DS 7 Crossbackissä on turhaa kikkailua – timanttikuviot hallitsevat ilmettä

Premium-autojen menekin ennustetaan kasvavan kansanautoja nopeammin, ja autonvalmistajat ovat ryhtyneet luomaan uusia merkkejä jaolle päästäkseen. Citroën on nyt esitellyt ensimmäisen alusta alkaen DS:ksi suunnitellun mallin, tähänastiset ovat olleet uudelleen nimettyjä Sitikoita.

DS on vain yksi emomerkistä irrotetuista uusista brändeistä, samaa on tehnyt moni muukin. Viimeksi Seat ilmoitti irrottavansa Cupran omaksi merkikseen. Uuden automerkin lanseeraaminen ei kuitenkaan ole helppoa, esimerkiksi Abarthin eroaminen Fiatista tapahtui vuonna 2012 mutta uuden merkin tuonti Suomeen loppui jo 2014.

DS:llä on poikkeuksellisen hienot perinteet kannettavanaan. Vuonna 1955 Pariisin autonäyttelyssä esitelty Citroën DS oli aikanaan vallankumouksellinen auto – se oli niin muotoilultaan kuin innovatiivisilta ratkaisuiltaan melkoinen loikka tulevaisuuteen ja toisin kuin monista muista hyvin radikaaleista autoista siitä tuli myös huikea myyntimenestys, josta tehtiin 80 000 tilausta jo autonäyttelyn kymmenen päivän aikana.

DS säilyi tuotannossa vuoteen 1973 asti, ja elinkaarensa aikana se sai muun muassa pyörien mukaan kääntyvät valot vuonna 1967 ja polttoaineensuihkutuksen 1970. Mallinimen numerot muuttuivat moottorin kasvun myötä DS 19:stä DS 21:een ja lopulta DS 23:een. DS 19 Citroënia myytiin myös köyhempänä ID19-versiona, jossa siinäkin oli kaasunestejousitus mutta perinteinen ohjaus, kytkin ja vaihteisto DS:n hydraulisten järjestelmien sijaan.

Ikoninen DS on saanut eri maissa monia sitä kuvaavia lempinimiä kuten Déesse Ranskassa ja Goddess Englannissa, jotka molemmat tarkoittavat jumalatarta. Konnaa merkitsevä Padda, joka viittaa auton kilpikonnamaiseen pyöreyteen, vakiintui DS:n kutsumanimeksi Ruotsissa ja Iso Kissa Suomessa. 

Tuttua tekniikkaa

Vanhaa DS:ää edeltäneen Traction Avantin ja DS:ää seuranneiden CX:n, XM:n ja C6:n huippumallien perinne päättyi vuonna 2012, mutta Citroën on nyt muutaman vuoden ajan pyrkinyt rakentamaan uutta premium-brändiä DS:n perinnettä hyödyntäen.

Alkuperäisestä, äärimmäisen sulavan näköisestä DS:stä poiketen uudet DS-autot ovat kuitenkin olleet crossover-tyyppisiä katumaastureita, ja vastikään Suomeen tullut DS 7 Crossback näyttää 19-tuumaisillakin pyörillä varustettuna aika raskassoutuiselta.

Jumalattaren sulavuuden sijaan DS-brändi pyritäänkin rakentamaan ylellisen varustelun ympärille, mikä ei ole kovin helppo tehtävä, kun moniin Opelin ja Škodan tapaisiin kansanautoihinkin saa hyvin monipuolisen ja jopa luksushenkisen varustelun.

DS 7 Crossback rakentuu PSA:n muissa malleissa käytetylle perustekniikalle. DS käyttää samaa EMP2-pohjalevyä kuin Peugeot 3008 ja 5008 sekä Opel Grandland X ja voimalinjana on Peugeot´n, Citroënin ja Opelin malleista tuttuja moottoreita ja vaihteistoja, joten uuden merkin omaleimaisuus ei ulotu kovinkaan pitkälle. Leimallisinta DS:ssä onkin timanttimuodoksi nimettyjen salmiakin tapaisten kuvioiden käyttö auton koristelussa.

DS 7 Crossbackin voimanlähteeksi on tarjolla kolme vaihtoehtoa, 180- ja 225-hevosvoimaiset PureTech-bensiinikäyttöiset moottorit ja 180-hevosvoimainen BlueHdi-diesel. Kaikkien kolmen seurana on aina automaattivaihteisto.

Kuten suoritusarvoista voi päätellä, DS liikkuu 225 hevosvoiman koneella vaivattomasti ja tarvittaessa ripeästikin, mutta urheilullisen nopealta autolta Crossback-seiska ei tunnu eikä moottorin äänimaailma kuulosta mitenkään innostavalta. 

