Renault Twingon uusi malli on kaupunkiauto nörteille

Renault Twingo on uuden mallisukupolven myötä muuttunut nelioviseksi ja takamoottoriseksi. Uusi malli poikkeaa edeltäjästään niin paljon, että Renault olisi saman tien voinut vaihtaa auton mallinimenkin.

Renault on tehnyt autoilun historiaa muun muassa tila-autojen pioneerina, ensin ylellisellä Espacella ja sitten tilankäytöllään nerokkaalla ensimmäisen sukupolven Scenicillä.

Toisen maailmansodan jälkeen Renault oli kuitenkin erityisen tunnettu pikkuautoistaan, jotka ryppypeppu-Rellusta eli 4 CV:stä lähtien olivat takavetoisia. Tosin samaan aikaan takatuuppareiden kanssa Renault alkoi vuonna 1961 valmistaa etuvetoista Tipparellua eli nelosta, joka oli monin tavoin todella ennakkoluulottomasti suunniteltu ja rättisitikan tavoin halvassa yksinkertaisuudessaan legendaarinen automalli.

1970-luvulla syntyneillä ja sitä nuoremmilla sukupolvilla ei yleensä ole vanhoja muistikuvia takamoottorisista Relluista. Toisin on 1950-lukulaisilla kuten allekirjoittaneella, jolla on lapsuusmuistoja ranskalaisen sämpylän takapenkiltä. Vanha isäni muistaa edelleenkin mainita, että hänen huonoin auto-ostoksensa oli pieni Renault Dauphine 1960-luvun alussa. Lomamatkoilla Itä-Suomen mäkisessä maastossa Dauphinen 32-hevosvoimainen 845-kuutioinen kone jaksoi vain vaivoin työntää eteenpäin kahta aikuista ja kahta pientä lasta sekä kattotelineellä olevia matkatavaroita, jotka eivät mahtuneet etupellin alla olevaan onnettoman pieneen tavaratilaan. Dauphinen suuntavakavuuskin oli surkea, mutta jotkut rämäpäät ajoivat sen Gordini-versiolla jopa rallia.

Myöhemmin 1960-luvun jälkipuolella ja 1970-luvun alussa takamoottoriset Renault 8 Gordini ja urheiluautomalli Alpine A110 olivat kovia kisavehkeitä – Alpinella voitettiin Monte Carlo -rallikin.

Ajotietokone puhelimessa

Vuonna 1992 esitelty Renault´n ensimmäisen sukupolven Twingo oli persoonallinen auto. Pientä etuvetoista mallia valmistettiin peräti viisitoista vuotta. Seuraava Twingo oli sitten sitäkin tylsemmän näköinen.

Nyt velhot tuntuvat päässeen taas temmeltämään Renault´lla ja lopputulos on originelli paluu historiaan: neliovinen, takamoottorinen pikkuauto. Nykymuodin mukaisesti se on varustettu kolmisylinterisellä moottorilla ja moderneilla rakenneratkaisuilla. Twingon uuden sukupolven linjat muotoilijat tuntuvat hakeneen leikkikamarin lelulaatikosta. Pohjalevyn uusi Twingo jakaa tulossa olevan Smart Forfourin kanssa.

Varustepuolella uuden Twingon varustuksessa on nörttisukupolven keksintöjä kuten kierroslukumittari, jonka saa Renault`n sovelluksella näkymään kojelaudan telineeseen kytketyn älypuhelimen näytössä – auton oma mittaristo ei varveja näytä. Puhelimen näyttöön saa myös ajotietokoneen tietoja ja muun muassa Rellun appsiin kuuluvan navigaattorin. Järjestelmä pelittää parhaiten Android-käyttöjärjestelmällä. iPhonellakin se toimi, mutta Nokian tai Microsoftin puhelimilla ei.

Toisaalta Twingosta löytyy todella vanhanaikaisia ratkaisuja, kuten taittuvan jalanvarren avulla takareunastaan avautuvat takasivuikkunat. Vastaavia näki 1960-luvulla kaksiovisissa autoissa kuten Volvo 544:ssä, jollaisen isäni osti saatuaan Dauphinesta tarpeekseen.

Etupeitto liukuu raolleen

Vaikka uudessa Twingossa moottori on takana, myös tavaratila on siellä, sillä etupeiton – ei voi puhua konepellistä, kun alla ei ole konetta eikä peitto ole peltiä – alla on vain muutamia säiliöitä ja akku. Etupeitto on Noryl-muovia, joka suojaa jalankulkijoita törmäystilanteissa. Tuulilasin pesulaitteen ja jäähdytysveden paisuntasäiliön vuoksi etupeittoa joutuu availemaan yllättävän monimutkaisen mekanismin kautta. Ensin pitää etusäleiköstä kaivaa kaksi vipua esiin, sitten niillä nykäistään peitto raolleen ja sen jälkeen liu´utetaan sitä auki, niin että heti tuulilasin etupuolella olevat huoltokohteet tulevat näkyville.

