auto maksaa, kun ilmoituksessa on kokonaishinta autoveroineen ja toimituskuluineen. Kun toimitusmaksu näkyy kokonaishinnassa, asiakkaiden kanssa ei ole mitään toimituskuluihin liittyviä ongelmia”, automyyjä Juha Haapasaari toteaa.
Vaihtoautoissa vaihtelua
Käytettyjen autojen kaupassa toimitusmaksukäytäntö vaihtelee. Jotkin liikkeet eivät peri erikseen toimituskuluja, joillain liikkeillä toimitusmaksut liikkuvat 150-250 euron lukemissa.
Suomalaisessa omistuksessa olleen vaihtoauton kaupassa toimituskulujen erittelemisellä ei ole mitään verotuksellista merkitystä. Tilanne on toinen, kun käytettyjä autoja tuodaan yksityistuontina ulkomailta Suomeen myytäväksi. Tästä syystä toimituskuluilla on merkitystä myös Arita Espoon vaihtoautokaupassa. Arita Espoossa vaihtoautoista peritäänkin 150 euroa toimituskuluja.
Suurin osa toimitusmaksusta alvillista
Vaikka toimitusmaksusta ei tarvitse maksaa autoveroa, arvonlisävero on kuitenkin maksettava lähes koko summasta.
Vuosi sitten Autoalan Keskusliitto haki yhdessä yhden autoliikejäsenensä kanssa ratkaisua rekisteröinti- ja kilpimaksujen arvonlisäverojen kirjauskäytäntöön. Keskusverolautakunta antoikin 12.2.2014 ratkaisun, jonka mukaan Trafin rekisteröinti- ja kilpimaksuja ei tule sisällyttää auton myynnistä suoritettavan veron perusteeseen.
Käytännössä tämä tarkoitti autoliikkeille sitä, että loppuasiakkaalta veloitettavat Trafin rekisteröinti- ja kilpimaksut tuli veloittaa arvonlisäverottomina läpikulkuerinä. Näin rekisteröinti ja kilpimaksu saatiin erotettua muista toimituskuluista viranomaismaksuiksi, joista autoliikkeen ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa, ja toimitusmaksun arvonlisäverollinen osuus pieneni muutaman kympin verran.