Citroën C4 Cactus sopii maaseudulle

Omintakeisista autoistaan aikoinaan hyvin tunnettu Citroën on tuonut vaihteeksi markkinoille crossover-mallin, jota tekisi mieli kutsua elämäntapa-autoksi. Kekseliäillä ratkaisuilla Cactuksen hinta on saatu edulliseksi auton kokoon nähden.

Aivan hiljattain Taloustaidon +Auton koeajossa ollut uusi Renault Twingo kertoi ranskalaisten taipumuksista etsiä omaperäisiä ratkaisuja tuotteisiinsa. Automaailmassa Citroën on kautta vuosikymmenten ollut ranskalaisista autonvalmistajista kaikkein velhomaisin. Varsinkin Maigret-Sitikaksi Simenonin luoman komisariohahmon mukaan kutsutut Traction Avant -mallit CV7 ja CV11 sekä kuusisylinterinen versio CV15, rätti-Sitikka 2CV ja iso kissa ID19/DS19 myöhempine DS21- ja DS23-malleineen ovat legendaarisia klassikkoautoja ja todella innovatiivisia luomuksia.

Uusi C4 Cactus on selvä merkki siitä, että omaperäinen ajattelu ei ole hävinnyt Citroënilta. Ufomaisten ominaisuuksien sijaan Cactuksessa on keskitytty 2CV:n tapaan miettimään, miten asiat voidaan ratkaista yksinkertaisemmin, helpommin, kevyemmin ja taloudellisemmin ilman että autosta tulisi millään tavoin vanhanaikainen kuten monet halpisautot ovat. Tosin yllättävä piirre Cactuksessa on rumpujarrut sen takapyörissä takavuosien tapaan. Toisaalta painoa on säästetty muun muassa alumiinisella konepeitolla.

Palkittuja ratkaisuja

Vain muutama kuukausi ensiesittelynsä jälkeen Citroën Cactus voitti Isossa-Britanniassa crossover-mallien sarjan vuoden 2014 Next Green Car Awards -kilpailussa ja jätti taakseen muun muassa Kia Soul EV:n, Škoda Yetin ja Nissan Qashqain.

Cactuksen vahvuuksiksi kilpailussa todettiin 200 kiloa painoa säästävät rakenneratkaisut, auton kyljissä käytettävä Airbump-teknologia, pieni keskikulutus ja alhaisimmillaan vain 82 gramman CO₂-päästöt BlueHDi 100 -dieselmoottorilla. ”Cactuksen omintakeinen ulkonäkö takaa, että tulet liikenteessä huomatuksi. Autoa on myös ilo ajaa, ja se on taloudellisin malli omassa luokassaan”, kisan raati totesi.

Cactuksen on sanottu palauttavan Citroënin juurilleen myös mukavuusmielessä, mutta jousituksen pitkistä joustovaroista huolimatta uusi malli ei helli matkustajia merkille perinteisellä, kissamaisen pehmeällä kyydillä vaan suomalaisilla tienpinnoilla Cactus tuntuu pikemminkin karunpuoleiselta. Koeajoauto oli varustettu matalilla 50-sarjan renkailla, joiden matalalla ilmatilalla varmasti on osuutensa kovahkoon kyytiin – ainakin englantilaiset kollegat kehottavat välttämään niitä, Cactus on korkeammilla renkailla mukavampi.

Tilava matkustamo

Olemukseltaan Cactus on jossain määrin katumaasturimainen, mutta puolentoista metrin korkeus ja 15,5 sentin maavara kertovat, että maasturimaisuus on hyvin nimellistä. Nelivetoisena Cactusta ei ole saatavilla.

Viitisentoista senttiä yli neljän metrin kokonaispituudellaan Cactus on melkein kuusi senttiä pidempi kuin Nissan Note, mutta seitsemän senttiä lyhyempi kuin Škoda Yeti. Citroënin etu- ja takaylitykset ovat aika lyhyet. Lähes 2,6 metrin akseliväli on pari senttiä pidempi kuin Yetissä.

Cactuksen ulkonaisesti erikoisin ratkaisu on sen kyljissä, joita suojaavat laastarin näköiset ilmakennot.