Kun siirtyy auton peräpuolelle ja avaa takaluukun, näkyviin tulee 219 litran tavaratila. Moottori on sen pohjan alla. Sillä on kuudella isolla ruuvilla suljettu kansi peittonaan.

Pienessä autossa on säästetty tilaa pienellä bensatankilla, polttoainetta mahtuu mukaan vain 35 litraa.

Kytkinjalalla ahdasta

Olen aikoinaan ajanut perinteisellä Twingolla ristiin rastiin Ranskan Rivieraa ja sen yläpuolella olevaa vuoristoa.  Kanarian saarilla olen ajanut Twingon kangaskattoisella versiolla yhdessä päivässä pääsaaren ympäri. Vaikuttaa siltä, että uudella mallilla samat kilometrit tuntuisivat raskaammilta kuin vanhalla etuvetoisella Twingolla.

Sisältä uusi Twingo tuottaa ainakin kookkaalle kuljettajalle pettymyksen. Vanha Twingo oli kokoisekseen avaran tuntuinen auto kuljettajan työtiloissa – uusi malli vaikuttaa ahtaammalta. Suurin miinus varsinkin pitkiä ajomatkoja ajatellen on se, että todella lyhyen keulan vuoksi etupyörien pyöräkotelot työntyvät jalkatilaan. Kuljettaja joutuu pitämään kytkinjalkaa koukussa aina kun ei paina poljinta. Positiivista on sentään se, että vasemmalle jalalle on kohtalaisen hyvä tuki pyöräkotelon takareunassa.

Twin´Go-pakettiin kuuluvalla kuljettajan istuimen korkeussäädöllä varustetun Twingon ratin äärestä löytää kohtalaisen hyvän ajoasennon. Monien nykyisten pikkuautojen tapaan ohjaamossa on tilaa korkeussuunnassa. Pystyssä istuma-asennossa pienehkökin istuin menettelee. Pidemmän päälle istuimen kuperaksi pullistettu selkänoja alkoi tökkiä parillakin kuljettajalla, notkoselkäisellä kipeytyi selkä. Suorempiselkäinen valitti, että selkänojan kuperan alaosan vuoksi ylempänä lapaluilla ei ole tukea, vaan tuntuu kuin istuisi matalaselkänojaisella jakkaralla. Kun istuimissa ei ole ristiselän tuen säätöä, niiden selkänojat pitäisi muotoilla maltillisemmin. Istuinlämmittimien puuttuminen vakiovarusteista on Suomen oloissa miinus.

Hallintalaitteiden puolesta Twingo on vaivaton ajaa. Kytkinpoljin on hyvin kevyt ja viisivaihteisen laatikon vaihteensiirtokin toimii kevyesti. Peruutusvaihteen salpa on turhankin huomaamaton.

Takapenkillä epämukavaa

Uusi Twingo on kymmenen senttiä lyhyempi kuin edeltäjänsä, mutta 16,5 senttiä pidempi kuin ensimmäisen sukupolven malli. Uuden Twingon akseliväli on kasvanut alkuperäisen Twingon 2345 millistä 2490 millimetriin. Valmistaja väittää matkustamon olevan 33 senttiä aiempaa pidempi, mutta takapenkki sopii silti lähinnä lapsille. Jalkatilaa ei riitä keskikokoisen mieskuljettajan takana aikuisille kuin tilapäiskuljetuksiin. Hyvin pienen kuljettajan taakse mahtuvat aikuisenkin jalat, mutta matala istuinkorkeus yhdessä hyvin pystyn ja kuperan selkänojan kanssa tekee takana matkustamisesta pitemmän päälle painajaismaista.

Takaistuinten selkänojat saa säädettyä aivan pystyyn, jolloin taakse mahtuu vähän paremmin tavaraa. Istuinmukavuus tietysti kärsii selvästi, mutta kaupungissa varsinkin nuori ihminen jaksaa istua muutaman korttelin matkan seivästä leikkien.

Twingosta saa varsin näppärän tavarankuljettimen, jos kaataa molempien takaistuinten selkänojien lisäksi apukuskin etuistuimen selkänojan: silloin kyytiin mahtuu jopa 2,3 metriä pitkiä tavaroita.

Tilaa tavaroille on Twingossa jopa 980 litraa.

Pieni kääntösäde

Kuten voi arvata, takamoottorinen Twingo on voimakkaassa sivutuulessa rauhaton ajettava. Auton pitämiseen omalla kaistalla väsyy puolessa tunnissa. Tyvenessä ajo Twingolla luonnistuu moottoritielläkin, se kulkee kevyesti 120 km/t. Pitkän matkan taittaminen Renault´lla on rasittavaa. Valtatienopeuksissa Twingon ohjaus on jähmeä ja ohjaustunto heikko, renkaiden ja tienpinnan väliset tapahtumat eivät välity kuljettajalle.