Muotoilun ehdoilla

DS 7 Crossbackin ohjaamo on modernin näköinen mutta ei kovinkaan käytännöllinen. Citroënilla on kautta historian ollut originelleja mittaristoja, joiden luettavuus on ollut sitä sun tätä,ja huono se on DS:ssäkin.

Vaihteensiirrin on sekä epäergonominen että jäykähkö liikkumaan. Keskikonsolissa näyttäisi olevan monenlaisia katkaisimia mutta tosiasiassa siinä on vain ikkunannostimien ja lukkojen painikkeet, jotka yleensä ovat kätevästi kuljettajan ovessa, sekä sähköinen käsijarru ja ajotilan valintakytkin.

Muut toiminnot pitää hakea valikoista – onneksi niiden hakua nopeuttaa kosketusnäytön alle sijoitettu rivistö kosketuspainikkeita, jotka saisivat kyllä olla herkempiä. Virtakytkin on kellon kanssa keskusnäytön yläpuolella aika kaukana kuljettajasta.

Etuistuimet ovat kohtalaisen mukavat ylimmän Grand Chic -varustetason sähkösäädöillä varustetussa DS 7 Crossbackissä. Sen sijaan takana lattia on korkealla, minkä vuoksi istuinkorkeus on matala. Takapenkin selkänoja on epämukava ja vaikka keskikonsoli tulee varsin vähän jalkojen tielle, keskipaikka on nykytyyliin kovuudessaan lähes käyttökelvoton. 

Jalkatilaa on takamatkustajille aika niukasti silloin kun edessä istuu 180-senttisen kuljettaja. Jos etuistuimet ovat ala-asennossa, takapenkkiläisten patiinit eivät mahdu niiden istuinosan alle, mikä vielä rajoittaa jalkatilaa.

DS:n 555 litran tavaratila näyttää pieneltä mutta tosiasiassa ison matkalaukun viereen mahtuu vielä lentolaukku. Pohjalevyn alla on vain hieman lisää tilaa, sillä varsinainen lattia on korkealla. Sen alla on tilaa tilapäiselle varapyörälle, joka on lisävaruste hintaan 200 euroa + vero-osuus. 

Tavanomainen mukavuus

Taajama-ajossa DS on kohtalaisen helppo pyöriteltävä, sillä ohjausvaste on sekä miellyttävän kevyt että sopivan pehmeä ja voimalinja toimii hyvin, mutta huonon näkyvyyden vuoksi auto tuntuu kokoaan isommalta ajokilta, joka ahtaissa paikoissa vaatii tarkkaa arviointia.

Vauhdin kasvaessa ohjauksen palautus muuttuu tempoilevaksi ja maantieajossa DS:n ohjaus jäykistyy niin, että varsinkaan liukkailla keleillä kuljettajalla ei ole minkäänlaista luontevaa tunnetta tiehen. Tuntuman puutetta vielä korostaa se, että DS ei ole yhtä suuntavakaa kuin luokan parhaat autot.

Nopeassa kaarreajossa DS on raskassoutuisen oloinen. Sport-moodi tiukentaa alustaa mutta heikentää selvästi matkustusmukavuutta tekemällä DS:n kulusta töpöttelevää.

Citroën on hylännyt vanhan DS:n aikoinaan tunnetuksi tekemän kaasunestejousituksen ja pyrkii nyt briljeeraamaan Active Scan -järjestelmällä, joka S-sarjan Mercedes-Benzin tapaan kuvaa edellä olevaa tietä ja pyrkii sopeuttamaan jousituksen toimintaa sen haasteisiin.

Lopputulos on kohtalaisen hyvä mutta ei samalla tavalla säväyttävä kuin kaasunestejousitus oli parhaimmillaan. Parhaimmillaan Xantian Activa-versiossa, jossa aktiivijousitus esti kallistumisen kaarteissa, se oli suorastaan nerokkaasti toteutettu.

DS:n jousituksen toiminnassa on hetkittäin havaittavissa samantapaista vellovuutta kuin kaasunestejousitetussa Citroën C5:ssä mutta pääsääntöisesti DS tuntuu Active Scan -järjestelmästä huolimatta aivan tavalliselta autolta. Isot töyssyt jousitus nielee hyvin, mutta ainakin koeajoautossa olleilla 19-tuumaisilla pyörillä karkean tienpinnan aiheuttama tärinä tuntuu DS:ssä selvästi. Teräsjousilla ei pääse kaasunestejousituksen pehmeyteen eikä ilmajousia ole DS:ään tarjolla. 

