Sähköt poikki? Ei haittaa, jos pöytälaatikossa on ladattu varavirtalähde. Valitse virtamötikkä tarpeesi mukaan.
Mitä jos sähköt katkeaisivat muutamaksi päiväksi, kun puhelimessasi on virtaa vain muutama prosentti? Varavirtalähde pelastaa tilanteen. Se kuuluukin pitkän sähkökatkon virallisiin varautumissuosituksiin.
Varavirrasta on toki iloa myös reissuilla sähköverkon ulottumattomissa.
Varavirtamötikkä pitää kännykät ja muutkin vempeleet hengissä ilman verkkovirtaa – kunhan sitä on vain säännöllisesti ladattu.
Ostoslistalla varavirtalähde: 6 vinkkiä ostoksille
1. Kapasiteetti: Älä harkitse alle 10 000 mAh laitetta. Hätävaraksi 20 000 mAh on parempi. Miksei vieläkin suurempi – tai sitten useampi 20 000 mAh mötikkä, mikä on myös liikuteltavampi ja todennäköisesti halvempi ratkaisu kuin yksi järeämpi virtapankki.
2. Teho (W): Puhelimelle riittää 10–20 wattia. Läppärille tarvitaan usein 30–65 W ja USB PD -tuki.
3. Porttimäärä: Edullisimmissa malleissa voi olla vain yksi latausportti. Riittääkö se?
4. Sisään- ja ulostuloteho: Tarkista molemmat. Pikalataava varavirta ei välttämättä lataudu nopeasti.
5. Aurinkopaneelit: Sisäänrakennetut paneelit lataavat erittäin hitaasti. Jos aurinkovoima kiehtoo, erillinen suurempi paneeli on käytännöllisempi ratkaisu.
6. Turvallisuus: Tulipalon riski on pienempi CE-merkityissä tunnettujen valmistajien laitteissa.
Isompi varavirtalähde on riittoisampi
Mukana kulkevat virtamötikät ovat käytännössä akkuja, jotka antavat virtaa yhdestä tai useammasta USB- tai muunlaisesta latausportista.
Mitä isokokoisempi varavirtalähde, sitä enemmän energiaa se varastoi. Kapasiteetti ilmoitetaan yleensä milliampeeritunteina (mAh).
Älypuhelimen akun kapasiteetti on yleensä noin 5 000 mAh. Köykäisimmät varavirrat ovat jopa tätä pienempiä, joten niistä ei ole kriisissä juuri iloa.
Jos puhelimella aikoo pärjätä kolme päivää ilman verkkovirtaa, ei kannata katsella 10 000 mAh:ta pienempiä mötiköitä. Sellaisella lataisi normipuhelimen teoriassa kahdesti, mutta käytännössä ei ihan. Varavirta kun ei koskaan siirry kokonaisuudessaan ladattavaan laitteeseen. Osa energiasta hukkuu matkalla hävikkiin.
Kymmenentuhannen mAh:n varavirta on noin puhelimen kokoinen mutta paksumpi. Hinnat alkavat jopa noin 15 eurosta. Silloin tarjolla on yleensä vain yksi latausportti, kun taas 20–30 euron hintaluokassa on tyypillisesti tarjolla ainakin kaksi latausporttia ja jopa pikalatausta.
Kaikki lisäominaisuudet, kuten suurempi kapasiteetti, teho tai porttimäärä, kasvattavat tietysti varavirtalähteen hintaa.
Toinen yleinen kokoluokka on 20 000 mAh. Sillä latailee reteämmin. Roudaamiseen tarvitaan jo reppu tai käsilaukku. Kodin hätävaraksi se on toki vielä järkevissä mitoissa. Kapasiteetti on yleensä suhteellisesti edullisinta tässä kokoluokassa. Hinnat alkavat noin 20 eurosta.
Tabletin pidempiaikaiselle käytölle 20 000 mAh:n varavirta on käytännössä vähimmäisvaatimus. Tableteissa kun on lähtökohtaisesti suuremmat akut kuin puhelimissa.
Läppäri vaatii virtapankilta enemmän
Kannettavan tietokoneen pitäminen iskussa edellyttää järeämpää varavirtalähdettä. Pelkkä suuri kapasiteetti ei riitä. Useimmiten tarvitaan myös suurta lataustehoa.
Useimmat uudet läppärit edellyttävät USB PD (Power Delivery) -pikalatausta. Vaikka edullisessa varavirtalähteessä olisi läppärille sopiva USB-C-portti, se ei välttämättä tue PD-latausta. Lataus ei onnistu silloin lainkaan tai onnistuu korkeintaan hyvin hitaasti.