Reippaassa vauhdissa kiharaisella kantatiellä Renault´n kuorista paljastuu toisenlainen Twingo. Auton kaarreominaisuudet ovat paremmat kuin ensituntumalta luulisi. Ranskalaiset ja italialaiset ovat perinteisesti tehneet pikkuautonsa myös vuoristoteiden serpentiineihin sopiviksi eikä Twingo ole poikkeus. Ainakin kuivalla asfaltilla pikku-Renault taittuu mutkiin luontevasti. Kuoppaisella soratielläkin Twingo on kotonaan ja sen alusta toimii hyvin.

Kaupunkiajossa Twingon ohjaus on kevyt ja auto on eloisa ajettava. Pikkuinen Renault on näppärä pyöriteltävä ahtaissa paikoissa: pienten ulkomittojen ja 45 asteen kulmaan kääntyvien etupyörien ansiosta uuden Twingon kääntösäde on vain 4,3 metriä ja kääntöympyrä 8,6 metriä. Pikku-Renault löytäneekin käyttäjiä niin Pariisista kuin vanhojen ranskalaisten pikkukaupunkien kujilta.

Kolmipyttyinen tärisyttää

Twingon kolmisylinterisessä moottorissa on nykymittapuun mukaan vaatimattomasti vääntöä ja kone edellyttää kierrosten käyttöä. Kierroslukumittari olisi Twingossa tarpeen ilman puhelintakin.

Moottorin pörinä kuuluu autoon sisään, mutta sen verran vaimennettuna, että se ei häiritse vaan tavallaan kuuluu Twingon tapaisen ajokin luonteeseen. Tyhjäkäynnillä kolmipyttyisen koneen värinän tuntee istuinten tärisemisenä. Satasen vauhdissa Twingossa saa kuunnella tuulen huminaa ja ajoittain matkustamoon kantautui matalaa jurinaa.

Vaihteiston välitykset ovat sen verran pitkät, että viitosvaihde ei vedä kaupunkiajossa. Twingo kulutti koeajossa 5,9 litraa sadalla kilometrillä.

Twingosta tehdään myös 90-hevosvoimaista turboversiota, mutta se ei ole Suomen tuontiohjelmassa.

Yksi versio, paljon paketteja

Suomeen Twingoa tuodaan vain yhdellä moottorilla ja yhdellä varusteluvaihtoehdolla. Vakiovarusteiden täydennykseksi Twingoon saa veroineen 352,79 eurolla Twin´Go-varustepaketin, joka sisältää peruutustutkan, etuistuinten lämmittimet, sähkötoimiset ja lämmitetyt taustapeilit, isofix-kiinnikkeen apukuskin istuimeen, kuljettajanistuimen korkeussäädön ja kannellisen hansikaslokeron. 

Vakionopeussäätimen ja kaistavahdin sisältävä paketti maksaa saman verran kuin Twin´Go eli 352 euroa.

Perushinnalla saa ainoastaan valkoisen Twingon, muista väreistä joutuu maksamaan lisähintaa 235-588 euroa. Twingoon saa myös yksilöintipaketteja, joissa on vanteita ja koristekapseleita, koristelistoja, ulkopeilien kuoria ja teippauksia.

Twingosta saa hauskan kesäauton maksamalla 1763 euroa sähkötoimisesta panoraama-haitarikatosta.

Vastinetta rahalle:

Renault Twingo on hieman useimpia takaovilla varustettuja kilpailijoitaan edullisempi. Lähinnä sitä on Seat Mii, joka maksaa 75-hevosvoimaisella koneella vain satasen verran Twingoa enemmän eli 13 292 euroa. Miin sisarmallit Škoda Citigo ja Volkswagen Up! maksavat 75-hevosvoimaisina 14 300-15 100 euroa. Volkswagen-konsernin pikkuautot ovat pitkillä etäisyyksillä mukavampia ajaa kuin Twingo. Hyvin varusteltu mutta meluisa Hyndai i10 maksaa 13 990 ja Toyota Aygo 14 124 euroa. Jos päätyy Renault´n ostamiseen Twin´Go-varustepaketti kannattaa valita Twingoon kuljettajan istuimen korkeudensäädön ja istuinlämmittimien vuoksi.

PLUSSAT

+ Kevyt ja eloisa kaupunkiajossa

+ Ajettavuus pikkuteillä

+ Näppäryys ahtaissa paikoissa

MIINUKSET

- Vähän tilaa kytkinjalalle

- Kuperat selkänojat, vähän takajalkatilaa

- Heikko suuntavakavuus tuulessa 

TEKNIIKKAA

Juha Partanen