Varustelu maksaa

Premium-brändi tuntuu DS:ssä aika päälle liimatulta asialta. Toisin kuin vanhassa Déessessä ja monissa muissa Citroënin malleissa DS 7 Crossbackissä ei ole yhtään uutta teknistä innovaatiota vaan sen markkinoinnissa koetetaan ylpeillä varusteilla, joita on muillakin merkeillä.

DS 7:n jääkuutiomaisten LED-ajovalojen pyörähtäminen ja kellon kääntyminen esiin ja piiloon ovat turhia toimintoja, jotka vain lisäävät rikkoutuvien kohtien riskiä. Ulkopeilien valoista maahan heijastuva DS:n logokaan ei näytä kovin kummoiselta – Ford Mustangin sivupeileistä piirtyvä hevosen kuva on toista luokkaa.

DS:n ostaja joutuu maksamaan monista varusteista lisähintaa. Esimerkiksi pimeällä jalankulkijoista varoittava Night Vision -infrapunajärjestelmä on käytännössä hyvin toimiva, mutta yhdessä 360 asteen pysäköintikameroiden kanssa se nosti koeajoauton hintaa 1 600 eurolla ja verot päälle.

Ilmastoinnin puhallin puhallinnopeuden ja lämpötilan säädöillä takapenkkiläisille maksaa 400 euroa, aktiivinen vakionopeussäädin stop-toiminnolla ja ajolinja-avustimella 1 500 euroa, avaimeton lukitus ja sähkötoiminen takaluukku jalanpyyhkäisytoiminnolla 650 euroa, kolmen ajotila- ja kahden valaistustunnelmavaihtoehdon sekä Air Quality -järjestelmän sisältävä Sensorial Drive 400 euroa ja Focal-audiojärjestelmä 14 kaiuttimella ja subwooferilla 1 200 euroa. Kaikkiin näihin hintoihin tulee vielä vero-osuus päälle.

Jos DS:n varustaa vain So Chic -varustukseen saatavalla verollisena vähintään lähes 5 300 euron hintaisella alcantara-verhoilulla, se tuo matkustamoon 1980–90-luvuilla samalla kankaalla varustetusta Lancia Themasta tuttua eksklusiivista tunnetta. 1 850 eurosta ylöspäin verollisena maksava Or Byzantin -helmiäisulkovärikin erottaa DS:n arkisista kulkupeleistä, mutta vähemmän rohkeilla materiaali- ja värivalinnoilla seiska hukkuu massaan – pelkillä logoilla autosta ei tule premiumia, vaikka toteutus olisikin laadukasta, tekeväthän massatuotantomerkitkin kuten Škoda ja Kia laadukkaita autoja.

Vastinetta rahalle: Etuvetoisen koeajoauton yli 72 000 euron hinnalle on DS:stä vaikea löytää kunnon vastinetta, kun samalla rahalla saa nelivetoisia katumaastureita kuten Volvon loistavan XC60 T8 -hybridiversion, tylsän mutta käytettävyydeltään joka suhteessa erinomaisen Audi Q5 Quattron, 280-hevosvoimaisen Alfa Romeo Stelvion tai vaikka käytetyn Porsche Macanin monista muista kovista kilpailijoista puhumattakaan.

DS 7 Crossbackin saa selvästi halvemmallakin, sillä malliston hinnat lähtevät hieman alle 44 000 eurosta. Mutta jos kojelaudasta puuttuu Grand Chic -varusteluun kuuluva hauskan näköinen nelikulmainen kello, DS:n ohjaamo on heti selvästi vähemmän chic. Retrokellohan kuului jo muutaman vuoden takaisen Citroën DS5:n varustukseen.

DS 7 Crossbackin alemmissa varustetasoissa jää myös ilman monia muita varusteita kuten LED-ajovaloja, peruutuskameraa, kuljettajan istuimen sähkösäätöjä, laminoituja sivulaseja, sivuturvatyynyjä ja älypuhelimen langatonta latausjärjestelmää, jolloin DS:stä tulee varsin arkinen auto. Vuonna 2019 esiteltävä 300-hevosvoimainen ja 50 kilometriä sähköllä kulkeva E-Tense 4x4 -lataushybridiversio saattaa tuoda DS 7 Crossbackin lähemmäksi Volvon tapaisia kilpailijoita, mutta sen kilpailukyky riippuu uutuuden hinnoittelusta. 

PLUSSAT

+ Night Vision mutta lisähintaan
+ Jouhea voimalinja
+ Valinnainen alcantara-verhoilu

MIINUKSET

- Epäkäytännöllisiä hallintalaitteita 
- Epämukava takapenkki 
- Hyvin varusteltuna kallis

TEKNIIKKAA

Juha Partanen