Sisällä Cactuksessa on mukavasti tilaa ja näkyvyys ohjaamosta on kohtuullisen hyvä joka suuntaan.

Etuistuimilla on miellyttävän väljää, mutta voimakkaasti taakse kallistetuista istuinosista on hieman työläs nousta. Istuimet näyttävät laakeilta mutta todellisuudessa etuistuinten varsinainen istuinosa on kapea ja sivutuet tuntuvat normaalikokoisella miehellä reisissä. Muotoilu on tehty pienipakaraisille ranskalaisille. Kuljettajaistuimessa on korkeussäätö.

Takapenkki on parempi kuin monissa nykyautoissa – Cactuksen kokoluokassa se on jopa käyttökelpoisimmasta päästä, keskipaikallakin pystyy istumaan ainakin tilapäisesti.

Niukasti mittari-informaatiota

Rahaa säästävät ratkaisut näkyvät Cactuksessa monissa kohdissa. Todennäköisesti niihin kiinnittää huomiota sitä enemmän, mitä perinteisempi autonkäyttäjä autoon tutustuu. Ovet tuntuvat ja kuulostavat hieman peltisiltä, pikkuautomaisilta. Kauhukahvat puuttuvat molempien etuovien yläpuolelta.

Äänieristyksessä on jonkin verran tingitty. Ainakaan dieselversiossa moottorin ääni ei häiritse kuin tyhjäkäynnillä, mutta tiemelua kuuluu sisään varsinkin moottoritievauhdissa. Se ei ole niinkään rengasmelua kuin ajoviimaa, joka kaikuu Cactuksen rakenteissa.

Ohjauspyörää voi säätää vain korkeussuunnassa, ei sen etäisyyttä kojelautaan, jonka mittaristossa  ei ole paljoa katsottavaa. Mekaanisia mittareita Cactuksessa ei ole, kuljettajan edessä on vain nopeus-, kilometri- ja bensiininäytöt.

Kojetaulun keskellä olevasta seitsemän tuuman monitoiminäytöstä löytyy huomattavasti enemmän informaatiota, mutta kierroslukumittaria Cactuksessa ei ole eikä sitä Twingon tavoin saa puhelimen näyttöönkään. Automatisoidun ETG-vaihteiston yhteydessä kierroslukumittaria ei kaipaa, mutta varsinkin pienen bensiinimoottorin tehon ja väännön hyödyntämisessä manuaalivaihteistolla se olisi tarpeen. Myös jäähdytysveden lämpömittari puuttuu Cactuksesta. Sen sijaan vakionnopeussäädin kuuluu kaikkien versioiden vakiovarustukseen.

Robottivaihteistoa käytetään kolmesta napista ja perinteisistä automaateista poiketen siinä ei ole P-asentoa, joten pysäköitäessä kuljettaja joutuu aina käyttämään valtavankokoista ja aika epäergonomista käsijarrua. 

Tyylikästä säästeliäisyyttä

Cactuksen varustuksessa on monia erikoisia piirteitä. Tuulilasin pesuneste ei tule tuulilasin etupuolella olevista suuttimista vaan pyyhkimistä – painosäästöä 3,5 kiloa. Ajatus tuntuu hyvältä, vesi tulee sinne minne pitääkin eikä sitä mene hukkaan, mutta järjestelmä toimii hitaasti. Jos tuulilasiin roiskahtaa kuraa niin, ettei siitä näe läpi, Cactuksen pesulaitteen viive voi tuntua tuskalliselta tai vaaralliseltakin.

Matkustajan turvatyyny on sijoitettu katon etureunaan, jonka ansiosta Cactuksessa on iso hansikaslokero.

Ovissa on sisäpuolisten kahvojen sijaan remmit, jotka ranskalaiset ovat onnistuneet muotoilemaan aika tyylikkäiksi ja auton ilmeeseen sopiviksi.

Takasivuikkunoissa ei ole perinteistä nostinmekanismia vaan ikkunat aukeavat Twingon tavoin takareunastaan niin kuin kaksiovisissa autoissa oli tapana 1950-1960-luvuilla ennen läpivirtaustuuletuksen yleistymistä. Ratkaisulla on säästetty paitsi rahaa myös painoa peräti yksitoista kiloa.