Käytännössä läppärille kannattaa siis hankkia USB PD -kykyinen, mahdollisimman suuriakkuinen virtamötikkä. Varavirtojen markkinointiteksteissä ja spekseissä yleensä mainitaan, jos PD tai muu vauhtilataus on tarjolla.
Mopoimmat varavirrat tukevat käytännössä korkeintaan viiden voltin (V) ja kahden ampeerin (A) eli 10 watin virtaa. Useimmat PD-virtapankit tarjoavat ainakin 18 wattia.
Osa läppäreistä ottaa virtansa pyöreäpäisestä tynnyriliittimestä. Ne ovat varavirran kannalta hankalia. Liittimien koot, jännitteet ja napaisuudet vaihtelevat. Laitteiden väliin tarvitaan juuri oikeanlainen adapteri, tai ladattava laite voi rikkoutua.
Pikalataus on ystävä
Pikalatausta tukeva, tehokas varavirtalähde on kätevä, vaikka ladattava laite ei hirmutehoja vaatisikaan. Se lataa joka tapauksessa nopeammin, kunhan laitteet vain tukevat samaa standardia. Ennen varavirtaostoksille lähtöä selvitä siis, mitä latausstandardeja – ja niiden versioita – laitteesi käyttävät.
Tehon merkitys korostuu myös, kun useampaa laitetta ladataan samaan aikaan. Perusmötikän 10 watin jakaminen vaikkapa kolmelle ladattavalle laitteelle on jo todella pitkäveteistä toimintaa.
Yleisimmät pikalatauksen standardit ovat jo mainittu USB PD sekä QC (Quick Charge). QC on versiosta 4 alkaen USB PD -yhteensopiva. Virtamötikät tukevat harvemmin valmistajakohtaisia pikalatauksia.
Huomaa, että otto- ja antovirran tehot voivat olla erilaisia. Varavirta saattaa latautua hitaasti, vaikka se lataisi laitteita nopeasti. Tutki siis mötikän sisään- ja ulostulovirran speksejä.
Läpilataus on kätevä ominaisuus. Se mahdollistaa laitteiden lataamisen, vaikka varavirta itse olisi samanaikaisesti latingissa. Ominaisuus ei ole itsestäänselvyys etenkään halvimmissa mötiköissä.
Pieni paneeli lataa hitaasti
Joissain varavirtalähteissä on sisäänrakennettu aurinkopaneeli, jolla virtapankkia voi ladata ilman verkkovirtaa. Periaatteessa.
”Näissä laitteissa paneelin koko ja teho on rajoitettu. Tekniikka itsessään toimii, mutta latausaika on pitkä”, Verkkokauppa.comin hankintapäällikkö Juha Harju sanoo.
Oma kokemukseni ja verkkokauppojen enimmäkseen nihkeät asiakasarviot tukevat näkemystä. Oma 5 000 mAh-mötikkäni latautuisi pikkuriikkisellä paneelillaan teoriassa vajaassa 20 tunnissa. Käytännössä aika on selvästi pidempi, kiitos hävikin ja pohjoisen sijaintimme.
Paneeli paisuttaa myös mötikän hintalappua, joten rahoille saa niukasti vastinetta.
Kaukoidän verkkokaupoista saa varavirtaa halvalla. Säästäminen voi kuitenkin tulla kalliiksi. Näillä mötiköillä ei välttämättä ole sähkölaitteilta meillä vaadittavaa CE-merkintää.
Jos kämppä palaa hyväksymättömän akun tulipalossa, vakuutusyhtiöt korvaavat nihkeästi. Uhka on todellinen – Pelastusalan Keskusjärjestön mukaan akut aiheuttavat jo enemmän tulipaloja kuin esimerkiksi kylmälaitteiden kaltaiset perinteiset kodinkoneet.
Seinäpistorasia ei pelasta
Miksei kaikissa varavirroissa voisi olla tavallista seinäpistorasiaa? Sehän kävisi kaikille laitteille!
Pistorasia on tehoton ja kallis tapa jakaa akkujen energiaa.
Akut varastoivat tasavirtaa, mutta pistorasia antaa vaihtovirtaa. Muunnokseen tarvitaan invertteri. Se lisää mötikän hintaa, painoa ja energiankulutusta. Muunnos tuottaa lämpöä, mikä edellyttää jäähdytystä. Hintalappu siis paisuu ja hyötysuhde heikkenee entisestään.
Pienten akkujen teho ei riitä järeämmille sähkölaitteille. Kahvinkeitto pikku varavirralla jäisi haaveeksi, vaikka pistorasia löytyisi.
Markkinoilla on toki omana tuoteluokkanaan jättimäisiä 5–10 kilon akkuasemia, joiden pistorasiat kelpaavat kahvinkeittimellekin. Näiden laitteiden hinnat pyörivät 500–1 000 eurossa.
Kari Ahokas