Kehnolla soratiellä kotonaan

Ajettavuudeltaan Cactus on kohtalaisen leppoisa auto. Koeajoautossa olleesta dieselmoottorista huolimatta Citroën ei tuntunut keulapainoiselta. Moottoritievauhdissa sillä on hieman taipumusta vaelteluun, mikä voi johtua Cactuksen ohjausgeometriaan liian leveistä renkaista, eikä ohjaus keskitä tarkasti. Voimakas sivutuuli vielä lisää ilmiötä, mutta ei Citroën kuitenkaan maasturimaisesti keinu tuulessakaan. 17 tuuman pyörillä pientä tärinää matkustamoon välittävä jämäkkä alusta pitää auton hyvin ryhdissä.

Mutkaisella kantatiellä Cactuksen alusta on hyvin kotonaan, se ei täristä kun jousitukseen ja iskunvaimennuksen kohdistuva paine lisääntyy.

Parhaimmillaan karu Cactus on kehnolla soratiellä. Se ei ole kuopista millänsäkään ja pehmentää kaikki iskut keskimääräistä paremmin. Tässä mielessä uusi Citroën tuntuu perinteisen rätti-sitikan hengenheimolaiselta.

Robottivaihteisto usein eri mieltä

Koeajoauton 1,6-litrainen diesel antoi alkuun itsestään velton kuvan, mutta se johtui vaihteistosta, joka pyrkii mahdollisimman pieniin kulutuslukemiin. Kun Cactusta polki oikein tosissaan tai vaihteli ohjauspylvään siivistä välillä pienempää vaihdetta pesään, Citroën kulki iloisesti ja se osoittautui paljon hauskemmaksi ajaa kuin olisi odottanut.

Robottivaihteiston kanssa ainakaan allekirjoittaneen ajatukset eivät kulkeneet samaa tahtia. Vaihteisto vaihtoi usein silloin, kun sen ei olisi halunnut tai odottanut vaihtavan ja liikenteessä piti välttää tavallistakin huolellisemmin tiukkoja tilanteita, kun ei tiennyt milloin Cactuksesta veto yllättäen loppuu vaihtamisen vuoksi.

Robottivaihteisto on automaattisesti ohjattu manuaalilaatikko eikä se ole vaihdoissaan kovinkaan nopea. Parhaat nykyaikaiset automaattivaihteistot ovat aivan toista luokkaa.

Lehdistöpäällikkö Pekka Koski kertoi, että vaihteisto ohjelmoi itseään kuljettajan ajotavan mukaan, joten koeajoautossa se lienee melkoisen sekaisin, kun ratissa on mittariin tulleiden 8400 ajokilometrin aikana ehtinyt olla kymmeniä eri tavoin ajavia lehdistön edustajia.

Liekö sitten osittain vaihteiston ansiota, mutta Cactus kulutti säälimättömässä koeajossa vain tasan viisi litraa dieseliä sadalla kilometrillä, joten saituuteen taipuvainen hyvähermoinen kuljettaja voi päästä hyvin lähelle valmistajan lupaamia, hyvin alhaisia kulutuslukemia. 

Vastinetta rahalle: Citroën Cactus on sitä enemmän edukseen mitä huonommille teille mennään, joten se sopii hyvin haja-asutusalueille. Jos Cactuksen edullisuudesta johtuvat puutteet ja outoudet eivät häiritse, siinä saa paljon autoa rahalle – Cactus ei tunnu pikkuautolta. 18 000 euron lähtöhinnalle voi viitata kintaalla, koska siitä puuttuu yli tuhannen euron hintainen ilmastointi, mutta Cactus on silti halvempi kuin vaikkapa Škoda Yeti. Citroënin keveys pienentää polttoaineen kulutusta ja valmistaja uskoo sen vähentävän myös auton osien kulumista.

PLUSSAT

+ Mukava kuoppaisilla teillä
+ Takapenkki kokoon nähden
+ Pieni polttoaineenkulutus

 MIINUKSET

- Pintatärinä 17 tuuman vanteilla
- Tökkivä robottivaihteisto
- Niukka mittaristo

 TEKNIIKKAA

Juha Partanen